Pohjois-Karjala-projekti

Pohjois-Karjala-projekti oli maailman terveysjärjestö WHO:n Comprehensive Cardiovascular Community Control Programme (CCCCP) ja MONICA -tutkimushankkeiden osana toteutettu pitkäkestoinen sydän- ja verisuoniterveyden tutkimus- ja edistämishanke.

Pohjois-Karjala-projektin pääarkkitehtina toimi yhdysvaltalaisen Ancel Keysin johtaman niin sanotun Seitsemän maan tutkimuksen (the Seven Countries Study) Suomen osuudesta vastannut fysiologi Martti J. Karvonen. Pohjois-Karjala otettiin mukaan sen vuoksi, että siellä oli sekä Suomen että kaikkien seitsemän tutkimusmaan suurin sydän- ja verisuonitautikuolleisuus sekä myös suurin kokonaiskuolleisuus. Pohjos-Karjala-hankkeen tarkoituksena oli vähentää monilla mittareilla poikkeuksellisen huono-osaisen Pohjois-Karjalan asukkaiden sairastumista sepelvaltimotautiin. Keinona oli tupakoinnin vähentäminen sekä kohonneen verenpaineen ja veren kolesterolipitoisuuksien laskeminen massiivisen valistuskampanjan avulla, sydän- ja verisuonisairauksien varhaisen tunnistamisen ja riskitekijöiden seulontojen käyttöönotto sekä hoito- ja kuntoutusmenetelmien kehittäminen.^[1][2][3]

Pohjois-Karjala-projektin verrokkiryhmänä toimi Kuopion väestö. Kuopiolaisten sepelvaltimokuolleisuus oli lähes yhtä suurta kuin pohjoiskarjalalaisten, mutta heihin ei kohdistettu yhtä aktiivista valistuskampanjaa.^[1] Kuopion korkeakoulun koordinoima Pohjois-Karjala-projekti alkoi peruskartoituksella, jossa selvitettiin muun muassa osanottajien terveydentilaa ja elintapoja. Tupakointiin sekä ylipainoon ja liikuntaan liittyviä kysymyksiä oli eniten. Ruokavalioon liittyvissä kysymyksissä keskityttiin kartoittamaan tarkasti eläinperäisen rasvan käyttökohteet ja -määrät. Lisäksi selvitettiin kahvissa ja teessä käytetyn sokerin määrä. Alkoholin käyttöä tutkittiin kolmella kysymyksellä.^[4] Pohjois-Karjala-projektiin kuului interventioita, joiden avulla pyrittiin muuttamaan osanottajien elintapoja sydänterveyttä edistävään suuntaan. Yhtenä lähtökohtana oli Ancel Keysin kehittämä teoria kolesterolin ja sepelvaltimotaudin välisestä yhteydestä^[1]. Kartettavien asioiden listalla oli tämän vuoksi tupakoinnin ja suolan liiallisen käytön lisäksi myös tyydyttynyt rasva, jonka uskottiin kohottavan kolesterolia ja lisäävän sydänsairauksien riskiä. Pohjois-Karjalan asukkaille suositeltiin tähän liittyen esimerkiksi siirtymistä maidosta rasvattomaan piimään, vähärasvaisen lihan käyttöä karjalanpaistissa ja siankyljysten vaihtamista vähärasvaiseen kanaan.^[2] Lisäksi kannustettiin korvaamaan voi pehmeitä rasvoja sisältävällä margariinilla^[5][6]. Muita tavoitteita olivat ylipainon, rasvan kokonaismäärän sekä kahvin kanssa nautitun sokerin ja stressin vähentäminen ynnä vihannesten syönnin lisääminen. Kansalaisia kannustettiin myös säännöllisen liikuntaharrastuksen pariin, vaikka se ei suojannutkaan kovin vahvasti sydän- ja verisuonisairauksilta verrattuna tupakoimattomuuteen ja ruokavalion laatuun.^[7]

Pohjois-Karjala-projektin keston piti olla alun perin viisi vuotta, mutta sitä jatkettiin muunnellussa muodossa aina vuoteen 1997 asti^[8]. Pekka Puska toimi projektin johtavana tutkijana vuoteen 1978 asti^[9] ja jatkoi myöhemminkin yhteistyötä projektin kanssa esimerkiksi kolesterolia alentavaan Benecol-margariinin liittyen. Hän korosti usein, että elintarviketeollisuuden kannatti reagoida "väestön elintapojen välttämättömiin muutoksiin" kehittämällä uusia terveydelle suotuisia tuotteita.^[10]

CCCCP-tutkimushanketta seurasi MONICA-niminen tutkimushanke (Multinational MONItoring of trends and determinants in CArdiovascular disease), jossa jatkettiin Pohjois-Karjalan ja Kuopion läänien asukkaiden sydänterveyden seurantaa. Hanketta alettiin suunnitella jo vuonna 1978 ja siitä tuli suurin ja pitkäkestoisin koskaan toteutettu sydän- ja verisuonitauteja koskeva tutkimushanke. MONICA kesti aina 2010-luvulle asti ja siihen osallistui yhteensä 10 miljoonaa ihmistä Euroopan eri maista, Kiinasta, Uudesta-Seelannista, Australiasta, Yhdysvalloista ja Kanadasta. FINMONICA:ksi kutsuttua Suomen osuutta koordinoi kansanterveyslaitos. FINMONICA-hankkeessa toteutettiin kolme sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijäkartoitusta, joiden osanottajina oli Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänien asukkaiden lisäksi Turun kaupungin sekä Loimaan ja sen lähiseutujen asukkaita.^[9][11][12]

Tupakointi ja verenpainetauti vähenivät ensimmäisen viiden hankevuoden aikana sekä Pohjos-Karjalassa että Kuopion verrokeilla, mutta vähenemä oli suurempi Pohjois-Karjalassa. Maidosta ja leivän päälle sivellyistä levitteistä saadun tyydyttyneen rasvan määrä laski lisäksi projektin ensimmäisen kymmenen vuoden aikana miehillä 20 prosenttia ja naisilla 14 prosenttia. Myös Kuopion seudulla havaittiin jonkin verran laskua.^[13]

Alkoholinkulutus ja ylipaino eivät vähentyneet lainkaan Pohjois-Karjala-projektin aikana, vaan päin vastoin lisääntyivät^[14].

Pohjois-Karjala-projektin kestoksi suunniteltiin alun perin viittä vuotta. Viiden vuoden kuluttua havaittiin, ettei tutkittavien sepelvaltimokuolleisuus ollut vähentynyt, vaikka tupakointi oli vähentynyt keskimäärin 21 prosenttia ja verenpaine sekä veren kolesterolipitoisuudet olivat myös kehittyneet parempaan suuntaan.^[15][16]

Sepelvaltimotautikuolleisuus laski useimmilla MONICA-tutkimushankkeen seuranta-alueilla. Kaksi kolmasosaa laskusta johtui siitä, että sepelvaltimotautiin sairastuttiin yhä harvemmin ja yksi kolmasosa siitä, että siihen sairastuneet eivät kuolleet enää yhtä usein. Suuri osa kuolleisuuden laskusta johtui uusien tehokkaiden hoitomuotojen kuten asetyyylisalisyylihapon, beetasalpaajien, ACE-estäjien, liuotushoidon, sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen ja pallolaajennuksen käyttöönotosta.^[17] Pohjois-Karjala-hankkeen alkuvaiheen johtavana tutkijana toiminut Pekka Puska esitti kuitenkin vuonna 2024, että Pohjois-Karjalassa 1980-luvulla alkanut sydäntautikuolleisuuden lasku johtuisi lähes yksinomaan Pohjois-Karjalan asukkaiden elintapamuutoksista ja etenkin tyydyttyneiden rasvojen käytön vähenemisestä ja kolesterolitasojen laskusta^[18].

MONICA-tutkimukseen osallistuneissa maissa huomattiin kuitenkin, etteivät sairastuvuusmuutokset korreloineet riskitekijämuutosten kanssa yhtä vahvasti kuin monet olivat odottaneet^[19]. Pohjois-Karjala-projektin viimeiseksi jääneessä vuonna 1997 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että siirtyminen runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävästä voista teollisia transrasvoja sisältävään margariiniin olikin lisännyt sydänkuolleisuutta, vaikka margariiniin siirtymisen tarkoituksena oli ollut vähentää sitä. Sepelvaltimotaudin esiintyvyys oli noin 20 prosenttia ja sydänkuolleisuus 40 prosenttia suurempaa eniten teollisia transrasvoja nauttineen viidenneksen keskuudessa vähiten teollisia transrasvoja nauttineisiin verrattuna. Lähes kaikki teollinen transrasva oli peräisin etenkin pöytämargariinista, jota Suomessa käytettiin runsaasti ja joka sisälsi huomattavasti enemmän transrasvaa kuin leivontamargariinit. Eniten transrasvoja saanut viidennes nautti päivittäin keskimäärin 50 grammaa margariinia ja heidän teollisen transrasvan saantinsa oli keskimäärin 6,2 g/vrk samalla kun vähiten teollista transrasvaa nauttineiden päiväsaanti oli 1,3 g/vrk. Jälkikäteen tuloksiin tehtiin vielä korjaukset, jotka liittyivät tutkittavien tekemiin ravintoaineiden saannin ja riskitekijöiden systemaattisiin arviointivirheisiin. Tuloksena oli, että jokainen viiden gramman annos teollisia transrasvoja yli kaksinkertaisti sydänperäisen kuoleman riskin. Sen sijaan luontaisen eli eläinperäisen transrasvan ei havaittu olevan yhteydessä sydänsairauksiin eikä sydänperäisiin kuolemiin.^[20][5][6]

Samasta tutkimuksesta kävi ilmi, että eniten tyydyttymättömiä kalaperäisiä omega 3 -rasvahappoja nauttineen viidenneksen sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli 30 prosenttia suurempaa kuin vähiten kalaperäisiä omega 3 -rasvahappoja nauttineilla. Kun arviointivirheet otettiin huomioon, saatiin tulokseksi, että jokainen viiden gramman lisäys kalan nauttimisen kautta saatua omega 3 -rasvahappoa yksitoistakertaisti sydänperäisen kuoleman riskin. Tuloksen epäiltiin liittyvän suomalaisen sisävesikalan suureen elohopeapitoisuuteen, jonka on havaittu lisäävän sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.^[20]

Tutkimuksessa havaittiin myös, että eniten kertatyydyttymättömiä rasvahappoja nauttineen ja eniten linoleenihappoa nauttineen viidenneksen sydänkuolleisuus oli 27 ja 29 prosenttia pienempää kyseisiä rasvahappoja vähiten nauttineisiin verrattuna. Tutkimuksen osanottajien tyydyttyneen rasvan saanti ja keskimääräinen kolesterolitaso oli poikkeuksellisen korkea (6,1 mmol/l). Kolesterolitasolla ei havaittu kuitenkaan olevan selvää yhteyttä sydän ja verisuonisairastavuuteen tai -kuolleisuuteen eikä tyydyttyneiden rasvojen saannilla ollut minkäänlaista yhteyttä sydän- ja verisuonisairastavuuteen. Tutkimus toteutettiin vuosina 1985-1988 ja siihen osallistui lähes 22 000 miestä, joiden ikä oli tutkimuksen alkaessa 50-69 vuotta. Tutkimus tehtiin Kansanterveyslaitoksen, Harvardin yliopiston ravitsemustieteen laitoksen ja Yhdysvaltojen kansallisen syöpäinstituutin yhteistyönä.^[20]

Pekka Puska on esittänyt julkisuudessa, että pohjoiskarjalaisten miesten sydänkuolleisuuden väheneminen 80 prosenttia sekä myös suomalaisten keskimääräisen elinajanodotteen nousu yli kymmenellä vuodella vuosina 1971-2020 johtuisivat Pohjois-Karjala-projektista ja etenkin siihen liittyneestä tyydyttyneiden rasvojen käytön vähenemisestä ja väestön kolesterolitasojen laskusta^[18]. Tyydyttyneiden rasvojen osuus kaikkien suomalaisten nauttimasta kokonaisenergiasta väheni vuosina 1982-2017 vajaasta 20 prosentista vajaaseen 14 prosenttiin^[21][22].

Pohjois-Karjala-projektin alkuperäiseen tutkimusryhmään niin ikään kuulunut Jukka Salonen on sanoutunut irti näkemyksestä, jonka mukaan Pohjois-Karjala-projektilla olisi ollut kuolleisuutta vähentävää vaikutusta. Eräät muutkin tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Pohjois-Karjalan interventioryhmän kuolleisuuden kehitys oli hyvin samankaltaista kuin Kuopion verrokkiryhmällä. He arvelivat tämän johdosta, että yleinen elinolojen koheneminen ja hoidon paraneminen olisivat olleet pääsyynä kuolleisuuden laskuun pikemminkin kuin Pohjois-Karjala-projektiin liittyvät interventiot. Muiden maiden osahankkeista saatiin ristiriitaisia tuloksia.^[3]

Pohjois-Karjala projekti sai Suomessa valtavasti mediahuomiota osakseen^[1]. Hanketta kuitenkin myös arvosteltiin alusta alkaen sen rasvan käyttöön liittyvien interventioiden osalta. Arvostelijat olivat kilpailevien hypoteesien kannattajia, jotka uskoivat runsaan margariinin käytön tai C-vitamiinin puutteen lisäävän sydän- ja verisuonisairauksia. Arvostelu jatkui vuonna 1988, kun Valion osuusmeijeri julkaisi Helsingin Sanomissa kokosivun maksullisen tiedotteen, jossa se muun muassa toi esiin, että suomalaisten sydäntautikuolleisuus laski 40 prosenttia vuosina 1966-1985, vaikka eläinrasvan kulutus lisääntyi 10 prosentilla.^[23] Professori Kari Salminen liittyi arvostelijoihin vuonna 2007. Asiantuntijoiden aiemmin hellimä rasvahypoteesi oli hajonnut hänen mukaansa tutkimusnäytön puutteeseen. Mitään näyttöä tyydyttyneiden rasvojen haitallisuudesta ei ollut löytynyt, vaan maitorasvan oli päin vastoin havaittu suojaavan sydäntaudeilta.^[24]

• Rasvasota

• Pohjois-Karjala-projekti Duodecimin terveyskirjastossa
• YLE Elävä arkisto: Kun Suomi kävi rasvasotaa
• Kaikkien aikojen projekti (Katja Martelius, Helsingin Sanomat, 24.4. 2024)
• Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen verkkosivut