Politiikka (kreikk. Πολιτικά, politiká, ’kaupunkien asiat’) on toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin, tai toimintaa, jolla hoidetaan niitä. Politiikaksi kutsutaan usein poliittisten puolueiden toimintaa.[1]
Politiikan alaan sisällytetään oikeusvaltiossa lähinnä lainsäädännön muuttamiseen ja julkisen hallinnon ohjaamiseen tähtäävä toiminta. Poliittisen vastakohtana on perinteisesti nähty yksityinen, eli toiminta jonka ei katsota liittyvän muihin yksilöihin.
Politiikkaa on vaikea määritellä, ja sille onkin annettu monta erilaista ja hyväksyttyä määritelmää. Politiikaksi on kutsuttu muun muassa vallankäyttöä, hallinnon tiedettä, yhteisten päätösten tekemistä, niukkojen voimavarojen jakamista, ja petoksen ja manipuloinnin harjoittamista.[2]
Kaikkein laajimmin käsitettynä politiikalla tarkoitetaan toimintaa, jonka kautta ihmiset tekevät, ylläpitävät ja muuttelevat yleisiä sääntöjä, joita he noudattavat.[3]
Politiikkaan liittyvät oleellisesti konflikti ja yhteistyö. Koska ihmisillä on erilaisia ja vastakkaisia mielipiteitä, tarpeita, haluja ja etuja, heidän välilleen syntyy erimielisyyttä yhteisistä säännöistä. Toisaalta ihmiset tietävät, että yhteisiin sääntöihin vaikuttaminen tai niiden noudattamisen varmistaminen edellyttävät yhteistyötä ihmisten välillä. Tästä syystä politiikan ytimeksi on usein määritelty konfliktien ratkaiseminen, jossa kilpailevat näkökannat tai edut sovitellaan yhteen. Koska kaikkia konflikteja ei pystytä ratkaisemaan, politiikka tarkoittaa tässä määritelmässä vain ratkaisujen etsimistä, ei niiden saavuttamista.[3]
Politiikan määrittelyssä voidaan havaita kaksi laajaa lähestymistapaa. Ensimmäisessä lähestymistavassa politiikka yhdistetään areenaan tai sijaintiin, ja toiminta on poliittista, jos se tapahtuu siellä. Tällöin politiikka nähdään hallitsemisena tai julkisten asioiden hoitona. Toisessa lähestymistavassa politiikka nähdään tapahtumasarjana tai koneistona, jolloin toiminta on poliittista, jos siinä esiintyvät tietyt tuntomerkit. Tällaisia tuntomerkkejä ovat kompromissit ja konsensus sekä valta ja resurssien jakaminen. Näin ajatellen politiikkaa voi esiintyä kaikenlaisissa sosiaalisissa yhteyksissä.[4]
Politiikka voidaan käsittää neljällä erilaisella tavalla:[5]
Politiikaksi voidaan ensinnäkin määritellä hallitsemisen taito ja valtion toiminta. Tämä politiikan määritelmä vastaa termin alkuperäistä merkitystä antiikin Kreikassa, missä sitä käytettiin kaupunkivaltioiden asioiden hoitamisesta. Tämän määritelmän mukaan politiikan ulkopuolella ovat yksilöt, useimmat instituutiot sekä useimmat sosiaaliset toiminnot.[5]
Toisen määritelmän mukaan politiikka on nimenomaisesti yhteistä toimintaa, joka liittyy yhteisön asioiden hoitoon eikä yksilöitä koskeviin asioihin. Tämä näkemys juontaa Aristoteleen ajatukseen, jonka mukaan ihmiset voivat elää ”hyvää elämää” vain poliittisessa yhteisössä.[5]
Kolmannella tavalla käsitettynä politiikka on konfliktien ratkaisua, johon kuuluvat kompromissit, sovittelut ja neuvottelut, eikä voima ja valta. Tähän viitataan silloin, kun puhutaan ”poliittisesta” ratkaisusta sotilaallisen ratkaisun vastakohtana.[5]
Neljäs tapa määritellä politiikka on yhteisön resurssien tuotantoon, jakeluun ja käyttöön liittyvänä asiana. Tässä mielessä politiikassa on kyse vallasta eli kyvystä saavuttaa haluttu lopputulos tarvittavin keinoin. Tällaista politiikan merkitystä edustavat esimerkiksi feministit ja marxilaiset.[5]
Poliittiset ideologiat
Poliittinen aate eli ideologia on yhtenäinen kokoelma käsityksiä, jotka muodostavat järjestelmällisen poliittisen toiminnan perustan. Ideologiaan kuuluu tietty maailmankuva, malli toivottavasta tulevaisuudesta, sekä suunnitelma siitä, millä tavalla poliittinen muutos tulisi tehdä.[6]
On esitetty vastakkaisia käsityksiä siitä, voiko politiikkaa olla ilman ideologiaa. Yhden käsityksen mukaan poliittiset ideologiat ovat välttämättömiä, koska ne antavat poliitikoille aatteellisen kehyksen maailman ymmärtämiseksi ja yhtä näkökulmaa korostavan näkemyksen, sekä äänestäjille tulevaisuudenkuvan. Vaikka jotkin vanhat ideologiat siirtyisivätkin syrjään, niiden tilalle tulee uusia ideologioita, jotka vastaavat muuttuviin olosuhteisiin. Jotkut puolestaan näkevät ideologiat ”poliittisina uskontoina”, jotka vaativat kannattajiltaan uskoa ja sitoutumista ja estävät ajattelun tietyn maailmankuvan ulkopuolella. Kommunismin romahtamisen 1990-luvun taitteessa ja markkinakapitalismin yleisen käyttöönoton on väitetty johtaneen ideologisen politiikan vaihtumiseksi teknokraattiseen politiikkaan. Poliittiset puolueet eivät enää pyri muotoilemaan äänestäjien vaatimuksia olemassa olevaan ideologiseen visioonsa, vaan ne toimivat kuin tuotteita kuluttajille tarjoavat liikeyritykset ja ottavat ideologiansa vain kevyesti.[7]
Fiskaalikonservatiivien mielenosoitus Washingtonissa Yhdysvalloissa 2009.
Poliittisia päätöksentekojärjestelmiä esiintyy erilaisia. Edustuksellisessa demokratiassa kaikki äänioikeusikärajan saavuttaneet osallistuvat päätöksentekoon valitsemiensa edustajien ja heille vastuunalaisten hallituselinten kautta. Perustuslaillinen tasavalta on tavallaan kansanvallan rajoitetumpi muoto. Yksinvallassa eli diktatuurissa tai yleisesti ottaen johtajavaltaisissa eli autoritaristisissa valtiomuodoissa yksi henkilö tai ryhmä päättää kaikkien asioista. Oligarkia on harvainvaltaa ja aristokratia ylhäisön tai jonkin muun parhaimmiston valtaa. Mikäli poliittista valtaa rajoitetaan vähimpään mahdolliseen ja yritetään jättää asiat yksittäisten ihmisten päätettäviksi, kyseessä on libertarismi, tai valtion kokonaan poistuessa anarkia.
Politiikan aloja, joita usein erotetaan toisistaan, ovat esimerkiksi seuraavat:
Politiikkaa ja poliittista päätöksentekoa tutkiva yhteiskuntatiede on nimeltään joko politologia, politiikan tutkimus tai valtio-oppi. Viimeksi mainittu tulee saksan kielen termistä Staatslehre. Anglosaksisissa maissa käytetään useimmiten termiä political science, joskin myös termi politics on käytössä. Politiikan teoriaa, poliittisia aatteita ja poliittista filosofiaa tutkitaan sekä politiikan tutkimuksen että monissa yliopistoissa myös (käytännöllisen) filosofian piirissä. Tavallaan jopa kaikki yhteiskuntatieteet tutkivat usein politiikan piiriin kuuluvia asioita. Politiikan historiaa tutkii poliittinen historia.
