Siirtäjä-RNA

Siirtäjä-RNA (tRNA) on proteiinisynteesiä auttava pienehkö RNA-molekyyli, joka siirtää aminohapon proteiinin osaksi. Proteiinit ovat aminohappoketjuja, jotka valmistuvat ribosomeissa lähetti-RNA:n ohjaamana. Yhtä aminohappoa vastaa kolmen nukleotidin kodoni. Siirtäjä-RNA on se molekyyli, johon aminohappo kiinnittyy ja jonka avulla ribosomi liittää tämän aminohapon rakentuvaan proteiiniin.

Siirtäjä-RNA

Siirtäjä-RNA muistuttaa jonkin verran apilaksi taivutettua lankaa levityskuvassa. Apilassa on kolme lehteä, ja varsi. Molemmat lähetti-RNA:n päät ovat varressa. Apilan "vaakasuorat" haarat ovat D-haara ja T-haara. Kolmiapilan keskihaara on A-haara. Apilan kärjessä on antikodoni, joka vastaa lähetti-RNA:n kolmesta emäksistä koostuvaa geneettisen koodin mukaista kodonia. Apilan varren päässä on beta-pää eli 3'-pää, mihin aminohappo kiinnittyy, ja sen jälkeen vartta eteenpäin mennessä vastaanottajakanta. 3'-pää on yleensä CGA.

Siirtäjä-RNA:t ovat yleensä melko pieniä, 74–95 nukleotidia, ja sisältävät joitain RNA:han ja DNA:han normaalisti kuulumattomia elementtejä. Näitä ovat muun muassa dihydrouridiini DiH, metioniinojohdannaiset DiMe, Me, I ja pseudouridiini Ψ^[1] Ainakin hiivan renyylialaniini-RNA:ssa näyttää olevan paljon urasiilia ja guaniinia. Siirtäjä-RNA:n molekyylipaino on noin 25 000^[2]. Siirtäjä-RNA:ta on antikodonin mukaan ainakin 49 eri tyyppiä. Mitokondriossa on 22 eri siirtäjä-RNA-geeniä. Tumallisissa soluissa siirtäjä-RNA:t syntyvät tumassa RNA-polymeraasi-III:n avulla.

Siirtäjä-RNA:n muotoa pitävät yllä vetysillat.

Tyypillisessä siirtäjä-RNA:ssa, kuten fenyylialaniinin siirtäjä-RNA:ssa, on 14 kiinteää nukleotidia, jotka eivät voi vaihtua. Mutta mukaan on lisäksi otettava antikodonin kolme nukleotidia GAA, ja kymmenen vetysiltoja synnyttävää nukleotidia.^[3] Näin ollen siirtäjä-RNA:n 76 nukleotidista on oltava oikein 27.

Lähteet

↑ Mikko Niemi Ismo Virtanen Eero Vuorio,Weilin+Göös 1003, Paino WSOY Porvoo 1994, ISBN 951-35-5685-9, Solu- ja molekyylibiologia, kolmas painos, sivu 158
↑ Veikko Sorsa, Pirjo Mäkelä, Marja Sorsa, Jaakko Leisti, Mirja Salkinoja-Salonen 1979: Perinnöllisyys (s. 64). WSOY. ISBN 951-0-09057-3
↑ Bioorganic chemistry: Nucleic acids, Edited by Sidney M. Hecht, University of Virginia, Oxford University Press 1996, ISBN 0-19-508467-5, Figure 1-10, sivu 13

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siirtäjä-RNA Wikimedia Commonsissa

Nukleiinihapot ja niiden rakenneosat

Nukleosidien rakenneosat

Emäkset

Puriinit	Adeniini Guaniini
Pyrimidiinit	Tymiini Urasiili Sytosiini

Sokerit

Nukleiinihappojen rakenneosat

Nukleosidit	Adenosiini Uridiini Guanosiini Sytidiini Deoksiadenosiini Tymidiini Deoksiguanosiini Deoksisytidiini
Nukleotidit	AMP UMP GMP CMP ADP UDP GDP CDP ATP UTP GTP CTP cAMP cADPR cGMP
Deoksiribonukleotidit	dAMP dUMP TMP dGMP dCMP dADP TDP dGDP dCDP dATP TTP dGTP dCTP

Nukleiinihapot

Ribonukleiinihapot	RNA mRNA tRNA rRNA ncRNA sgRNA shRNA siRNA snRNA miRNA snoRNA LNA
Deoksiribonukleiinihapot	DNA mtDNA cDNA plasmidi kosmidi BAC YAC HAC
Nukleiinihappojen analogit	GNA PNA TNA morpholino

[1] Mikko Niemi Ismo Virtanen Eero Vuorio,Weilin+Göös 1003, Paino WSOY Porvoo 1994, ISBN 951-35-5685-9, Solu- ja molekyylibiologia, kolmas painos, sivu 158

[2] Veikko Sorsa, Pirjo Mäkelä, Marja Sorsa, Jaakko Leisti, Mirja Salkinoja-Salonen 1979: Perinnöllisyys (s. 64). WSOY. ISBN 951-0-09057-3

[3] Bioorganic chemistry: Nucleic acids, Edited by Sidney M. Hecht, University of Virginia, Oxford University Press 1996, ISBN 0-19-508467-5, Figure 1-10, sivu 13

[1]

[2]

[3]