Share to: share facebook share twitter share wa share telegram print page

SWIFT

 Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Määritelmä mainitsee vain yhden monista tehtävistä. Teksti olisi muutenkin päivitettävä kun SWIFT on taas ajankohtainen Ukrainan sodan pakotekeskustelun takia.
Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication
Yritysmuoto osuuskunta
Perustettu 3. toukokuuta 1973
Toimitusjohtaja Gottfried Leibbrandt
Kotipaikka La Hulpe, Belgia
Toiminta-alue Amerikat, EMEA ja Aasia: 212 maata ja aluetta
Toimiala telekommunikaatio
Tuotteet SWIFT-viestit, talousalan telekommunikaatio
Kotisivu swift.com
Huomioitavaa Asiakkaina yli 10 000 pankkia ja muuta instituutiota.

Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication (SWIFT) on osuuskunta, joka hoitaa pankkien tunnusnumeroiden rekisteröinnin ja pitää yllä luetteloa näistä numeroista.

Historiaa

SWIFT perustettiin 3. toukokuuta 1973.[1] Tavoitteena oli korjata sähkeen ja telexin tarvitseman suuren käsityön aiheuttama hitaus ja virheherkkyys.[2] Telexin kapasiteetti oli heikko ja siirtoverkot ruuhkautuivat, se käytti vapaamuotoista tekstiä jossa saattoi olla mitä vain tietoa jota lähettäjä ajatteli tarvittavan ja tietoturva puuttui julkisten verkkojen käytön johdosta.[2]

Osuuskuntamuotoinen SWIFT perustettiin vuonna 1973, ja perustajina oli noin 240 pankkia eri puolilta maailmaa. Hankkeen tavoitteena oli maailmanlaajuinen pankkien tietokoneverkko, johon oli määrä siirtyä vähittäin. Tietokoneet olivat tulleet pankkien käyttöön 1950-luvulla, ja 1970-luvulla rakennettiin vauhdilla kansallisia reaaliaikaisesti eli viiveittä toimivia maksuliikennejärjestelmiä.[3]

SWIFTin päämaja perustettiin Brysseliin, johon sijoitettiin myös järjestelmän toinen tietokonekeskus. Toinen sijoitettiin Amsterdamiin. Jokaisessa jäsenmaassa toimi konsentraattoriksi kutsuttu aluekeskus, joka hoiti liikennettä oman maansa pankkeihin ja toisaalta muiden aluekeskusten ja pääkeskusten muodostamaan kansainväliseen pankkiverkkoon. SWIFTin pää- ja aluekeskusten tietokoneet olivat Burroughsin valmistamia, mutta eri maiden pankit saattoivat liittyä SWIFT-järjestelmään myös ICL:n ja General Automationin valmistamilla laitteilla.[3]

SWIFT paransi paitsi maksuliikenteen nopeutta, myös tietoturvallisuutta. Pikasanomiin saatiin vastaanottajalta kuittaus alle viidessä minuutissa, tavallisiinkin sanomiin noin puolessa tunnissa, kun siihen asti kansainvälisessä maksuliikenteessä oli käytetty tavallista kirjepostia sekä telexiä eli kaukokirjoitinta. Esimerkiksi Suomesta Keski-Eurooppaan kulki maksumääräys ennen SWIFTiä 1–3 viikossa, ja SWIFT-järjestelmässä aika lyheni noin kolmeen pankkipäivään. Pikamääräyksiä hoidettiin nopeamminkin lisämaksusta.[3]

SWIFT-tiedonsiirto toimi kansallisilta posti- ja telelaitoksilta vuokratuilla puhelinlinjoilla, ja järjestelmän suosion myötä tiedonsiirrosta pyydettyjä hintoja pyrittiin eri maissa korottamaan, vaikka tariffeista oli alussa sovittu kansainvälisen postiliiton kanssa.[3]

Verkon laajentuminen

Pankkeja alettiin kytkeä SWIFT-järjestelmään heinäkuussa 1976, ja vuotta myöhemmin tietoverkossa oli 134 pankkia ja 230 tietokonepäätettä. Vuonna 1977 jo miltei kaikki Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan maat olivat mukana järjestelmässä, ja seuraavana oli vuorossa Japani.[3] Vuonna 1979 SWIFT-verkko ulottui 30 maahan, ja vuonna 1996 SWIFT-järjestelmään kuului jo 5 150 pankkia 147 maailman maassa. Keskustietokoneet sijaitsivat tuolloin Alankomaissa ja Yhdysvalloissa.[4]

1990-luvulla verkko siirtyi SWIFT II:een, joka perustui Burroughsin suljetun protokollan ja keskitettyjen kytkimien sijaan hajautettuun pakettikytkentäiseen teknologiaan.[5] SWIFT II oli suuri muutos verkon teknologiassa, jota Financial Times kutsui ”maailman suurimmaksi IT-projektiksi”.[5] SWIFT II:n perustana oli kaupalliset valmiit komponentit (COTS) ja tavoitteena ”viiden yhdeksikön” (99,999 prosentin) saatavuus ja turvallisuus.[6] Vuonna 1991 oli kaksi merkittävää usean tunnin palvelukatkosta tapahtumakäsittelijöissä, joka johti toimintatapojen ja toimintakulttuuriin muutoksiin.[7]

SWIFT oli 1990-luvun keskivaiheille saakka maailman nopeimmin kasvava kansainvälinen tietoverkko, kunnes internet ajoi kasvunopeudessa sen ohi. Yksittäisten maksumääräysten lisäksi SWIFTiä käytettiin muun muassa kansainvälisessä reaaliaikaisessa valuuttakaupassa Reutersin ja Dow Jonesin tietojärjestelmien rinnalla.[4]

SWIFT käyttää XML-pohjaista viestiä ISO 20022 -standardin toteutukseen.[8] Avoin ja yleisesti käytetty standardi arvioitiin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin aiemman FIN-muodon uudelleen suunnittelu.[9]

Vuonna 2012 Iran suljettiin ulos SWIFT-yhteistyöstä osana sen ydinohjelmaa vastaan asetettuja pakotteita.[10]

Venäjä on perustanut maan sisäisen SPFS-maksujärjestelmän siltä varalta, että koko Venäjä tai lännen sanktiolistalle joutuneet venäläisyritykset irrotettaisiin SWIFT-maksujärjestelmästä.[11]

Syksyllä 2018 Euroopan unioni (EU) suunnitteli luovansa SWIFTille vaihtoehtoisen SPV-maksuvälityspalvelun kiertääkseen Yhdysvaltain Iranille uudelleen asettamia pakotteita, joita EU ei hyväksy.[12]

26. helmikuuta 2022 EU-maat, Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Kanada ilmoittivat, että tietyt venäläiset pankit suljetaan järjestelmästä osana uusia pakotteita johtuen Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.[13]

Tietomurrot

2010-luvulla SWIFT-järjestelmään kohdistui useita tietomurtoja. Vuonna 2016 epäiltiin Pohjois-Koreaa syylliseksi SWIFT-tietomurtoon Bangladeshissä.[14] Vuonna 2017 paljastui, että Yhdysvaltojen tiedusteluvirasto NSA olisi murtautunut Lähi-idässä pankkien tietojärjestelmiin.[15]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Susan V. Scott & Markos Zachariadis: The Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication (SWIFT), s. 16. Määritä julkaisija! ISBN 978-1-315-84932-4 Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  2. ↑ a b Scott & Zachariadis, 2014, s. 11-12
  3. ↑ a b c d e Lantto, Reino: Kirjeet ja telexit jäämässä historiaan. SWIFT mullistaa maailman rahaliikenteen. Helsingin Sanomat, 12.7.1977, s. 14. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. ↑ a b Heikkinen, Mikko-Pekka: Maailman rahan markkinoilla. Helsingin Sanomat, 8.12.1996, s. 70. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  5. ↑ a b Scott & Zachariadis, 2014, s. 40
  6. ↑ Scott & Zachariadis, 2014, s. 39
  7. ↑ Scott & Zachariadis, 2014, s. 40-41
  8. ↑ Competition in EU securities trading and post trading (PDF) ec.europa.eu. 27.6.2006. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Scott & Zachariadis, 2014, s. 70
  10. ↑ Rahaliikenne Iraniin loppuu Helsingin Sanomat. 16.3.2012. Viitattu 14.10.2018.
  11. ↑ Kiuru, Martti: Venäjä pyrkii irti dollarista - oma maksujärjestelmä sanktioiden vuoksi Kauppalehti. 5.10.2018. Viitattu 14.10.2018.
  12. ↑ https://www.rt.com/business/444051-eu-fears-us-sanctions-iran/
  13. ↑ Euroopan komission puheenjohtaja: Venäläisiä pankkeja ulos SWIFT-maksujärjestelmästä Yle Uutiset. 2.8.2021. Viitattu 27.2.2022.
  14. ↑ Karkimo, Ari: Vahva epäily pankkijärjestelmän kuppaajista – uusista yrityksistä varoitetaan Tivi. 30.5.2016. Viitattu 14.10.2018.
  15. ↑ Halminen, Laura: Tietovuoto: NSA hakkeroi pankkien Swift-järjestelmän Lähi-idässä Helsingin Sanomat. 15.4.2017. Viitattu 14.10.2018. (Tilaajille.)
Kembali kehalaman sebelumnya