Vuoden 2017 lopussa Pyhännällä oli 1 579 asukasta, joista 869 asui taajamassa, 687 haja-asutusalueilla ja 23:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Pyhännän taajama-aste on 55,8 %.[8] Kunnassa on vain yksi taajama, Pyhännän kirkonkylä.[9]
Historia
Pyhännän vanhimmasta asutuksesta kertovat lukuisat kivitaltat ja reikäkivet, joita on löydetty etenkin vesistöjen varsilta. Vakinaisesti seutu asutettiin 1500-luvun keskivaiheilla, jolloin alueelle asettui savolaisia uudisasukkaita.[7] Ensimmäinen kirjallinen maininta Pyhännästä on vuoden 1557 voudintileissä.[10] Tämän perusteella sitä voidaan pitää Siikalatvan vanhimpana kylänä, sillä esimerkiksi Piippola ja Pulkkila mainitaan vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Asutuksen tihentymistä rajoittivat karjalaisten tekemät hävitysretket. Vuonna 1770 alueella oli kuitenkin jo 24 taloa.[7]
Alkujaan Pyhäntä kuului laajaan Salon pitäjään vuoteen 1691 saakka, jolloin se tuli osaksi Siikajoen seurakuntaa. Kun Piippolan seurakunta itsenäistyi 1845 siihen liitettiin myös Pyhäntä. Omaksi seurakunnaksi Pyhäntä erotettiin 1899, mikä toteutui 1909.[11][7] Puinen Pyhännän kirkko rakennettiin 1907–1909[12]. Vuonna 1899 Ahon, Kamulan, Lamun, Tavastkengän ja Viitamäen kylät erotettiin Piippolasta omaksi Pyhäntä-nimiseksi seurakunnakseen. Sen keskuspaikaksi sovittiin tuolloin Pyhännänjärven seutu, joka oli suunnilleen saman etäisyyden päässä kaikista kylistä. Vielä 1960-luvun lopulle saakka kunnan asutuksen painopiste oli Tavastkengän kylällä. Asutuksen keskittyminen kirkonkylälle alkoi vasta saman vuosikymmenen lopulla alkaneen voimakkaan teollistumisen myötä.[11][7]
Pyhäntä oli pitkään erämaata, jonka asukkaiden yhteydet rannikolle olivat Siikajoen ja muutaman polun varassa. Tilanne muuttui vasta 1785, jolloin valmistui Pyhännän kautta kulkeva Oulu-Iisalmi-tie. Tie toi alueelle myös sodan, sillä Suomen sodassa 1808 venäläiset seurasivat kohti Oulua peräytyvää Sandelsia pitäjän poikki. Pyhännällä käytiin myös jotakin pieniä kahakoita.[7]
Toisen maailmansodan aikana pyhäntäläisiä kaatui 98. Väkilukuun suhteutettuna luku on Suomen korkein, sillä se tarkoitti noin viittä prosenttia kunnan väestöstä. Talvisodassa kaatuneita oli 18, jatkosodassa 73 ja Lapin sodan aikana pyhäntäläisiä kaatui 7.[13]
Pyhännän asukasluku kasvoi vuoteen 1940, jolloin asukkaita oli 2 186. Tämän jälkeen alkoi lähes 40 vuotta kestänyt väestökadon aika, jona aikana kunnan asukasluku pieneni runsaaseen 1600:an. Väestönkehitys kääntyi kasvuun 1970-luvun lopulla, ja 1985 asukkaita oli 1 948. Pyhännän elinkeinorakenne muuttui voimakkaasti 1970-luvulla. Vuonna 1970 maa- ja metsätaloudesta sai toimeentulonsa 64 prosenttia ammatissa toimivasta väestöstä, mutta 1980 enää 41,5 prosenttia. Vastaavasti teollisuuden, rakennustoiminnan ja palvelualan osuudet kasvoivat.[7]
Talous
Pyhäntä on kunnan väkilukuun suhteutettuna Suomen teollistunein kunta.[14] Suurimpia teollisia työnantajia ovat PRT-Forest Oy -konserni (Pyhännän Rakennustuote Oy, Piklas Oy), Maustaja Oy, LapWall Oy, Salvos Finland Oy, Feelia Oy ja Real Snacks Oy.
Vuonna 2015 Pyhännällä oli 813 työpaikkaa, joista 8 prosenttia alkutuotannossa, 63 prosenttia jalostuksessa ja 28 prosenttia palvelualoilla.[15]
Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat puisia rakennuselementtejä valmistava Lapwall, sinappia, ketsuppia ja vastaavia tuotteita tekevä Maustaja ja hirsimökkejä rakentava Salvos.[16]
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
