Skorpionit (Scorpiones) ovat laaja hämähäkkieläinten ryhmä, johon kuuluu yli 1 200 lajia.
Skorpionit ovat vanha eläinryhmä. Niitä oli jo siluurikaudella, noin 450–425 miljoonaa vuotta sitten ja nykyisin elävät lajit ovat melko samanlaisia kuin fossiililöydöt. Vuoteen 2007 mennessä fossiiliaineistosta tunnettiin 111 skorpionilajia.[1] Siluurikaudella eli metrin pituinen Brontoscorpio, joka on suurin koskaan elänyt skorpionilaji. Nykyiset skorpionit kehittyivät vedessä eläneistä lajeista ja varhaisimmilla fossiileilla on nähtävissä kidukset.
Skorpionin rakenne.Vatsapuolella sijaitsevat pektiinielimet ovat skorpioneille tyypillinen piirre
Skorpionien rakenne on ryhmälle tunnusomainen. Keskeisiä piirteitä ovat kaksi pihtijäsentä (4pedipal) ja häntä (3metosoma). Pedipalin pihtiosa on tieteelliseltä nimeltään 7chela, jossa on liikkumaton osa 9tibia ja liikkuva osa 8tarsus. Hännän päässä (11telson) on kaksi myrkkyrauhasta ja piikki (10aculeus).
Skorpionin ruumis on hämähäkkieläimille tyypilliseen tapaan kaksiosainen. Etuosaa (1prosoma tai cephalothorax) peittää kitiininen kilpi. Prosomassa sijaitsee yleensä 8 silmää, jotka ovat kolmessa ryhmässä, 2 ylimpänä ja 2-5 etureunan molemmilla sivuilla. Pedipalien välissä ovat leukakoukut (6chelicerae). Skorpionin 3–4 jalkaparia alkavat etuosan alta. Jalkojen (5) päässä on kynnet. Ruumiin takaosaa (2mesosoma tai abdomen) peittää kitiininen kilpi. Mesosomassa ovat mm. lehtikeuhkot ja mesosoman alapinnalla ovat vain skorpioneilla tavattavat maahan asti ulottuvat kampamaiset pektiinielimet (12pectine).
Skorpionien pituus häntä mukaan lukien vaihtelee 1–18 senttimetrin välillä, naaraat ovat yleensä koiraita kookkaampia ja lyhythäntäisempiä. Afrikassa ja Aasiassa esiintyvä keisariskorpioni (Pandinus imperator) kuuluu kookkaimpiin nykyisin eläviin skorpioneihin.
Skorpionien väritys vaihtelee tummanharmaasta vaaleanruskeaan, jalkojen ollessa vaaleampia kuin ruumis. Skorpionit loistavat sinisenä ultraviolettivalossa niiden kitiinipanssarissa olevien fluoresoivien yhdisteiden kuten β-karbolin vaikutuksesta. Aivan nuoret tai juuri kuorensa vaihtaneet yksilöt eivät kuitenkaan loista. Ilmiön merkitystä skorpioneille ei tunneta.[2]
Aistit
Skorpioneilla on heikko näkö auringonvalossa, jota ne välttelevät, mutta niillä vaikuttaa olevan erinomainen hämäränäkö kuun ja tähtien valossa.
Raajoja ja ruumista peittävät tuntokarvat, jotka aistivat värähtelyjä ja tuoksuja. Pektiinielimet ruumiin alapuolella aistivat ainakin maanpinnan muotoja ja tuoksuja.
Esiintyminen
Skorpionit ovat sopeutuneet moniin erilaisiin ympäristöihin, niitä elää lauhkealtatrooppiselle vyöhykkeelle, elinympäristön vaihdellessa sademetsistäaavikoihin ja korkeahkoihin vuoristoihin. Lajeja tavataan kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Kuivilla alueilla ne ovat kuitenkin yleisimpiä ja lajisto runsaampaa. Euroopassa tavataan noin kolmekymmentä eri skorpionilajia, lähinnä Välimeren ympäristössä. Lajimäärä on runsain Balkanilla ja Kreikassa.[3]
Päiväksi skorpionit vetäytyvät koloihin, kivien alle tms. Yöllä ne voivat metsästää torakoita, hämähäkkejä, koppakuoriaisia, tuhatjalkaisia ja toisia skorpioneja. Isommat skorpionit saattavat satunnaisesti pyydystää pieniä selkärankaisia kuten liskoja, käärmeitä ja hiiriä.
Skorpioni murskaa saaliin pihtijäsenillään ja tarvittaessa pistää sitä myrkkypistimellään. Saaliin syöminen kestää 10–24 tuntia. Skorpioni erittää ruuansulatusnestettä saaliiseen samalla paloitellen sitä tarpeeksi pieniin paloihin leuoillaan. Skorpionit eivät syö joka päivä ja jotkin lajit voivat olla syömättä yli puoli vuotta.
Lisääntyminen
Parittelun aikana uros käyttää pektiinielimiä löytääkseen sopivan paikan maassa sijoittaakseen sinne siemennestettä sisältävän spermatoforin. Uros ja naaras suorittavat lisääntymistanssin, jonka aikana uros sijoittaa naaraan paketin päälle ja naaras siirtää paketin sukuelimiinsä.
Naaras synnyttää ruumiissaan kehittyvistä munista eläviä poikasia. Se kuljettaa poikasia selässään muutamasta päivästä muutamaan viikkoon kunnes ne itsenäistyvät. Skorpioni luo kuorensa useaan kertaan kasvaessaan täysikasvuiseksi.
Myrkyllisyys
Kaikki skorpionit ovat myrkyllisiä, mutta yli 1200 lajista vain parikymmentä ovat terveelle aikuiselle hengenvaarallisia.
Suurimmat skorpionit ovat yleensä melko harmittomia ihmisille ja ne käyttävät saksiaan puolustaakseen itseään piikin (ja myrkyn) sijasta. Vaaralliset skorpionit ovat yleensä alle 10 cm pitkiä. Poikkeuksena tähän on muutama yli 10 cm pituiseksi kasvava Parabuthus-ryhmän laji eteläisessä Afrikassa. Skorpionit, joilla on isot voimakkaat sakset ovat yleensä harmittomia (poikkeuksena Hemiscorpius lepturus). Skorpionit, joilla on ohuet, solakat sakset voivat olla vaarallisia. Tähän ryhmään kuuluu toisaalta myös paljon vaarattomia lajeja.[Sf 2]
Scorpion Files -sivuston mukaan eurooppalaiset skorpionit voidaan luokitella lajeihin, jotka eivät ole tai todennäköisesti eivät ole hengenvaarallisia terveelle aikuiselle ihmiselle.[Sf 3].
Ensiapu
Skorpionin pistoa voi ensihoitaa seuraavilla ohjeilla:lähde?
Pysy rauhallisena ja lepää. Muista, että läheskään kaikki skorpionin pistot eivät aiheuta pitkäaikaisia terveysvaikutuksia.
Pese pistetty alue mieluiten kylmällä vedellä. Voit käyttää myös jäätä lievittämään kipua.
Levitä antihistamiinivoidetta pistetylle alueelle.
Liiku mahdollisimman vähän, äläkä liikuta piston saanutta raajaa. Voit käyttää improvisoitua lastaa.
Pidä pistokohta sydämen tason alapuolella.
Älä tuhlaa aikaa tehottomaan ensiapuun, kuten kiristyssiteisiin, imuun, kemikaaleihin, leikkelyyn tai perinteisiin menetelmiin.
Älä ota särky- tai muita lääkkeitä (jos ei ole erikseen määrätty), äläkä syö tai juo, koska se saattaa lisätä verenkiertoa ja levittää myrkkyä. Kuitenkin, jos oksennat, nesteytyksestä tulee huolehtia juomalla pieniä määriä vettä vähitellen. Mikäli välttämätöntä, parasetamoli on sopivin kipulääke skorpionin pistoon.
Jos saat vakavan reaktion, hanki kuljetus mahdollisimman pian lääkärin hoitoon. Seuraavat reaktiot ovat vakavia ja vaativat lääkärin hoitoa: lihaskrampit, hyperventilaatio, nouseva syke, sekavuus, kuume, kouristukset, pyörtyminen.
Suurimpia heimoja
Bothriuridae koostuu 15 suvusta ja 125 lajista. Pieniä 2–3 cm:n pituisia skorpioneja esiintyy Etelä-Amerikassa, eteläisessä Afrikassa, Intiassa ja Australiassa lauhkeilla ja subtrooppisilla vyöhykkeillä. Jotkut lajit kaivavat melkein 40 cm pitkiä käytäviä.
Suurin heimo Buthidae koostuu 80 suvusta ja 702 lajista, joita elää ympäri maailmaa pl. Uusi-Seelanti. Ne ovat pieniä ja keskikokoisia, sakset ovat pitkulaisia ja niillä on paksu häntä. Lahkoon kuuluu 20 hengenvaarallista lajia.
Chactidae 12 sukua, 149 lajia. Lajeja elää Euroopassa ja Amerikassa etelästä pohjoiseen. Uudehko heimo: joidenkin sukujen ja lajien luokittelusta epäselvyyttä.
Scorpionidae heimoon kuuluu 10 sukua ja 235 lajia. Lajeja elää ympäri maailman, pl. Eurooppa. Osa lajeista on skorpionien suurimpia lajeja mutta suhteellisen vaarattomia ihmisille. Joitain lajeja pidetään lemmikkieläiminä.
Vaejovidae koostuu 10 suvusta, joissa on 147 lajia. Heimon skorpionit elävät Pohjois- ja Keski-Amerikassa. Jotkut lajit elävät vuoristossa korkealla puurajalla asti ja ovat sopeutuneet talvimaisiin olosuhteisiin.
Lähteet
Scorpion Files Norges Teknisk-naturvitenskapelige Universitet
↑Jason A. Dunlop, David Penney, O. Erik Tetlie, Lyall I. Anderson: How many species of fossil arachnids are there. The J. of Arachnology, (2008)., 2008, nro 36(2), s. 267-272. https://doi.org/10.1636/CH07-89.1+Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.3.2019.
↑Shawn J Stachel, Scott A Stockwell, David L Van Vranken: The fluorescence of scorpions and cataractogenesis. Cell Chemical Biology, 1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.3.2019.
