Portnoyn tauti on romaani, joka nosti yhdysvaltalaisen kirjailija Philip Rothin maailmanmaineeseen. Kirjan seksuaalinen sisältö aiheutti runsaasti keskustelua. Englanninkielinen alkuteos Portnoy's Complaint ilmestyi vuonna 1969. Kirjan päähenkilö on kuvitteellinen Alexander Portnoy, joka kuvaa elämäänsä, seksuaalista kehitystään ja parafilioitaan/fetisismiään psykoanalyytikko Spielvogelille.
Teoksen on suomentanut Pentti Saarikoski.
Ernest Lehman on ohjannut romaaniin pohjautuvan elokuvan Portnoyn tauti[1] vuonna 1972.
Rakenne ja teemat
Rakenteellisesti romaani on jatkuvaa monologia, jonka kirjan päähenkilö, Alexander Portnoy, esittää psykoanalyytikko Spielvogelille. Roth kertoi myöhemmin päätyneensä tähän ratkaisuun, koska siten hän saattoi kuvata Portnoyn tarinaa yksityiskohtaisesti ja kielenkäytöllä, joka muutoin olisi vaikuttanut pornografiselta, ekshibitionistiselta ja kaikkiaan liian suorasukaiselta.
Portnoy on "himokas, äitiinsä takertunut juutalainen poikamies", ja romaani kuvaa hänen elämänvaiheitaan. Kaikki vaiheet nivoutuvat teoksen päädilemmaan eli Portnoyn kyvyttömyyteen nauttia seksuaalisuutensa hedelmistä, vaikka hänen voimakkaat halunsa ajavat hänet kokeilemaan uusia luovia (ja hänen mielestään irvokkaita ja häpeällisiä) tapoja tuottaa tyydytystä. Romaanin ensimmäinen sivu sisältääkin määritelmän fiktiiviselle sairaudelle, kuin mielenterveysoppaassa:
"Portnoyn tauti: Häiriö jossa voimakkaasti tiedostetut eettiset ja altruistiset impulssit jatkuvasti ovat ristiriidassa äärimmäisten seksuaalisten, usein perverssien halujen kanssa."
Portnoyn tauti edustaa aikaansa. Romaani on sekä seuraus että inspiraatio 1960-luvun seksuaaliselle vallankumoukselle.
Romaani on tunnettu suorasta seksuaalisuuden kuvaamisestaan, joihin lukeutuu yksityiskohtaisia kuvauksia masturboinnista erilaisin apuvälinein. Eräänä näistä mainittakoon raaka maksanpala, josta Portnoyn äiti myöhemmin valmistaa päivällistä.
Lähteet
Aiheesta muualla
