S

Ss Ss

Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
	Aa	Bb	Cc	Dd
Ee	Ff	Gg	Hh	Ii	Jj
Kk	Ll	Mm	Nn	Oo	Pp
Qq	Rr	Ss	Tt	Uu	Vv
	Ww	Xx	Yy	Zz
Muut suomen aakkoset
Åå		Ää		Öö
	Šš		Žž
Luettelo kirjaimista

S (s) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 19. kirjain. Kirjaimen nimi on suomen kielessä äs (aiemmin myös es)^[1] ja äännearvo tavallisesti [s].

Latinalaisten suuraakkosten S-kirjainta vastaa pienaakkosissa tavallisesti s. Aiemmin pienaakkosena käytettiin myös ſ-kirjainta (ns. pitkä s), erityisesti fraktuurakirjaimissa. Saksan kielessä puolestaan ss-yhdistelmä merkitään tietyissä tilanteissa ß-kirjaimella.

Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista S-kirjainta vastaa sigma (Σ, σ, ς), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen С (с). Makedonian aakkosiin kuuluva kyrillinen Ѕ (ѕ) on samannäköinen mutta äännearvoltaan erilainen.

S suomen kielessä

S-kirjaimella merkitään suomessa konsonanttia, joka ääntyy tavallisesti soinnittomana alveolaarisena sibilanttina [s]. Sillä on kuitenkin myös allofoneja eli samaa merkitseviä variantteja. S voi ääntyä suomessa ns. suhuässänä [ʃ] tai vokaalien välissä soinnillisena [z]:na, äänneympäristöstä ja puhujasta riippuen.^[2]

Suomalainen [s]-äänne on erilainen kuin useiden eurooppalaisten kielten s:^[3]

kielen kärki nousee aina ylös hampaiden taakse
suomalainen s ei muutu selvästi soinnilliseksi vokaalien välissä
se on vähän lyhempi kuin esim. englantilaisen s
se ei ole niin "terävä" kuin esim. saksan, ruotsin tai englannin s.

S-kirjaimen lisäksi suomessa käytetään myös Š-kirjainta vierasperäisissä sanoissa.

S muissa kielissä

S-kirjain äännetään muissakin kielissä tavallisimmin [s], joskus myös [ʃ] – näin esimerkiksi unkarissa. S-kirjain voi ääntyä myös [z] kuten esimerkiksi englannissa ja saksassa.^[3]

S esiintyy monien kielten kirjainyhdistelmissä, jotka vastaavat tiettyjä foneemeja – lähinnä /s/ tai /ʃ/. Tällaisia kirjainyhdistelmiä ovat muun muassa sh, sch, sz, skj ja sj.

Muita esitystapoja

Morseaakkosissa S merkitään: ...
Radioaakkosissa S on suomalaisen standardin mukaan Sakari ja NATO-standardin mukaan Sierra
Pistekirjoituksessa (Braille) S merkitään:

Tietokoneissa S koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

	S	s
ASCII	83	115
Unicode	U+0053	U+0073

S-kirjaimen merkityksiä

Kemiassa
- S on rikin merkki
- s tarkoittaa kiinteää olomuotoa, esimerkiksi NaCl (s).
S merkitsee biokemiassa seriiniä.
SI-järjestelmässä
- S on sähkönjohtokyvyn yksikön siemensin tunnus.
- s on ajan yksikön sekunnin tunnus.
Fysiikassa
- S on näennäistehon tunnus.
- S on sedimentaationopeuden yksikön svedbergin tunnus.
- s voi tarkoittaa matkaa tai etäisyyttä.
- s voi tarkoittaa ominaissulamislämpöä.
S on termodynamiikassa entropian tunnus.
s merkitsee kvanttimekaniikassa spinkvanttilukua.
Matematiikassa
- S voi merkitä summaa.
- s tarkoittaa usein kaaren pituutta.
S ajoneuvon kansallisuustunnuksena tarkoittaa Ruotsia (Sverige^lähde?).
s. tarkoittaa lyhenteenä suomen kielessä sivu(t), sivu(i)lla tai syntynyt.
S tarkoittaa arvosanaa suoritettu.
S vaatteiden kokoluokituksessa merkitsee pientä (engl. small).^[4]
S tarkoittaa VR-Yhtymän yleisöaikatauluissa Pendolino-junavuoroa.
S tarkoittaa raitiovaunujen liikennevaloissa pysähtymiskäskyä (seis).
S merkitsee suomalaisissa kalentereissa sunnuntaita (myös su).
S voi laatuun tai määrään liittyen tarkoittaa superia, suurta tai tavallista parempaa.
S merkitsee ilmansuuntana etelää.
S tarkoittaa elokuvien yhteydessä sallittua kaikenikäisille.
<s> on tietotekniikassa HTML-kielen elementti, jolla saadaan aikaan tekstin ~~yliviivaus~~.
S-ryhmä on suomalainen osuuskaupparyhmittymä.
sauna, S, tila asunnossa

Katso myös

Š, š (hattu-s)
Ѕ, ѕ (kyrillisiä kirjaimia)
ß (saksan kaksois-s)
ſ (pitkä s)
$ (dollarimerkki)
∫ (integraalin merkki)
Ässävika

Lähteet

↑ Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
↑ Ojutkangas, Krista & Larjavaara, Meri & Miestamo, Matti & Ylikoski, Jussi: Johdatus kielitieteeseen, s. 97. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2009. ISBN 978-951-0-32577-3
↑ ^a ^b Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š)) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 17.7.2013. Viitattu 18.8.2014.
↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 9.1.2014.