Ennen uransa varsinaista alkua Morse opiskeli University of Miami's School of Music -oppilaitoksella. Uransa aikana hän on soittanut yhtyeissä Living Loud, Dixie Dregs ja Kansas. Soolouran yhtye on ollut Steve Morse Band. Vuonna 1994 hän liittyi Deep Purplen kitaristiksi.
Hänen kenties tunnetuin yksittäinen sävellyksensä on kitara-viulu duetto "Northern Lights" Dixie Dregs -yhtyeelle, jonka säveltäjä hän pääosin oli. Hän on levyttänyt tämän kappaleen myös klassisen kitaristi Manuel Barruecon kanssa. Morse on voittanut viidesti Guitar Player -lehden äänestyksen sarjassa "Best Overall Guitarist"[1] Esimerkiksi John Petrucci on nimennyt hänet innoittajakseen. Steve Morsen mukaan on nimetty kitarasarja ja yksilöity vahvistinsarja.
Steve Morse, Frank Brittingham, Johnny Carr ja Andy West soittivat 1960-luvun lopussa Dixie Grit -yhtyeessä. Rumpali Carr vaihtui myöhemmin Mark Parrishiin. Vuonna 1972 Dixied Grit hajosi Morsen päästyä University of Miami's School of Music - oppilaitokseen. Oppilaitoksessa opiskelivat tähän aikaan myös jazz-kitaristi Pat Metheny sekä basisti Jaco Pastorius.[1]
Morse ja West jatkoivat esiintymistä duona, jonka nimeksi he antoivat Dixie Dregs. Dixie Dregsin musiikki on pääosin instrumentaalista fuusiojazzia ja progressiivista rockia.
Vuonna 1973 Morse ja West tutustuivat oppilaitoksessa viulisti Allen Sloaniin ja rumpali Rod Morgensteiniin, jotka liittyivät Dixie Dregsiin. Vuonna 1974 yhtyeeseen liittyi myös kosketinsoittaja Frank Josephs. Yhtye äänitti yliopistolla ensimmäisen albuminsa nimeltä The Great Spectacular vuonna 1975. Vuonna 1976 yhtye solmi levytyssopimuksen Capricom Recordsin kanssa. Seuraava albumi, Free Fall, julkaistiin vuonna 1977. Samana vuonna kosketinsoittaja Mark Parrish liittyi uudelleen yhtyeeseen.
Vuonna 1978 yhtye julkaisi albumin What If ja lähti kiertueelle. Joulukuussa kosketinsoittaja Mark Parrish lähti yhtyeestä. Hänen tilalleen otettiin T Lavitz. Vuonna 1979 yhtye julkaisi seuraavan albuminsa Night of the Living Dregs. Albumi toi yhtyeelle jälleen Grammy-ehdokkuuden. Vuonna 1981 yhtye vaihtoi nimensä The Dregs:ksi tavoitellen suurempaa suosiota. Viulisti Sloan vaihdettiin Mark O'Connoriin vuonna 1983. The Dregs ei kuitenkaan saavuttanut tavoittelemaansa suurempaa suosiota joten jäsenet erosivat kukin omiin projekteihinsa. Kaikkiaan Dixie Dregs on ollut viidesti Grammy-ehdokkaana.[1]
1980-luvun lopussa yhtye palasi ja teki kiertueen kokoonpanolla, johon kuuluivat Morse, Morgenstein, Lavitz ja Doan. Samalla julkaistiin kokoelma Divided We Stand. Tällä hetkellä Dregs on joukko entisiä jäseniä, jotka silloin tällöin kokoontuvat kiertueelle tai äänityksiin.
Yhtye on tullut tunnetuksi siitä, että se äänitti vuonna 2004 ilmestyneelle debyyttialbumilleen paljon materiaalia Ozzy Osbournen kahdelta ensimmäiseltä studioalbumilta Blizzard of Ozz ja Diary of a Madman, joille Bob Daisley ja Lee Kerslake kirjoittivat Osbournen ja Randy Rhoadsin kanssa aikanaan paljon materiaalia. Tähän ovat päällimmäisenä syynä olleet Osbournen ja Daisley/Kerslake -kaksikon väliset riidat, jotka koskivat nimenomaan Osbournen kahden ensimmäisen studioalbumin rojalteja. Daisley ja Kerslake eivät mielestään ole saaneet niitä oikeutetusti.
Diskografia
Dixie Dregs
1975 The Great Spectacular
1977 Free Fall
1978 What If
1979 Night Of The Living Dregs
1980 Dregs Of The Earth
1981 Unsung Heroes
1982 Industry Standard
1989 Divided We Stand
1992 Bring 'Em Back Alive
1994 Full Circle
1997 King Biscuit Flower Hour Presents – The Dregs 1979
2000 California Screamin
2002 20th Century Masters: The Best Of The Dixie Dregs
2002 Sects, Dregs & Rock 'n' Roll
Steve Morse Band ja soololevyt
1984 The Introduction
1985 Stand Up
1989 High Tension Wires
1991 Southern Steel
1992 Coast To Coast
1995 Structural Damage
1996 StressFest
2000 Major Impacts
2002 Split Decision
2004 Major Impacts 2
2005 Prime Cuts – From Steve Morse's Magna Carta sessions
2009 Out Standing in Their Field
Kansas
1986 Power
1988 In the Spirit of Things
1998 King Biscuit Flower Hour Presents Kansas (äänitetty 14. helmikuuta 1989)
2004 Sail On: The 30th Anniversary Collection
Deep Purple
1996 Purpendicular
1998 Abandon
1999 Total Abandon
2003 Bananas
2005 Rapture of the Deep
2013 Now What !?
2017 Infinite
Muita levytyksiä
Tales from Yesterday: Yes Tribute kappaleet "Clap" ja "Mood For The Day"[2]
Nylon & Steel yhteistyö Manuel Barruecon kanssa, mukana useita kitaristeja mm. Andy Summers
kappaleet "Cavatina", "Without Sunglasses/Sense Ulleres de Sol","Northern Lights", "Up In The Air"[3]
"Up In The Air" on Morsen säveltämä, alun perin Steve Howen kanssa esitetty duetto albumilla Industry Standard
Lähteet
Evans ym. Rolling Stone Encyclopedia of Rockn' Roll 1995 ISBN 0-684-81044-1
Albumi Tales from Yesterday: Yes Tribute – Magna Carta 9003 1995
Albumi Manuel Barrueco – Nylon & Steel – Angel Records 7243 5 56941 26
