Vuonna 1699 tiedeakatemialle laadittiin peruskirja, joka tunnusti kuusi tieteen aihepiiriä: matematiikka, mekaniikka, tähtitiede, kemia, biologia ja anatomia. Jäsenmääräksi asetettiin 70. Tämä kuninkaallisen tiedeakatemian vaihe kesti vuodet 1699–1793.[1][2]
Ranskan tiedeakatemia järjesti kansainvälisesti merkittäviä tutkimusretkikuntia. Esimerkiksi vuonna 1736 ranskalainen tähtitieteilijä Pierre Louis Moreau de Maupertuis johti tutkimusretkikuntaa Lappiin (Tornionjokilaaksoon) mitatakseen yhden asteen pituisen matkan meridiaanikaarta pitkin maastossa. Hänen tutkimuksensa vahvisti Isaac Newtonin näkemyksen maapallon muodosta eli siitä, että maapallo on hieman navoiltaan litistynyt.[1]
Pääosa tiedeakatemian tehtävistä on sittemmin siirtynyt muille organisaatiolle.[1] Ranskan tiedeakatemiasta tuli vuonna 1795 yksi jäsenluokka Ranskan instituuttiin (Institut de France), josta tuli Ranskan tiedeakatemioiden uusi katto-organisaatio, ja jonka tieteenalakirjo on sittemmin lisääntynyt.[3][2]
Ranskan tiedeakatemia kokoontuu kuvassa näkyvän Ranskan instituutin tiloissa
Ranskan tiedeakatemia on 2000-luvulla uusinut peruskirjansa ja lisännyt sekä nuorentanut jäsenkuntaansa. Vuonna 2021 tiedeakatemialla oli 279 jäsentä, ja paikoista puolet on varattu alle 55-vuotiaille, yhä aktiivisessa tieteellisessä työssä oleville hakijoille. Lisäksi jäsenkuntaan kuuluu ulkomaisia ja kirjeenvaihtajajäseniä.[4] Jäsenilleen tiedeakatemia järjestää yhä maanantaikokoontumisia Pariisissa Institut de Francen tiloissa. Tiedeakatemialla on myös rooli maansa tieteellisen tutkimuksen kansainvälisessä edustamisessa.[1]
