Milligan aloitti radiossa 1940-luvun lopulla. Hän kirjoitti radioon The Goon Show’n kaltaisia sketsisarjoja. Usein radiokuunnelmat olivat varsin musiikkipitoisia ja niistä paistoi läpi Milliganin musiikkiharrastukset. The Goon Show’ssa hän toimi Sellersin ja Secomben kanssa sen perustamisesta lähtien. Radiouransa Milligan lopetti vasta vuonna 1987, joten hän teki radiotöitä lähes 40 vuotta. Vuonna 2004 tehdyssä Peter Sellersin elämäkertaelokuvassa The Life and Death of Peter Sellers Milligania näytteli Edward Tudor-Pole. Milliganin ja The Goon Show'n ihailijoihin kuuluivat muun muassa Monty Pythonin jäsenet ja John Lennon.[1][2] Milligan teki televisiolle 1960-luvun lopulta aina 1980-luvun alkuun sketsisarjaa nimeltä Q..., jonka ensimmäinen tuotantokausi (Q5) antoi vaikutteita hieman myöhemmin alkaneen Monty Pythonin lentävän sirkuksen vapaamuotoiseen ja tajunnanvirtatekniikkaa hyödyntäneeseen rakenteeseen.[3]
Milligan kirjoitti jo lapsena runoja, ja myöhemmin hän julkaisi säännöllisesti runollisia äänilevyjä. Hän kirjoitti usein Sellersin ja Secomben kanssa parodioitaThe Beatlesin kappaleista. Milligan osasi soittaa ainakin saksofonia, pianoa, trumpettia ja kitaraa.
Yksityiselämä
Milliganin hautakivi, jossa on epitafinaiirinkielinen lausahdus: ”Duirt mé leat go raibh mé breoite” (”Minähän sanoin olevani sairas”).[4]
Milligan oli naimisissa kolmesti.[5] Ensimmäisestä avioliitosta June Marlow’n kanssa Milligan sai kolme lasta ja toisesta avioliitosta Patricia Milliganin kanssa yhden. Avioliittojen ulkopuoliset suhteet mukaan luettuna Milliganilla oli kuusi lasta[5]. Hän kärsi toistuvista vaikeista masennuskausista huolimatta menestyksekkäästä urastaan koomikkona.[5]
”
The pain is too much A thousand grim winters grow in my head In my ears the sound of the coming dead All seasons, all same All living, all pain No opiate to lock still my senses Only left the body locked tenser.
”
Lähteet
↑Chapman, Graham & Cleese, John & Gilliam, Terry & Idle, Eric & Jones, Terry & Palin, Michael & McCabe, Bob: The Pythons Autobiography by The Pythons, s. 438. Iso-Britannia: Orion Books Ltd., 2003 (2005). ISBN 978-0-7528-6425-9(englanniksi)
↑Norman, Philip: John Lennon The Life, s. 65. Iso-Britannia: HarperCollinsPublishers, 2008 (2009). ISBN 978-0-00-719742-2(englanniksi)
