Walter Ray Allen (s. 20. heinäkuuta 1975) on yhdysvaltalainen koripalloilija, joka edusti uransa viimeisinä vuosina NBA-seura Miami Heatia. Hänen pelipaikkansa on heittävä takamies. Allenin pituus on 196 senttimetriä. Hän on pelannut uransa aikana myös kolmessa muussa organisaatiossa, Milwaukee Bucksissa, Seattle Supersonicsissa sekä Boston Celticsissä. Yliopistouransa hän pelasi University of Connecticutissa. Hän on NBA:n historian parhaita kolmen pisteen heittäjiä ja teki urallaan NBA:n runkosarjassa 2973 kolmen pisteen koria, mikä oli sarjan ennätys joulukuuhun 2021 saakka[1][2]. Allen on valittu kymmenen kertaa NBA:n tähdistöotteluun ja hän oli voittamassa olympiakultaa vuoden 2000 Sydneyn olympialaisissa. Allen näytteli pääosaa Spike Leen elokuvassa He Got Game.
Lukio
Allen syntyi Mercedissä, Kaliforniassa perheen keskimmäisenä lapsena. Hänen isänsä kuului armeijaan, joten Allen joutui matkustamaan paljon. Hän vietti lapsuutensa Englannissa, Oklahomassa, Kaliforniassa ja Saksassa. Allen pääsi Hillcrestin lukioon Etelä-Carolinaan. Hän johti lukiojoukkueensa osavaltion mestaruuteen.
Yliopisto
Allen pelasi yliopistouransa University of Connecticutissa vuosina 1993-1996. Hänet valittiin USA:n vuoden mieskoripalloilijaksi 1995. Viimeisenä yliopistovuonnaan 1995-1996 Allen valittiin liigan tähdistöön ja hänet palkittiin konferenssinsa parhaana pelaajana. Allen lopetti yliopistouransa joukkueensa historian kolmanneksi parhaana pisteiden tekijänä (1922 pistettä). Hän teki myös koulun ennätyksen onnistuneissa kolmen pisteen heitoissa (115) yhdellä kaudella. Allen valittiin yliopistonsa 25-henkisen vuosisadan joukkueen kapteeniksi vuonna 2001 ja 5. helmikuuta 2007 hänen numeronsa jäädytettiin ottelun UConn-Syracuse Orange puoliajalla.
NBA
Milwaukee Bucks (1996–2003)
Allen varattiin Minnesota Timberwolvesiin vuonna 1996 varausnumerolla 5. Valinnan jälkeen Allen ja Andrew Lang vaihdettiin Milwaukee Bucksin varaukseen Stephon Marburyyn. Allen valittiin ensimmäisellä kaudellaan tulokkaiden toiseen tähdistöön. Hänen menestyksekkäin kautensa MIlwaukeessa oli kausi 2000-01, jolloin hän voitti kolmen pisteen heittokilpailun, hänet valittiin NBA:n kolmanteen tähdistöön ja hän johdatti joukkueensa Sam Cassellin ja Glenn Robinsonin kanssa konferenssinsa finaaliin asti. Siinä Milwaukee hävisi Philadelphia 76ersille seitsemännessä pelissä.
Seattle Supersonics (2003–2007)
Allen myytiin kesken kauden 2002-03 Seattleen Ronald Murrayn ja Kevin Ollien kanssa. Lisäksi Seattle sai Millwaukeen seuraavan vuoden varaustilaisuuden ensimmäisen kierroksen varauksen. Milwaukee sai kaupoissa Gary Paytonin ja Desmond Masonin. Loukkaantumisten pilaaman kauden 2003-04 jälkeen Allen valittiin NBA:n toiseen tähdistöön ja hän johdatti joukkueen Rashard Lewisin kanssa konferenssinsa välieriin kaudella 2004-05. Kauden 2004-05 jälkeen Allen teki 5-vuotisen 80 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen. Kaudella 2006-07 Allenin keskiarvo oli 26,4 pistettä ottelua kohden, joka on hänen uransa korkein. Lisäksi hän otti 4,5 levypalloa ja syötti 4,1 koria ottelua kohden.
Seattlen aikana Allen saavutti monia henkilökohtaisia saavutuksia. 12. maaliskuuta 2006 Allenista tuli 97. pelaaja, joka teki uransa aikana 15 000 pistettä NBA:ssa. 7. huhtikuuta 2006 hänestä tuli kaikkien aikojen toiseksi eniten onnistuneita kolmen pisteen heittoja heittänyt pelaaja. Ainoastaan Reggie Miller on hänen edellään. Pari viikkoa tämän jälkeen Allen rikkoi Dennis Scottin kymmenen vuotta vanhan ennätyksen eniten onnistuneita kolmen pisteen heittoja yhden kauden aikana. 12. tammikuuta 2007 Allen teki 54 pistettä ottelussa Utah Jazzia vastaan. Kyseessä oli Seattlen historian toiseksi suurin pistemäärä yhdellä pelaajalla ottelussa. Vähän ajan kuluttua hänelle tehtiin nilkkaleikkaus molempiin jalkoihin ja hän joutui jättämään loppukauden väliin.
Boston Celtics (2007–2012)
28. kesäkuuta 2007 Seattle vaihtoi Allenin ja Glen Davisin (35. varaus vuonna 2007) Boston Celticsiin. Vaihdossa Seattle sai Delonte Westin, Wally Szczerbiakin ja Jeff Greenin (5. varaus vuonna 2007). 4. marraskuuta 2007 Allen saavutti 17 000:n pisteen rajapyykin kahdella ensimmäisellä kolmen pisteen heitollaan jatkoajalla Bostonin voittaessa Toronto Raptorsin 98-95. Allen heitti voittokorin kolme sekuntia ennen ottelun loppua.
13. helmikuuta 2008 Allen nimitettiin tähdistöotteluun loukkaantuneen Caron Butlerin tilalle. LeBron James palkittiin ottelun parhaana, mutta monien mielestä Allenin olisi pitänyt saada kyseinen palkinto, sillä hän teki 14 pistettä kahdessa ja puolessa minuutissa, riistäen voiton Itäiselle konferenssille. 28. maaliskuuta 2008 Allen valittiin Milwaukee Bucksin historian kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi, kun Bucks vietti 40-vuotisjuhliaan. 17. kesäkuuta 2008 Allen sivusi NBA:n finaalien ennätystä heittämällä seitsemän kolmen pisteen heittoa Bostonin voittaessa NBA:n mestaruuden kukistamalla Los Angeles Lakersin 131-92 kuudennessa finaalissa.
5. helmikuuta 2009 Allen valittiin tähdistöotteluun Orlando Magicin Jameer Nelsonin tilalle. Tämä oli Allenin yhdeksäs kerta tähdistöottelussa ja toinen kerta peräkkäin, kun hänet valitaan tähdistöotteluun joukkuekavereidensa Kevin Garnettin ja Paul Piercen kanssa. 22. helmikuuta 2009 Allen rikkoi Larry Birdin vanhan ennätyksen suurimmasta määrästä peräkkäisiä onnistuneita vapaaheittoja, heittämällä 72 vapaaheittoa peräkkäin sisään. Birdin vanha ennätys oli 71. Pudotuspelien 2008-09 ensimmäisellä kierroksella Boston pelasi Chicago Bullsia vastaan. Ensimmäinen peli oli Allenille vaikea, hän heitti vain yhden pelitilanneheiton sisään yhdestätoista yrityksestä. Boston hävisi ottelun kahdella pisteellä. Allen ryhdistäytyi toisessa ottelussa ja heitti ratkaisevan kolmen pisteen heiton kaksi sekuntia ennen peliajan loppumista, tehden samalla 30 pistettä. Boston voitti ottelusarjan seitsemännessä pelissä. Konferenssin välierissä Boston kohtasi Orlandon Magicin, jossa pelasi Allenin vanha joukkuekaveri Rashard Lewis. Boston hävisi sarjan kuudennessa ottelussa. 10. joulukuuta 2009 Allen saavutti 20 000 pisteen rajapyykin.
Miami Heat 2012–2014
Kesällä 2012 Allen teki sopimuksen Miami Heatin kanssa kieltäydyttyään kaksivuotisesta 12 miljoonan dollarin sopimuksesta Boston Celticsin kanssa. Ensimmäisellä kaudellaan Miami Heatissa Allen teki keskimäärin 10.9 pistettä peliä kohti ja pelasi 25,8 minuuttia per peli. Hänen kauden vapaaheittoprosenttinsa oli 88,6%. 25. huhtikuuta 2013 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kolmannessa ottelussa Allen teki NBA-uransa 322. kolmen pisteen heiton pudotuspeleissä, pelatessaan entistä joukkuettaan Milwaukee Bucksia vastaan, rikkoen Reggie Millerin aikaisemman ennätyksen.
Finaalisarjan kuudennessa ottelussa San Antonio Spursia vastaan Heatin ollessa kolmen pisteen takaa-ajoasemassa Allen heitti ottelun tasoittavan kolmen pisteen heiton, kun ottelua oli jäljellä enää 5,2 sekuntia. Ottelu meni jatkoajalle. Heatin johtaessa lukemin 101-100 Allen riisti Spursin Manu Ginóbililta pallon Spursin korin alla, jonka jälkeen häntä rikottiin. Allen heitti molemmat vapaaheitot sisään ja Heat voitti lukemin 103-100, venyttäen finaalisarjan seitsemänteen otteluun. Allen pelasi ottelussa 41 minuuttia. Seitsemännen ottelun Heat voitti lukemin 95-88, voittaen toisen perättäisen mestaruutensa. Allen pelasi ottelussa 20 minuuttia, aloittaen ottelun penkiltä. Heat pelasi Spursia vastaan myös seuraavalla kaudella NBA-finaaleissa, mutta hävisi ottelusarjan voitoin 1-4.
Uran loppu
Allenista tuli vapaa pelaaja kesällä 2014. Suurten comeback-odotusten jälkeen hän julkisti olevansa sivussa kaudelta 2014-2015, keskittyen paremmin seuraavaan kauteen. Allen ei kuitenkaan liittynyt mihinkään joukkueeseen kaudeksi 2015-16. Heinäkuussa 2016 Allen alkoi hautoa paluuta NBA:han ja myönsi olevansa "kiinnostunut" mahdollisuudesta pelata vielä yhdestä mestaruudesta. Elokuussa hän neuvotteli Milwaukee Bucksin ja Boston Celticsin kanssa mahdollisesta paluusta, mutta päätti lopulta saattaa ammattiuransa virallisesti päätökseen ja jäädä eläkkeelle 1. marraskuuta 2016.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
