Studio Julmahuvin kantava teema on olla oma ”täyden palvelun” televisiokanavansa. Jokaiseen puolen tunnin jaksoon on tiivistetty yhden illan ohjelmapaketti: uutiset ja sää, ajankohtaiskeskustelu, komediasarja, lastenohjelma, saksalainen poliisisarja ja dokumenttielokuva, höystettynä mainoksilla ja ohjelmapuffeilla. Sarjan huumori perustui pitkälti vakiohahmoihin ja toistuviin sketseihin.
Studio Julmahuvi julkaistiin DVD:llä vuonna 2005.[3] Ohjaaja Jani Volanen on kertonut sarjan synnystä ja sketsien taustoista Jukka Annalan tv-tietokirjassa Toopelivisio.
Julmahuvi-ryhmän jäsenet tutustuivat toisiinsa Teatterikorkeakoulussa, ja he alkoivat tehdä vapaa-ajalla projekteja yhdessä, kuten mm. kesäteatteria. Ryhmä teki televisiokomediaa sekä ennen Julmahuvia että sen jälkeen:
To(i)ni ja Heikki Haaman -show ja Joyboys Story tehtiin MTV3:lle. Edellinen oli mustaa ja absurdia huumoria viljellyt sketsisarja, jonka esikuvia olivat mm. Velipuolikuu, Mutapainin ystävät, Tabu ja Monty Python. Jälkimmäinen taas oli vuoden 1997 Montreux’n kultainen ruusu -kilpailuun tehty erikoisohjelma, joka voittikin kilpailun kolmannen palkinnon eli pronssisen ruusun.[4]
Tuotanto
Joyboys Storyn menestyksen jälkeen Julmahuvi-ryhmä päätti tarjota eri televisioyhtiöille omaa komediasarjaa. MTV3:n silloinen kanavajohto halusi sarjan päätähdeksi tunnetumpaa näyttelijää ja nähdä käsikirjoitukset etukäteen, minkä takia ryhmä päätti tarjota sarjaa Yleisradiolle.[5] Myyntipuheessaan ryhmä sanoi, kuinka heitä kiinnosti huolellinen tekeminen "nopeasti kasaan lätkimisen" sijaan. He halusivat enemmän kuvauspäiviä, "rutkasti aikaa editoitiin" ja panostusta maskeeraukseen, lavastukseen, puvustukseen ja grafiikkaan. He sanoivat tavoitteekseen televisioviihteen uudistamisen, jolla haluttiin "haastaa muutkin viihteentekijät siirtymään 2000-luvulle". Ryhmä päätyi töihin Ylelle vuoden ajaksi ja sai suomalaisittain tavanomaista suuremman budjetin, 375 000 markkaa (62 500 euroa) jaksolta.[4] Tommi Korpela tuli ryhmään mukaan neljäntenä näyttelijänä, kun Jani Volanen halusi keskittyä ohjaukseen.[4]
Studio Julmahuvia käsikirjoitettiin kolme kuukautta. Sketsejä suunniteltiin siten, että jokainen näyttelijä toi aamuisin mukanaan joko lauseen, aforismin, vitsin tai valmiin sketsin. Ideat jaettiin pinoihin niiden huvittavuuden ja puutteiden mukaan. Ajatus kuvitteellisesta TV-kanavasta syntyi kun ideoita kehiteltiin ja yhdisteltiin ja kun näistä haluttiin muodostaa kokonaisuus.[4] Ajatuksena oli, ettei katsoja tiennyt katsovansa komediasarjaa jos hänellä oli äänet poissa televisiosta.[5]
Julmahuvin jatkoksi syntyi erikoisjakso Jerico 2000 (1999), joka parodioi A-studion ja Ajankohtaisen kakkosen kaltaisia Yleisradion ajankohtaismakasiineja. Jericossa kierrätettiin Studio Julmahuvin ”illan dokumentteja”, kuten Viimeiset vaeltajat ja Paradise Coctail – totuus kulissien takana, ja siinä nähtiin myös uusia sketsejä, kuten reportaasi ”munkkien vapautusrintamasta”, joka päästää munkkeja pakoon luostareista. Ohjelma osallistui Montreux’n kilpailuun, muttei päässyt palkintosijoille.
Studio Julmahuvin sketsejä
Jukka Rasila esittää Touko-Poukoa sketsissä Muksuluuri
Muksuluuri – lastenohjelma jota juontaa maanis-depressiivinen satusetä Touko-Pouko (Jukka Rasila). Touko-Pouko saattaa riehua ympäri studiota intiaanina tai Tarzanina, ”askarrella-paskarrella” muovailuvahasta sielun tai valistaa lapsia ”ydinsodan-pydinsodan” vaaroista. Ohjelmassa Touko pääsi myös vastaamaan satunnaisiin puheluihin lapsilta sekä esittämään kappaleen Kreikan Meri. Muksuluurin puhelinnumero on ”tuttu-puttu” 0700-6528834, eli ”kuusi-puusi viisi-piisi kaksi-paksi kasi-pasi kasi-pasi kolme-dolme ja nelkku-kelkku”.[6]
Z-Salamapartio – parodia 1970-luvun jännityssarjoista, jonka pääosassa on kaksi pitkätukkaista yksityisetsivää Mats ja Rauski (Janne Reinikainen ja Tommi Korpela). Z-Salamapartion pohjalta toteutettiin myöhemmin Julmahuvi-ryhmän sarja Mennen Tullen.[7]
Die Kühe – Ratkaisijat (suom. Lehmät) – saksalainen poliisisarja, jossa kovaääniset ja varsin hidasälyiset etsivät Dieter ja Berner (Petteri Summanen ja Jukka Rasila) selvittävät kadonneen suomalaisen mäkihyppääjän (”A-P Nikkola”) arvoitusta. Sarjan viimeisessä jaksossa Ari-Pekka Nikkola esiintyy cameoroolissa.[8]
Pää kylmänä, Nanook! – Pingu-lastenohjelmaa ja amerikkalaisia perheaiheisia tilannekomedioita parodioiva, sanaton komediasarja neljän iglussa asuvan eskimon rattoisasta elämästä. Sketsin oli alkujaan tarkoitus olla pelkkä 20 sekunnin mainos kuvitteellisesta eskimo-tilannekomediasarjasta. Sitä varten saatiin kuitenkin teltankokoisen iglun sijaan iso ja kallis halkaisijaltaan 10-metrinen iglu, jossa oli mahdollisuus kuvata suuntiin ja kunnollinen valaistus. Tämän takia sketsi laajennettiin moniosaiseksi parodiaksi. [4]
Practical English, Abu – Aikuiskoulutuskeskuksen intialainen kieliohjelma, jossa opetellaan esimerkiksi uutta itämaista mattoa ostaessa tarvittavia englanninkielisiä fraaseja.[9]
Viimeiset vaeltajat – BBC-henkinen luonto-ohjelma kahdesta tutkijasta jotka jäljittivät Helsingin raitiovaunuja. Sketsin esikuvana oli dokumentti siperiantiikerien tutkijoista.[4]
Lähteet
↑Vuoden lehdenjakaja (ensimmäisen jakson esityspäivämäärä kuvaustekstin lopussa) 10.8.2011. Yle Areena. Viitattu 14.5.2024.
