Roh kävi koulua Daegussa yhdessä Chun Doo-hwanin kanssa. Hän valmistui 1955 yliopistosta luonnontieteiden alalta ja liittyi armeijaan.
Ura
Sotilasura
Roh yleni armeijassa vähitellen, ja 1979 hänestä tuli kenraali. Hän kuului salaiseen Hanahoe-ryhmittymään, joka tuki Chunin Etelä-Korean johtajaksi nostanutta vallankaappausta.
Presidenttinä
Chun nimesi kesäkuussa 1987 Roh’n puolueensa presidenttiehdokkaaksi. Käytännössä tämä tarkoitti vallan siirtämistä suoraan Roh’lle, mikä aiheutti suuria demokratiaa vaatineita mielenosoituksia Soulissa ja muissa suurissa kaupungeissa. Roh lupasi mielenosoittajille uudistuksia ja julkaisi kesäkuun 29:nnen päivän julistuksen.[1] Se toi uuden demokraattisemman perustuslain ja presidentin valitsemisen kansanvaaleilla. Vaaleissa Roh’n vastaehdokkaina olivat opposition johtohahmot Kim Joung-sam ja Kim Dae-jung (jotka molemmat pääsivät presidentiksi myöhemmin). Opposition äänet hajautuivat riiteleville Kimeille, mikä riitti Roh’n niukkaan voittoon. Näin Roh’ta tuli maan ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu presidentti.
Roh'n presidenttikauden merkittäviä tapahtumia olivat Soulin olympialaiset 1988 ja suhteiden rakentaminen Pohjois-Koreaan. Roh jatkoi myös demokraattisten uudistusten tekemistä.
Roh’n valtakaudella leimasi myös taloudellinen epätasapaino sekä laajat mielenosoitukset. Hänet äänestettiin jopa hieman ennen kautensa loppumista Etelä-Korean historian huonoimmaksi poliitikoiksi.[1]
Presidenttikauden jälkeen
Presidenttikauden jälkeen Roh ja Chun joutuivat oikeuteen vuoden 1979 vallankaappauksesta ja Gwangjun kansannousun verilöylystä sekä korruptiosta. Molemmat tuomittiin 1996 – Chun kuolemaan ja Roh 22,5 vuodeksi vankeuteen. Presidentti Kim Young-sam armahti heidät vuonna 1997.[2][1]
Roh kuoli lokakuussa 2021. Hänellä oli ollut terveysongelmia 2000-luvun alusta saakka. Häneltä leikattiin vuonna 2002 eturauhasen syöpä ja joutui sen jälkeen olemaan useita kertoja sairaalassa.[1]
