Suhoi Su-27 (Сухой Су-27, Nato-raportointinimiFlanker) on alun perin neuvostoliittolainen hävittäjälentokone. Se oli vastine YhdysvaltojenF-15 Eagle -koneille. Koneesta suunniteltiin siksi hyvin ketterä ja sen kantama on pitkä. Kilpailu koneen suunnittelusta järjestettiin 1969 heti kun Neuvostoliitto tuli tietoiseksi Yhdysvaltain F-15 Eagle -hankkeesta. Suhoi -projektia nimitettiinkin "Anti-F-15:ksi". Kilpailuvaiheessa pyydettiin MiGiltä ja Suhoilta ehdotusta mahdolliseksi hävittäjäksi.
Su-27:n kehitystyö alkoi 1969, ja prototyyppi Suhoi T10-1 (Flanker-A) lensi 20. toukokuuta 1977.[1]
Prototyyppivaiheessa useita koneita menetettiin ja uudistettu lopullinen kone Su-27S (Flanker-B) lensi ja otettiin palveluskäyttöön vuonna 1984.
Konetta on rakennettu kolmessa paikassa: KnAAPO Komsomolsk-na-Amuressa valmisti kylmän sodan aikana yksipaikkaisia malleja ja IAPO Irkutsk kaksipaikkaiset koneet. Kolmas valmistuspaikka on NAPO Novosibirsk.[1]
Lännessä kone esiteltiin ensi kerran Le Bourgetissa kesäkuussa 1989.[1]
Eri malleja
Su-27S - Ensimmäinen tuotantomalli palveluskäyttöön 1984. Kyky Ilmasta-Ilmaan sekä rajallinen Ilmasta-Maahan (pommit sekä raketit) hyökkäyksiin. Radion kautta toteutettu suojattu datalinkki (ei nimetty, mainitaan vain "TLK (TeLeKodirovannaya Svyaz)" tiedolla lentäjän oppaassa) ilmasta-maahan (parven sekä GCI välillä) ja ilmasta-ilmaan (4 parven joissa jokaisessa 4 konetta) väliseen kohteiden jakamiseen sekä kohteiden valintaan koneiden välillä, välittää mm. kohteiden suunnan, korkeuden sekä nopeuden, myös automaattinen kohteiden uhan pinoaminen sekä ilmoitus kuka hyökkää mihinkin kohteeseen. Kantaa ensimmäistä N001 (RLPK-27) standardiversiota tutkasta, joka kykeni seuraamaan 10 kohdetta ja ohjaamaan ohjusta yhtäaikaisesti yhteen maaliin.
Su-27SK - vientiversio (K=kommertšeski), maahyökkäyskyky, jota ei ole Venäjän ilmavoimien aikaisemmissa malleissa. Ensimmäisissä malleissa 4000 kg aselasti. Kiinaan viedyt Su-27SK:t tunnetaan nimellä J-11.[2] Joissain myöhemmissä malleissa päivitetty tutka ja 6200 kg aselasti. Intialle toimitetut koneet on suunniteltu intialaisen Akash-ohjuksen käyttöön ja varustettu kotimaisella tutkajärjestelmällä.[3]
Su-27SM päivitys sisältäen jo ehdotettuja päivityksiä Su-27SK vientiversioon, AL-31FM tai AL25F -moottoreilla ja muilla parannuksilla kuten mm. N0001M tai N001VE (RLPK-27VE) tutkalla. Kykenevä ilmasta-maahan seurantaan, liikkuvan maakohteen tunnistus, havaitsemaan hitaasti lentävät tai leijuvat helikopterit. Kykenee seuraamaan 10 ilma-maalia ja ohjaamaan kahta semi-aktiivista tutkahakuista (R-27) ohjusta kahteen eri maaliin.
Su-27SMK - päivitetty Su-27SK, 12 ripustinta 10 sijaan, 8000 kg lasti, uusi navigaatiojärjestelmä, GPS ja muita elektroniikkapäivityksiä, enemmän polttoainetta, lentotankkausmahdollisuus, elektronisen sodankäynnin varustus, hyppivätaajuuksinen radio. Tutka on edelleen alkuperäinen N001 mutta päivitetty N001VEP (RLPK-27VEP) versioon joka kykenee seuraamaan 10 ilmakohdetta ja ohjaamaan samalla yhtäaikaa neljään maaliin, tai ohjaamaan kahteen maa-maaliin samalla seuraten kymmentä. Lisäsi R-77 ohjuksen yhteensopivuuden.
Suhoi Su-27UB, levennetty keula, jossa kaksipaikkainen rinnakkain istuttava ohjaamo, uusi tutka, Nato: Flanker-C. UBK on Kiinan ostama vientimalli. Tästä kehitettiin hävittäjäpommittaja Su-27IB, joka sai nimen Su-34.[4]
Su-30, eli Su-27PU, kaksipaikkainen modernisoitu ilmaherruushävittäjä ja koulutuskone. Varustettu yli 10 tunnin tehtäviin, varustettu datalinkillä koneiden välillä, ei täsmäasemahdollisuutta ilmasta-maahan. GPS/Loran/Omega-navigointi, laseretäisyysmittari kypärätähtäimeen liitettynä, IRST.
Su-30M / MK (M=modernisoitu, K=kaupallinen malli eli vientimalli) AL-37PP-moottorit, joissa on suihkuvirtauksen suuntaus, parannettu asejärjestelmä ja navigaatio, länsimainen avioniikka.
Su-30MKK Kiinan vuosina 1999, 2001 ostama malli (modernizirovannyi kommertšeski dla Kitaja)
Su-30MK2 Kiinalle 2002 toimitettu Su-30MKK:sta modernisoitu kone, joka on tarkoitettu X-31A -meritorjuntaohjuksella varustetuksi
Su-30MKI on valmistettu Intian ilmavoimille. Koneissa on NIIP N011M Bars -PESA-tutka ja navigointijärjestelmä. Kone voi toimia eräänlaisen AWACSina muille koneille. Ensimmäiset Intiassa kootut tulivat käyttöön 2004 ja kokonaan valmistetut 2005.[3]
Su-30MKM Malesialle toimitettu versio, perustuu Intian Su-30MKI:hen[5]
Su-32FN Su-27UB/IB/Su-34:sta kehitetty kaksipaikkainen (rinnan istuttava) prototyyppi, jota esiteltiin Pariisin ilmailunäyttelyssä 1995.[6]
Su-33 (Flanker-D), Su-27K:n edelleen kehitetty malli 24 kpl Venäjän Admiral Kuznetsov -lentotukialukselle.
Su-33KUB (Koralbenyi Utšebno-bojevoi, "Laiva, koulutus/taistelu") prototyyppi, kaksipaikkainen rinnan istuttava, adaptiivinen (intellektualnoje) siipi, täysin automatisoitu navigaatio, AL-31F-moottorit suihkuvirtauksen suuntauksella. Happi- ja typpigeneraattori pitkän matkan tehtäviä varten ja parantamaan riippumattomuutta tukikohdasta.
Su-34, kaksipaikkainen hävittäjäpommittaja, entinen Su-27IB (Istrebitel-bombardirovštšik, hävittäjäpommittaja). Venäjän ilmavoimien käytössä 2006–. Kahdeksan tonnin lasti. Kone korvaa vanhat Su-24:t.
Su-35, kehitetty Su-27M-mallista. Su-35 oli alun perin Su-27M:n vuonna 1992 esitelty vientimalli, jota ei ole rakennettu. Su-27M-koneita on kuitenkin rakennettu Neuvostoliiton loppuvuosina noin 15 ja ne ovat Venäjän ilmavoimien käytössä.[7] Nykyisin nimeä Su-35 käytetään uudemmasta, mallin Su-35BM koneesta.[8]
SU-35BM (Bolšaja modernizatsija, ”iso modernisointi”, Nato: Flanker-E), vuonna MAKS-2007 messuilla esitelty kone, uusi Irbis-E AESA-tutka ja 12 aseripustinta, suihkuvirtauksen suuntaus, vähennetty tutkaheijastus.[9]
Su-37, hävittäjäprototyyppi, modernisoitu Su-35 suihkuvirtauksen suuntauksella. Kone esiteltiin Farnborough Air Show’ssa 1996.[10]
Kiina osti 26 Su-27-konetta vuosina 1991–92 ja 24 lisäkonetta vuosina 1995–96.
Se osti 200 koneen valmistuslisenssin 1995. Venäjä peruutti myyntilisenssin 2006, kun paljastui että Kiina oli kehittänyt koneesta oman J-11B-kopion, joka varustettaisiin kiinalaisilla järjestelmillä. Tätä ennen Kiina oli valmistanut ainakin 95 konetta.[11]
Venäläinen taitolentoryhmä Russian Knights käyttää Su-27-koneita.[13]
Onnettomuuksia
2002 27. heinäkuuta Ukrainan ilmavoimien Su-27 putosi väkijoukkoon Lvivissä ilmailunäytöksessä.[14] 77 katselijaa kuoli, mutta lentäjät pelastuivat. Ohjaaja tuomittiin 14 vuodeksi vankeuteen ja toinen lentäjä viideksi vuodeksi.
2005 15. syyskuuta Venäjän ilmavoimien 177. lentorykmentin Su-27 putosi Liettuaan lentäjän pelastauduttua heittoistuimella. lähde?
2009 16. elokuuta Kaksi Su-27 hävittäjää törmäsi yhteen kesken Venäjän ilmavoimien taitolentoryhmän harjoituksia Moskovassa. Lentäjät olivat osa Russkie Vitjazi -taitolentoryhmää ja harjoittelivat kansainväliseen MAKS2009 -ilmailunäyttelyn lentonäytökseen. Toisen koneen lentäjä onnistui pelastautumaan heittoistuimella, mutta toinen lentäjä kuoli. Lisäksi neljä ihmistä loukkaantui vakavasti koneiden pudotessa maahan asutusalueelle sytyttäen rakennuksen tuleen. lähde?
2009 30. elokuuta Valko-Venäjän ilmavoimien kone putosi maahan Radomissa Puolassa kesken taitolentonäytöksen.[15]
2010 14. tammikuuta Kone putosi noin 30 km:n päässä Dzemgin lentokentästä lähellä Komsomolsk-na-Amurea. Lentäjä kuoli.[16]
2012 28. helmikuuta Vastavalmistunut Su-30 putosi koelennolla 130 km Komsomolsk-na-Amuresta moottorin sytyttyä tuleen. Molemmat lentäjät pelastuivat.[17]
2012 26. kesäkuuta Su-27 putosi harjoituslennolla Karjalassa. Molemmat lentäjät pelastuivat heittoistuimilla.[18]
2016 9. kesäkuuta Su-27 putosi Pushkinin alueella Moskovan lähellä ja sen lentäjä kuoli koneen räjähtäessä maahansyöksyssä.[19]
.jpg)
