Signe Persson-Melin

Signe Persson-Melin (19. kesäkuuta 1925 Tomelilla, Ruotsi – 31. elokuuta 2022 Malmö, Ruotsi^[1]) oli ruotsalainen muotoilija, joka tunnetaan erityisesti keramiikka- ja lasiesineistään.

Signe Persson-Melin kiinnostui jo koulu­aikoina saven­valannasta ja jätti koulunsa kesken työsken­nelläk­seen Lommassa sijain­neessa ruukku­tehtaassa. Hän opiskeli Kööpen­haminan Kunsthåndværkerskolenissa 1946–1948 ja sen jälkeen Tukholman Konstfack-koulussa 1949–1950. Hänen esikois­näyttelynsä oli 1953 Galerie Modernessa Tukholmassa, mutta varsinainen läpimurto tapahtui H55-yhteis­näyttelyssä (Slöjd­föreningens Hälsingborgs­mässa 1955), jonne hän toi esille sittemmin suureen suosioon nousseet tekstitetyt maustepurkkinsa. 1950- ja 1960-luvulla Persson-Melin tuli tunnetuksi rustiikista käyttö­keramiikastaan, joka perustui yksinkertaisiin funktio­naalisiin muotoihin.

Vuodesta 1967 Signe Persson-Melin työskenteli Boda-lasitehtaassa yhdessä Monica Backströmin ja Erik Höglundin kanssa. Siellä hänen ensimmäinen tuotantoon mennyt työnsä oli Ruben-niminen olut-, viini- ja snapsilasisto. Vuodelta 1969 ovat peräisin kulmikkaat, erikokoiset lasiset säilytyspurkit korkkikansineen. 1970-luvulla Persson-Melin suunnitteli erilaisia tulenkestäviä lasiesineitä Boda Novalle, muun muassa paljon jäljitelmiä saaneen teekannun ja sen lämmittimen. Hänen muita toimeksiantajiaan olivat Höganäsin keramiikkatehdas, Kosta Boda ja Rörstrand.

Signe Persson-Melin on tehnyt myös suuria julkisia keramiikka­teoksia muun muassa Tukholman T-Centralen-metroasemalle. Vuonna 2004 hän suunnitteli elegantin teekannun Svenskt Tenn -yritykselle.

Vuonna 1958 Signe Persson-Melin sai Lunning-palkinnon. Vuonna 1985 hänet nimitettiin Ruotsin ensimmäiseksi lasi- ja keramiikka­muotoilun professoriksi Tukholman Konstfackskolaniin. Vuonna 2001 hän oli yksi Prinssi Eugenin mitalin saajista.

Signe Persson-Melin oli naimisissa graafikko John Melinin (1921–1992) kanssa. Heidän poikansa on kuvanveistäjä Truls Melin.

Signe Persson-Melin kuoli 97-vuotiaana elokuussa 2022.^[1]

• Atle Bjarnestam, Eva: De formade 1900-talet, Design A till Ö, Natur och Kultur 2005, ISBN 91-27-10778-7.
• Wickman, Kerstin: Signe Persson-Melin – keramiker och formgivare, T&M förlag 1997, ISBN 91-630-5737-9.

• Persson-Melin Scandinavian Design -sivustolla
• Persson-Melinin SPM-posliiniastiasto Iittalan sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Signe Persson-Melin