Tämä artikkeli kertoo muusikko Gordon Sumnerista. Painija Steve Bordenista kertoo artikkeli Sting (showpainija). (The) Sting on myös Puhallus-elokuvan alkuperäinen nimi.
Gordon Sumner syntyi ja kasvoi Newcastlen liepeillä Wallsendissä. Hänen äitinsä oli klassisesti koulutettu pianisti, joka opetti poikansakin soittamaan pianoa. Sumner valmistui opettajaksi ja opetti kahden vuoden ajan St Paul’s First Schoolissa Cramlingtonissa.[1] Hän oli kuitenkin enemmän kiinnostunut jazzista ja kitaransoitosta ja lähti Lontooseen soittamaan ammatikseen. Hän sai lempinimensä Sting (’pisto/pistin’) mustakeltaraidallisesta puserosta, jota hän piti esiintyessään.[2]
Yhtye julkaisi lyhyessä ajassa viisi albumia, joista viimeinen, Synchronicity (1983) ja sen menestyssingle ”Every Breath You Take” nousivat yhtyeen tunnetuimmiksi. Maailmankiertueen jälkeen yhtye hajosi ja Sting lähti soolouralle.[2] Yhtye palasi yhteen tekemään maailmankiertueen 2007–2008.[3]
Sooloura
Vuonna 1985 eturivin jazzmuusikkojen kanssa tehty The Dream of the Blue Turtles oli Stingin ensimmäinen sooloalbumi, ja siitä julkaistiin single ”If You Love Somebody Set Them Free”. Albumi myi platinaa.[4]
Soul Cages (1991) käsitteli Stingin vanhempien kuolemaa. Albumi voitti Grammyn, kuten myös sitä seurannut Ten Summoner’s Tales (1993). Mercury Falling (1996) käsitteli vanhenemista ja kuolevaisuutta.[2]
Stingin ura oli huipussaan vuonna 1994. Yhdessä Bryan Adamsin ja Rod Stewartin kanssa levytetty ”All for Love” filmistä Kolme muskettisoturia (The Three Musketeers) oli Yhdysvaltain listan kärjessä viisi viikkoa ja myi platinalevyn verran. Tämä on ainoa Police-aikojen jälkeen tehty levy, jonka Sting on saanut Yhdysvaltojen listan kärkeen.
Brand New Day (1999) myi triplaplatinaa ja toi Stingille Grammyn singlestä. Vuonna 2002 Sting sai Golden Globe -palkinnon kappaleestaan ”Until...” elokuvassa Kate & Leopold. Samana vuonna hänelle myönnettiin BRIT Award hänen kontribuutiostaan musiikissa, ja hänet otettiin Songwriters Hall of Fameen.[2]
Vuonna 2003 Sting julkaisi albumin Sacred Love, jossa lauloi myös Mary J. Blige; albumi toi Stingille jälleen uuden Grammyn. Samana vuonna Sting julkaisi omaelämäkertansa.[2]
Suomessa Sting on esiintynyt useita kertoja. Hän on konsertoinut Helsingin jäähallissa vuonna 1988, 1991,1993, TurussaTurkuhallissa 1996 ja 2000, Ruisrockissa 1997, HelsinginFinnair Stadiumilla 2001, Helsingin Hartwall Areenalla 2000 ja 2004 sekä Pori Jazzissa 2006. Vuonna 2010 Sting esiintyi Hartwall Areenalla kolmannen kerran, tällä kertaa sinfoniaorkesteri The Royal Philharmonic Concert Orchestran kanssa Symphonicity-kiertueella. Hän esiintyi Helsingin Kaisaniemessä järjestetyssä Helsinki Classic Festival-festivaalilla vuonna 2012. Esiintyminen oli ”Back to Bass” -Euroopan kiertueen avajaiskonsertti. Hartwall Areenalla 28. syyskuuta 2017 pidetyn konsertin jälkeen hän kävi seuraavana päivänä 30. syyskuuta katsomassa Turun Kaupunginteatterissa kirjoittamansa Viimeinen laiva -musikaalin ja nousi sielläkin lavalle esittämään yhdessä näyttelijöiden kanssa musikaalin tunnusmelodian "The Last Ship Sails". [5] Viimeisin konsertti Suomessa tapahtui 13.6.2019 Helsingin Kaisaniemessä, joka oli Suomen esiintymisistä järjestyksessä 14. [6]
Sting esiintyi Tampereen Kannen areenalla 7. maaliskuuta 2022.[7]
2022 Universal Music Group ilmoitti ostaneensa oikeudet koko Stingin tuotantoon.[8]
1980-luvun loppupuolelta alkaen Sting on näyttävästi tukenut ihmisoikeus- ja ympäristöliikettä, muun muassa Amnesty Internationalia. Hän on perustanut sademetsien suojelusäätiön vaimonsa Trudie Stylerin ja Kayapó-intiaanien kanssa.[10]
Sandford, Christopher: Sting – elämäkerta. Like, 2001. ISBN 951-578-865-X
Evyatar Marienberg: Sting and Religion: The Catholic-Shaped Imagination of a Rock Icon. (Sting ja uskonto: rock-ikonin katolilaismuotoinen mielikuvitus) Eugene (Oregon), USA: Cascade Books, 2021. ISBN 978-1-7252-7226-2
