Sotilasreservi on valtion asevoimien sotaa varten koulutettu joukko, joka käsketään palvelukseen kriisin uhatessa. Näin se voi muodostaa valtaosan maan asevoimien sodanajan vahvuudesta.
Sodassa reserviksi kutsutaan joukkoja, jotka eivät sillä hetkellä ole välittömässä taistelukosketuksessa, vaan ovat siirtyneet rintamalta omien joukkojen taakse lepoon tai ovat varalla esimerkiksi vahvoja keskitettyjä sotatoimia varten.
Reservi Suomessa
Suomessa asevelvollinen kuuluu varusmiespalveluksen jälkeen reserviin:
- miehistöön kuuluva sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 50 vuotta;
- upseeri, opistoupseeri ja aliupseeri sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta;
- upseeri, jolla on everstin tai kommodorin tai niitä ylempi sotilasarvo, niin kauan kuin hän on palveluskelpoinen.
Reservin ulkopuolella asevelvollinen kuuluu varareserviin.[1]
Sotilaallisten taitojen ylläpitämiseksi reserviin kuuluvia käsketään määräajoin kertausharjoituksiin, joihin jokainen reserviläinen on sotilasviranomaisen käskystä velvollinen osallistumaan, ellei laillista estettä ole.
Kertausharjoituksissa palvelleita reserviläisiä ylennetään vuosittain tietyin edellytyksin.
Reserviläinen voi asepalveluksen jälkeen täyttää siviilipalvelushakemuksen, minkä jälkeen hänet osoitetaan lyhyeen koulutukseen. Koulutuksen jälkeen asepalveluksen suorittanut ei ole enää reservissä vaan siviilivarannossa, kuten siviilipalveluksen suorittaneet. Siviilivarantoon siirtymisen jälkeen ei voi tulla kutsutuksi kertausharjoituksiin eikä aseellisiin maanpuolustustehtäviin.[2][3]
Kaikki 18-60-vuotiaat suomalaismiehet, jotka eivät ole palveluksessa eivätkä reservissä kuuluvat varareserviin. Heidät voidaan liikekannallepanon tullen määrätä valmiuslaissa esitettyyn työhön. Jos kyseessä on yleinen liikekannallepano, varareservikin voidaan määrätä palvelukseen, joskin yli 50-vuotiaat vain eduskunnan suostumuksella.[4]
Lähteet
Aiheesta muualla
