Prost Grand Prix oli vuosina 1997–2001 toiminut ranskalainen Formula 1 -talli. Sen tallipäällikkönä toimi sarjan nelinkertainen maailmanmestari Alain Prost, joka osti Ligier-tallin vuonna 1997. Prostin kuljettajina ajoivat muun muassa Olivier Panis, Jarno Trulli ja Jean Alesi. Talli saavutti viisivuotisen historiansa aikana 35 pistettä, 16 piste- ja kolme palkintosijaa.
Tallissa ajoi joka kaudella ranskalainen kuljettaja. Ranskalaisella Alain Prostilla lienee ollut aikomus tehdä Prostista yhdessä niin ikään ranskalaisen Peugeot'n kanssa vahva ranskalaistalli.[1] Talli ei kuitenkaan menestynyt toivotulla tavalla ja vähitellen sponsorit katosivat. Prost Grand Prix meni konkurssiin kauden 2002 kynnyksellä.
Ligier ja Prost merkitään usein tilastoissa yhdeksi talliksi, koska Prostin voi ajatella olevan käytännössä vain uudelleen nimetty Ligier.lähde?
Ligier oli 1970- ja 1980-luvulla kyennyt muutamaan voittoon, ja sijoittui parhaimmillaan MM-sarjassa toiseksi kaudella 1980.[2] 1980-luvun alkupuolelta lähtien talli joutui kuitenkin tyytymään vain satunnaisiin pistesijoihin, kunnes pian sillä oli vaikeuksia selvitä aika-ajoista itse kilpailuun. Kilpailutkaan eivät olleet helppoja, sillä keskeytyksiä tuli paljon.[3]
Kaudesta 1992 lähtien talli alkoi taas saavuttaa satunnaisia pistesijoja ja kaudesta 1993 jopa palkintosijoja.[4][5] Kohokohta oli kauden 1994Saksan GP, jossa molemmat kuljettajat sijoittuivat palkintosijoille.[6] Vuoden 1994 alkupuolella Flavio Briatore osti Ligierin.[7] Pian kävi selväksi, että tallin käyttämät Renault'n moottorit siirrettäisiin kaudeksi 1995 Benettonille. Tom Walkinshaw otti tallin hoitoonsa, ja olisi halunnut sen kokonaan omistukseensa. Koska Guy Ligier esti tämän, Walkinshaw lähti tallista vuonna 1996 ja osti Footworkin.[7]
Tallin viimeiseksi kaudeksi ennen Alain Prostin ostoa jäänyt 1996 ei kokonaisuudessaan ollut erityisen hyvä, mutta kauden kohokohdaksi muodostui Monacon GP. Olivier Panis saavutti siinä uransa ensimmäisen ja ainoan voittonsa, ja katkaisi näin Ligierin 15 vuoden voitottoman ajanjakson.
Kauden 1997 auto esiteltiin Ligier-tallin autona, mutta talven testauksien jälkeen 3. helmikuuta[7] Alain Prost osti tallin Flavio Briatorelta ja nimesi tallin oman nimensä mukaisesti Prost Grand Prix'ksi.[8] Seuraavana päivänä hän teki kolmivuotisen sopimuksen, joka kattoi kaudet 1998–2000, moottoritoimittaja Peugeot'n kanssa.[7] Prostin vaihdettua tallin nimen 21 vuotta Formuloissa esiintynyt Ligier poistui rata-autoilun kuninkuusluokasta.
Menestys kausittain
Kausi 1997 – positiivinen yllätys
Kaudella 1997 talli käytti JS45-autoa, jossa oli Mugen-HondanV10-moottori. Tallilla oli käytössään Bridgestonen renkaat. Kuljettajina tallissa olivat Olivier Panis, joka oli ollut tallissa jo Ligier-ajoilla, ja tulokas Shinji Nakano.[9] Auton nimeämiskäytäntö oli perua Ligieriltä, joiden kaikki autot nimettiin JS-kirjainyhdistelmällä ja luvulla (kunnianosoitus Guy Ligierin ystävälle, edesmenneelle Formula-1-kuljettaja Jo Schlesserille). Näin siksi, että auto oli ehditty suunnitella, rakentaa ja esitellä ennen Prostin saapumista talliin.[8] Pääsponsorina jatkoi Gauloises, joka oli sponsoroinut Ligieriä edellisellä kaudella.
Kausi 1997 oli Prostille sen historian ensimmäinen, mutta samalla paras. Olivier Panis onnistui sijoittumaan kahdesti palkintokorokkeelle: kolmanneksi Brasiliassa[10] ja toiseksi Espanjassa. Myös muita pistesijoja kertyi silloin tällöin, mutta ei mitenkään säännölliseen tahtiin. Panis joutui kovaan kolariin Kanadan Grand Prix'ssa. Häneltä murtuivat molemmat jalat, minkä takia hän joutui olemaan seitsemästä seuraavasta kilpailusta sivussa. Panisin korvasi silloin Minardilla ajanut Jarno Trulli.[11] Trulli selviytyi tehtävästään kohtalaisen hyvin, sillä hän ajoi maaliin saakka kaikissa, paitsi yhdessä kilpailussa, ja saavutti kerran kolme pistettä. Tallin toinen virallinen kuljettaja Shinji Nakano ajoi huonommin, sillä keskeytyksiä tuli enemmän, eikä hän saavuttanut kuin kaksi pistettä.[12]
Trulli johti Itävallan GP:tä Mika Häkkisen ensimmäisen kierroksen keskeytyksen jälkeen, mutta hänkin joutui myöhemmin keskeyttämään moottoririkon takia.[7] Muutama viikko Luxemburgin GP:n jälkeen talliin palkattiin Bernard Dudot uudeksi tekniseksi johtajaksi.[7]
Pisteitä kertyi kaudella kaiken kaikkiaan 21 ja sijoitus valmistajien MM-sarjassa oli kuudes. Pisteitä keränneistä talleista taakse jäivät Sauber (16p), Arrows (9p), Stewart (6p) ja Tyrrell (2p).[13]
Kausi 1998 – vaikeudet alkavat
Olivier Panis Kanadan Grand Prix'ssa 1998.
Kaudella 1998 talli ajatti AP01-autoa, jossa oli Peugeot'n V10-moottori, sillä talli oli joutunut luopumaan Mugen-Hondan moottoreista, jotka menivät Jordan-tallille. Talli vaihtoi Nakanon pois, ja tilalle tuli edellisellä kaudella hyvin ajanut Jarno Trulli.[14] Tallin auto kaudella 1998 nimettiin ensimmäistä kertaa Prostin oman nimen mukaan: kirjaimet AP viittaavat Alain Prostiin. Tallia sponsoroivat kaudella muun muassa PlayStation ja Canal+.
Kausi 1998 alkoi huonosti jo talvitesteissä. Tallilla oli ongelmia vaihdelaatikkonsa kanssa. Oli myös lähellä, että talli ei olisi startannut kauden avauskilpailuun, koska se ei ollut vielä läpäissyt kolaritestiä. Auto meni testeistä läpi, mutta kausi oli suuri pettymys. Kuljettajat olivat kaukana pistesijoista ja keskeytyksiä tuli paljon. Kauden ainoa piste tuli tapahtumarikkaasta Belgian GP:stä, jolloin Trulli sai kuudennella sijallaan yhden pisteen.[15]
Talli saavutti kauden aikana siis vain yhden pisteen ja tuloksena oli yhdeksäs sija valmistajien MM-sarjassa.[16]
Kaudella 1999 tallilla oli käytössään Peugeot'n V10-moottori AP02-autossaan. Kuljettajavaihdoksia ei tallissa tapahtunut, vaan Panis ja Trulli jatkoivat kilpailemista.[17]
Kausi ei alkanut erityisen vahvasti, mutta kauden viidennen kilpailun jälkeen sekä Panis että Trulli olivat onnistuneet molemmat saavuttamaan yhden pisteen.[18][19] Kauden keskivaiheilla oli merkkejä kilpailukyvyn parantumisesta, sillä keskeytyksiä ei juurikaan tullut, vaan autot pääsivät maaliin asti. Tosin pistesijojen ulkopuolelle useimmiten. Panis onnistui saalistamaan vielä yhden pisteen Saksasta.[19] Kauden kohokohta oli kuitenkin selvästi Trullin toinen sija Euroopan GP:stä, josta sade oli tehnyt todella mielenkiintoisen kilpailun.[18] Panis oli ajamassa Japanin GP:ssä hyvää kilpailua, kun hän nousi lähdön jälkeen kuudennelta sijalta kolmanneksi lähinnä siksi, että Michael Schumacher yritti peittää Mika Häkkisen hyvää lähtöä. Panis joutui kuitenkin keskeyttämään 19 ajetun kierroksen jälkeen autoon tulleen sähkövian takia.[20]
Kauden aikana pisteitä kertyi yhdeksän ja tuloksena oli seitsemäs sija valmistajien MM-sarjassa. Taakse jäivät Sauber, Arrows, Minardi ja pisteittä jäänyt esikoiskauttaan ajanut BAR.[21]
Kausi 2000 – katastrofi tallille
AP03 näyttelyssä vuonna 2007. Auto oli viimeinen Prostin auto, jota sponsoroi Gauloises.
Kaudella 2000 tallilla oli yhä käytössään Peugeot'n V10-moottori.[22] Auto oli nimeltään AP03. Täksi kaudeksi talli oli vaihtanut molemmat kuljettajansa pois, ja tilalle tuli kokenut Jean Alesi ja ensikertalainen Nick Heidfeld.[23] Alesi oli ollut tallipäällikkö Alain Prostin tallikaveri kaudella 1991, ja Heidfeld oli F3000-mestari. Tallin uutena yhteistyökumppanina oli muun muassa Yahoo!.
Lupaavasta kuljettajakaksikosta huolimatta kausi meni täysin penkin alle. Keskeytyksiä tuli jatkuvasti, eikä talli onnistunut saavuttamaan yhtään MM-pistettä.[24] Kauden noloin hetki koettiin Itävallan Grand Prix'ssa, jossa Alesi ja Heidfeld kolaroivat keskenään ja joutuivat näin molemmat keskeyttämään.
Talli jäi Minardin kanssa ainoina ilman pistettä ja ilman sijoitusta valmistajien MM-sarjassa.[24]
Vuoden lopussa neljä (Ligier-ajat mukaan laskettuna viisi) kautta kestänyt yhteistyö pääsponsori Gauloises'n kanssa päättyi.
Marraskuussa 2000 Prostin henkilökunnassa tapahtui muutoksia. Prost nimesi ranskalaisen Henri Durantin tallin tekniseksi johtajaksi ja espanjalaisen Joan Villadelpratin tallin toimitusjohtajaksi.[25] Joulukuussa Prostin ilmoitettiin tehneen kolmivuotisen sopimuksen rengastoimittaja Michelinin kanssa.[26]
Kausi 2001 – viimeinen kausi ja kohti konkurssia
Jean Alesi tallin viimeiseksi jääneellä AP04-autolla
Kausi 2001 vaikutti lupaavalta. Tallilla oli käytössään Aceriksi nimetyt Ferrarin moottorit. Auto oli nimeltään AP04. Kauden aikana tallissa ajoi peräti viisi eri kuljettajaa,[27] mikä oli saman verran kuin mitä tallilla oli koko sen historiansa aikana kausilla 1997–2000 ollut. Sponsorit vaihtuivat kaudeksi lähes täysin. Uusia yhteistyökumppaneita olivat muun muassa Parmalat, Adecco ja Acer, joista viimeksi mainitun mukaan nimettiin tallin moottorit.
Kausi aloitettiin kuljettajakaksikolla Jean Alesi – Gaston Mazzacane,[28] mutta neljän kilpailun jälkeen Mazzacane vaihdettiin Luciano Burtiin.[29] Alesille kausi Prostilla oli kohtalaisen hyvä, sillä hän ajoi jokaisessa kilpailussa maaliin ja onnistui ajamaan muutamaan otteeseen pistesijoille.[30] Alesi kuitenkin siirtyi kauden viideksi viimeiseksi kilpailuksi Jordan-talliin, jossa hän myös kauden päätteeksi lopetti uransa. Alesin tilalle tuli saksalainen Heinz-Harald Frentzen, mutta hän ei onnistunut saavuttamaan yhtään MM-pistettä.[31] Kauden kolmessa viimeisessä kilpailussa Burti oli loukkaantuneena, joten häntä korvasi Tomáš Enge. Hänkään ei onnistunut saavuttamaan pisteitä.[32]
Kauden aikana pisteitä kertyi neljä ja tuloksena oli yhdeksäs sija valmistajien MM-sarjassa.[33]
Kausi 2001 jäi Prostille viimeiseksi, sillä talli meni vuoden 2002 alussa konkurssiin.[34] Talli kun ei koskaan saanut korvattua menetettyjä sponsorirahoja Gauloises-sopimuksen päätyttyä vuonna 2000. Velkoja jäi noin 30 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[7]
Tulokset kilpailuittain
Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.
