Ruisrockin aluetta kuvattuna mereltä päin vuonna 2016.
Ruisrock on TurunRuissalossa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävä Suomen merkittävimpiin festivaaleihin kuuluva musiikkifestivaali. Ruisrock on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut rockfestivaali, ensimmäinen Ruisrock järjestettiin 1970. Ruisrockin perustajat olivat pitkään siinä käsityksessä, että heidän festivaalinsa on koko Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti toiminut rockfestivaali. Kuitenkin jossakin vaiheessa selvisi, että Hollannissa oli järjestetty muutama kuukausi ennen ensimmäistä Ruisrockia (18. toukokuuta 1970 tienoilla) Pinkpop-festivaali, joka edelleen järjestettävänä festivaalina on luokassaan Euroopan vanhin. Vastoin yleistä käsitystä Ruisrock-festivaalin esikuvana ei ollut Woodstockin festivaali.[1]
Turun Soitannollinen Seura, Turun kaupungin musiikkilautakunta ja Turun musiikkijuhlasäätiö vastasivat vuoron perään Ruisrockin järjestämisestä vuosina 1970 -2000. Vuodesta 2001 eteenpäin tapahtuman on järjestänyt Vantaan Festivaalit Oy.
Ruisrockia on vaadittu siirrettäväksi pois Ruissalon saarelta muun muassa festivaalin ympäristövaikutusten vuoksi.[2]
Vuoden 2007 tietojen perusteella festivaali saa kuitenkin jatkaa nykyisellä paikallaan.[3]
Ruisrockin perustajajäseniä olivat muun muassa Kari Purssila (1948–2024[4]), Antero Laiho, Christer Donner ja Olli Pellikka. Tämän festivaalin juuret ovat näiden puuhamiesten perustamassa ”Nuorison tiedotuskeskus”-nimisessä yhdistyksessä, joka sai Turun kaupungilta käyttöönsä toimistotilat ja puhelimen. Keskuksen oli tarkoitus olla neuvontapiste maalta tuleville nuorille, ja siellä oli määrä olla kaikkien alojen asiantuntijoiden verkosto käytettävissä. Käytännössä keskukseen tuli puheluita, joissa kysyttiin kaikenlaista, esimerkiksi: ”Sanokaa yks Jimi Hendrixin kappale” — ”Manic Depression”.[1]
Sama joukko perusti myös Information-nimisen yhtyeen vuoden 1969 alussa. Tämän joukon keskuudessa syntyi ajatus siitä, että Turussa olisi syytä järjestää rockfestivaali. Kun Turun musiikkijuhlilla oli oopperaesitys Turun kaupunginteatterissa, Aurajoen rannalla, ja järjesti Information kesällä 1969 joen rannalla mielenosoituksen konsertin muodossa ja vaati, että Turun musiikkijuhlille pitää saada pop- ja rockmusiikkia ohjelmistoon.[1]
»Perustettiin tämä Information-niminen yhtye alun perin, tämä oli vuoden 1969 alussa. Silloin oli Turun Musiikkijuhlat, joka oli semmoinen aika… tietyllä tavalla konservatiivinen organisaatio… ei se välttämättä ollut niin kauheen konservatiivinenkaan, mutta meidän mielestä se oli… Ja me haluttiin, että sinne tulis jotakin muuta kuin korkeakulttuuria. Niillä oli joku oopperaesitys Turun kaupunginteatterissa, joka sijaitsee siinä joen rannalla, ja me järjestettiin siihen sitten mielenosoitus, jossa me soitettiin siinä ulkopuolella ja vaadittiin, että Turun Musiikkijuhlille pitää saada poppia ja rockmusiikkia ohjelmistoon. … Tällä me sitten päästiin tavallaan lehtiin…» (Olli Pellikka)
» Siinä vaiheessa kun tätä mielenosoitusta sinne Aurajoen rantaan järjestettiin, niin meill’ ei ollut edes tietoa siitä, että joku Woodstockin festivaali oli ollut olemassa, ett’ tää festivaali-ajatus oli kyll’ ilmassa eri puolilla.» (Kari Purssila)
Sittemmin Purssila, Pellikka ja joskus Laihokin kävivät lähes viikoittain Turun apulaiskaupunginjohtaja Johannes Koikkalaisen luona selittämässä, että ”tämmönen pitäis saada järjestettyä”.[1]
Kun puuhamiehet tapasivat Sibelius-museon tiloissa Kalevi Kuosan, joka toimi Turun musiikkijuhlien johtajana 1969–1976, alkoi tapahtua. Kaupungin nuorisotoimiston kirjepaperilla ja kirjekuorilla lähetettiin kutsut ja tarjouspyynnöt 70 ulkomaiselle rock-artistille, alkaen Rolling Stonesista, Pink Floydista ja The Whosta.
Talvella 1969–1970 tuli kuvioihin ruotsalainen promoottori Thomas Johansson, joka oli perustanut ohjelmatoimisto Ema Telstarin vuonna 1969. Kuosa otti Johanssoniin yhteyttä elokuussa 1969, ja Johansson tuli katsomaan mahdollista festivaalipaikkaa.
Rolling Stonesin sihteeri Jo Bergman ilmoitti, että Mick Jagger on lomalla, ja että asiaan olisi palattava myöhemmin. Järjestäjät tajusivat jälkeenpäin, että tämä tapahtui juuri Altamontin festivaalin katastrofin jälkeen.
”The Pink Floydin” hintapyyntö oli 500 puntaa, jonka lisäksi pyydettiin edestakainen lentolippu viidelle hengelle sekä autolauttaliput kahdelle hengelle ja minibussille sekä hotellimajoitus seitsemälle hengelle. Fairport Conventionin hinta oli 300 puntaa sekä autolauttaliput kahdelle hengelle ja minibussille sekä hotellimajoitus kahdeksalle hengelle. Pink Floydia ei koskaan Turkuun saatu ja Fairport Conventionkin vasta seuraavana vuonna, mutta muutaman kuukauden aikana onnistuttiin kuitenkin rakentamaan ohjelmisto festivaalia varten sekä tarvittava infrastruktuuri.[1]
Turun ensimmäiset Rockfestivaalit
Ensimmäinen Ruisrock-festivaali keräsi yli 30 000 nuorta Saaronniemen leirintäalueelle Ruissaloon Turkuun 21.–23.8.1970.Ruisrock 1975, yleisöäRuisrockin rantalava vuonna 2016.
Ensimmäinen Turussa pidetty rock-festivaali järjestettiin Saaronniemen leirintäalueella Ruissalon saaren kärjessä vuonna 1970 ja se keräsi 38 000 katsojaa. Ulkomaisina esiintyjinä nähtiin muun muassa Family, Colosseum ja Argent[5]. Vuotta myöhemmin, eli vuonna 1971, väkeä saapui 100 000. Vaikka sää oli huono, Canned Heat villitsi yleisön. Lavalla esiintyi myös turkulainen kitaristi Tommie Mansfield. Myös kansanmusiikkia esittänyt Konsta Jylhä ja Kaustisen Purppuripelimannit sai suuret suosionosoitukset esiintyessään festivaalin viimeisenä päivänä.[6] Vuoden 1971 tapahtuman jälkeen Turun kaupunginvaltuusto päätti, että festivaali lopetetaan johtuen päihteiden käytöstä ja siitä seuranneesta väkivallasta.[7]
Englantilainen viikoittain ilmestyvä musiikkilehti New Musical Express kirjoitti ensimmäisestä Turun Rockfestivaalista (tapahtuman julisteessa Turku International Pop & Rock Festival[8]) otsikolla “Something New: A Rock Festival Expecting 5,000 Draws 30,000! — British Groups Stars of First Finnish Woodstock.” (’Jotain uutta: Rockfestivaaliin odotettiin 5 000 henkeä, mutta tulijoita oli 30 000! — Brittiläiset yhtyeet Suomen ensimmäisen Woodstockin tähtinä.’).[1][9]
» A group of Finnish students thought Rock Music should be represented in the Turku, Finland, annual Music Week. So they persuaded the powers-that-be to give them free a field in the camping site six miles from the city, a fir-treed, well-equipped area on a peninsula, surrounded by the mill-pond green waters of the Baltic Sea.» (New Musical Express)
»Joukko suomalaisia opiskelijoita ajatteli, että rockmusiikin tulisi olla edustettuna Suomessa Turun vuosittaisilla Musiikkijuhlilla. Niinpä he taivuttelivat kaupunginisät antamaan heidän käyttöönsä ilmaiseksi leirintäalueen kuuden mailin päässä kaupungista, hyvin varustetulla niemellä, jossa kasvaa kuusia, ympärillään Itämeri, jonka vesi on vihreää kuin myllylammessa.» (New Musical Express)
Festivaalin esiintyjiksi valikoitui yhtyeitä järjestäjien maun mukaan, edustaen suurelta osin progressiivista rockia.[1]
Vuonna 1972 Turun Soitannollinen Seura luopui Turun Musiikkijuhlista, muun muassa sen vuoksi, että kaupungin päättävät elimet eivät kesän alkuun mennessä olleet saaneet aikaan päätöstä siitä, järjestetäänkö Ruisrock yksi-, kaksi- vai kolmipäiväisenä.[1]
Kolmantena vuotenaan tapahtuma siirtyi Ruissalon Kansanpuistoon ja lyheni yksipäiväiseksi tapahtumaksi. Yhtenä syynä oli varmaankin edellisen vuoden valtavan suosion aiheuttama huoli ”yleisen järjestyksen” säilymisestä.
Festivaalin pituus
1970-luvun alkupuolella Ruisrock muuttui kolmepäiväisestä yksipäiväiseksi ja vakiintui sellaiseksi. Festivaali oli Kari Jalosen sanoin ”vakiintunut myös siinä muodossa, että on pyritty saamaan kotimaista huippujoukkoa, skandinaavista edustusta, yksi itäeurooppalainen yhtye ja anglosaksista huippua.”.[1] Vuonna 1983 festivaali muuttui kaksipäiväiseksi, tosin muutamana vuonna tapahtuma on järjestetty myös kolmipäiväisenä. Myöhemmin festivaali muuttui kokonaan kolmipäiväiseksi.
1990- ja 2000-luvut: talousvaikeudet ja suuri suosio
1990-luvulla Ruisrock joutui talousvaikeuksiin, ja koko tapahtuman jatko oli vaakalaudalla. Vuonna 2001 Ruisrockin otti järjestettäväkseen Vantaan Festivaalit Oy, joka elvytti talouden kuntoon muun muassa karsimalla kovalla kädellä ulkomaisia huippuartisteja. Nykyisin Ruisrock on monessa mielessä suositumpi kuin koskaan ja kuuluu kävijämäärällään mitattuna Suomen suurimpiin festivaaleihin. Ruisrockissa vierailee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä ja vuonna 2012 festivaaleilla kävijöitä oli 63 000.[10]
2000-luvun yleisöennätyksensä Ruisrock keräsi vuonna 2009, jolloin tapahtumaa seurasi kolmen päivän aikana noin 92 000 maksanutta kävijää.[11] Muun muassa yhdysvaltalaiset Disturbed, Slipknot ja Faith No More, ruotsalaiset In Flames ja The Sounds, tanskalainen Mew ja suomalaiset Children of Bodom, comeback-kiertueen tehnyt Tehosekoitin ja viimeisen keikkansa soittanut The Crash keräsivät paljon yleisöä.
Vuoden 2009 kävijäennätys rikottiin vuonna 2014, kun paikalle saapui kolmen päivän aikana 93 000 ihmistä. Perjantaina paikalla oli 35 000 juhlijaa ja päivä oli loppuunmyyty. Muun muassa yhdysvaltalainen punk rock -yhtye The Offspring ja ranskalainen DJ David Guetta keräsivät suuren yleisön.[12] Lauantaipäivän liput myytiin myös loppuun ja paikalla oli 35 000 ihmistä.[13] Vuodesta 2014 eteenpäin kävijämäärät ovat nousseet tasaisesti. Vuosina 2017, 2018 ja 2019 festivaali keräsi Ruissalon kansanpuistoon 105 000 ihmistä viikonlopun aikana, ja kaikki kolme päivää olivat jokaisena kolmena vuonna loppuunmyytyjä. Vuoden 2020 ja 2021 Ruisrockit peruttiin koronaviruspandemian vuoksi.[14]
Kävijämäärät
Tässä taulukossa on Ruisrockin kävijämäärät vuodesta 2008 eteenpäin, jolloin festivaali on ollut kolmipäiväinen.
