SOS-Lapsikylä Oberplanitzissa, Zwickaussa, Sachsenissa, Saksassa.SOS-Lapsikylä (SOS Children's Villages) aloitti toimintansa Jordaniassa 1980-luvulla. Järjestö oli läsnä Ammanissa ja seuraavien vuosikymmenten aikana se aloitti myös lasten, nuorten ja perheiden tukemisen Aqaban satamakaupungissa ja pohjoisessa Irbidin kaupungissa.
SOS-Lapsikylä (engl. SOS Children’s Villages)[1] on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansainvälinen järjestö, jonka tehtävänä on suojella lasten oikeuksia ympäri maailmaa. SOS-lapsikylät auttavat lapsia, jotka ovat vaarassa menettää tai ovat menettäneet vanhempiensa huolenpidon. Lapsikylät tarjoavat asuinpaikkoja orvoille, hylätyille ja huostaanotetuille lapsille. SOS-lapsikyliä on yli 500 eri puolilla maailmaa. Järjestö toimii 133 maassa.
SOS-lapsikylätyö perustuu ajatukseen, jonka mukaan jokainen lapsi tarvitsee samanlaisia asioita kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Lapsi tarvitsee kehityksensä pohjaksi turvallisen kiintymyssuhteen aikuiseen, vakaan ympäristön ja jatkuvuuden tunteen.
SOS-lapsikylien toiminta perustuu maailmanlaajuisesti neljään periaatteeseen: vanhempi, sisarukset, koti ja kylä. Lapsikylävanhempi on lapsille pysyvä ja turvallinen aikuinen. Sijoitetut lapset kasvavat lapsikyläperheessä sisarusten tavoin. Jokaisella lapsikyläperheellä on oma koti, joka on sekä lapsikylävanhemman että sijoitettujen lasten koti. Lapsikyläkodit, yhteiset tilat, lapset ja henkilökunta muodostavat yhdessä kyläyhteisön.
SOS-lapsikylätoiminnan perustajana oli itävaltalainen lääketieteen opiskelija Hermann Gmeiner. Ensimmäinen SOS-lapsikylä avattiin Itävallan Imstissä vuonna 1949. Tuolloin toiminnan tarkoituksena oli auttaa toisessa maailmansodassa kotinsa, turvansa ja perheensä menettäneitä lapsia.[3]
Suomen SOS-lapsikyläyhdistys perustettiin Albin Gebhardtin johdolla vuonna 1962, ja ensimmäinen lapsikylä valmistui EspoonTapiolaan vuonna 1966.[3] Suomessa työtä tehdään kymmenessä lapsikylässä.
Kansainvälinen SOS Children’s Villages -järjestö tekee työtä yli sadassa maassa lasten ja perheiden auttamiseksi. Sijais- ja avohuollon, koulutuksen, terveydenhuollon ja hätäavun piirissä on ohjelmia ja palveluja yhteensä 2 319.
Maan poliittinen ja taloudellinen tilanne, kulttuuri sekä monet yksittäiset perheeseen liittyvät tragediat vaikuttavat kyliin tulevien lasten taustoihin. Afrikassa kylissä asuu esimerkiksi aids-orpoja ja monessa maassa entisiä katulapsia. SOS-lapsikylissä ja -nuorisokodeissa asuu yli 80 000 lasta ja nuorta.
SOS-Lapsikylä Indonesiassa
Jokainen lapsikylä koostuu 10-15 talosta, joissa jokaisessa asuu perhe, jonka muodostaa lapsikylävanhempi ja 7-10 lasta. Lapsikylien perusajatuksena on, että lapset saavat asua olosuhteissa, jotka muistuttavat mahdollisimman paljon tavallista perhettä. Lapsikylävanhemmat saavat tehtäväänsä 6 kuukauden koulutuksen ennen kuin aloittavat työnsä lasten parissa. He ovat aina kotoisin samasta maasta, jossa lapsikylä sijaitsee, jotta he tuntevat maan tavat ja kulttuurin sekä osaavat kielen. Lapsikylävanhempina työskentelevät ovat pääasiassa naimattomia naisia. Lapsikylissä järjestetään lapsille myös perus- ja ammattikoulutusta sekä terveyspalveluja. Lapset saavat asua kylissä aikuistumiseen asti.
Apu ulottuu kylien ulkopuolellekin. SOS Children’s Villages -järjestön perheiden tukemisen ohjelma (Family Strengthening Programme) auttaa perheitä, joilla on esimerkiksi sellaisia taloudellisia tai terveydellisiä ongelmia, joiden vuoksi lapsen kasvu omassa perheessään saattaa olla uhattuna. Ohjelman tavoitteena on ennaltaehkäistä tilanteen vaikeutuminen, kuten perheen hajoaminen, ja taata lapsille mahdollisimman turvallinen kasvu omassa kodissaan. SOS-lapsikylä voi antaa rahallista tukea, jotta varattoman perheen lapset pääsevät kouluun tai terveydenhuollon pariin. Toisinaan voidaan tarjota psykologista apua vaikeissa elämäntilanteissa. Lisäksi perheen itsenäistä toimeentuloa tuetaan myös kouluttamalla perheen huoltajia talouteen liittyen ja tukemalla yritystoimintaa alkuun rahallisesti. Perheiden tukemisen ohjelmien kautta autetaan yhteensä yli 350 000 lasta ja aikuista.[4]
Maailman SOS-lapsikylistä on mahdollista saada oma kummilapsi. Kummitoimintaa on yli 130 maassa.[5]
Lahjoitukset
SOS-lapsikylätoimintaa Suomessa voi tukea taloudellisesti ryhtymällä kuukausilahjoittajaksi, tekemällä kertalahjoituksen,[6] merkkipäivälahjoituksen tai testamenttilahjoituksen. Lahjoituksilla rahoitetaan muun muassa lasten ja nuorten harrastuksia, Theraplay-terapiaa ja leiritoimintaa sekä stipendejä. Lahjoituksilla autetaan myös kylistä itsenäistyviä nuoria itsenäisen elämän alkuun: nuoria autetaan asumisen järjestämisessä sekä opiskelussa.[7]
Kansainvälistä lapsikylätoimintaa voi tukea ryhtymällä kummiksi kylään sijoitetulle lapselle.[8] Kummien tuella kymmenet tuhannet orvot, hylätyt tai huostaan otetut lapset saavat lapsikylävanhemman, koulutuksen ja terveydenhoitoa. Lapsikylävanhempi asuu samassa talossa lasten kanssa ja huolehtii heistä kuin omista lapsistaan. SOS-lapsikyläjärjestö auttaa myös katastrofien uhreja.
SOS-lapsikylätyötä voi tukea myös vapaaehtoistoiminnan kautta.
