Tarinassa hienostorouva kerää lehtileikkeitä rikosjutuista, ja niistä yksi kertoo Kirsi-Marista, jonka miehen surmaaja ei ole saatu kiinni.[1] Käsikirjoitukseen idea syntyi Helsingin Sanomien Nyt-viikkoliitteen artikkelista, jossa kerrottiin erään surmatragedian osapuolten kuulumisia vuosia myöhemmin.[2]
Arviot
Eräs kriitikko on luonnehtinut elokuvan käsikirjoitusta ”viistoksi” ja kiittänyt Aaltosen ohjausta eloisaksi. Itse elokuva on hänen mukaansa terävä, trilleriaineksin ryyditetty melodraama, ja hän havaitsee siinä yhtäläisyyksiä Pedro Almodóvarin sielunmaisemiin. Käsikirjoitus nostaa esiin elokuvassa henkilöitä, jotka yleensä tarinoissa esiintyvät sivuhenkilöinä. Litmasen vahva roolityö jättää muut roolit hivenen altavastaajiksi.[1] Litmasen roolityöstä on sanottu myös, että se on ”heittäytymistä ihmismielen synkkiin pohjavirtoihin, vereslihainen roolityö, mahdollisimman kaukana Iltalypsyn iloista” ja ”että Litmasen suoritus Mairena on häikäisevä”.[3]
