Suomen urheilu 1956

Suomen urheilu 1956 käsittelee vuoden 1956 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.

Vuoden urheilija

Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:

Sija	Urheilija	Urheilumuoto
1.	Antti Hyvärinen	Mäkihyppy
2.	Kyösti Lehtonen	Paini
3.	Veikko Hakulinen	Hiihto
4.	Voitto Hellsten	Yleisurheilu
5.	Rauno Mäkinen	Paini
6.	Pentti Linnosvuo	Ammunta
7.	Olavi Mannonen	Nykyaikainen viisiottelu
8.	Aulis Kallakorpi	Mäkihyppy
9.	Jorma Valkama	Yleisurheilu
10.	Veikko Karvonen	Yleisurheilu
Lähde: ^[1]

Erillisellä naisten listalla kuusi parasta olivat:

Sija	Urheilija	Urheilumuoto
1.	Siiri Rantanen	Hiihto
2.	Mirja Hietamies-Eteläpää	Hiihto
3.	Sirkka Polkunen	Hiihto
4.	Impi Hartikainen	Jousiammunta
5.	Hilkka Hakola	Koripallo
6.	Sanna Kiero	Hiihto
Lähde: ^[1]

Yleistä

Työväen Urheiluliiton puheenjohtaja Penna Tervo kuoli auto-onnettomuudessa 26.2. Tuusulassa kiiruhtaessaan Helsinkiin katsomaan pikaluistelun Euroopan-mestaruuskilpailujen 10 000 metrin kilpailua.^[2]

Olympialaiset

Cortina d'Ampezzon talviolympialaisissa Suomi saavutti kolme kultamitalia, kolme hopeaa sekä yhden pronssin. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli kolmas.^[3]
Melbournen kesäolympialaisissa Suomi saavutti kolme kultamitalia, yhden hopean sekä 11 pronssia.^[4]

Alppihiihto

Cortina d’Ampezzon talviolympialaisten alppihiihtokilpailuissa paras suomalaissaavutus oli Kalevi Häkkisen 23. sija syöksylaskussa.^[5]

Ammunta

Melbournen kesäolympialaisten ampumakilpailuissa Suomi saavutti kaksi mitalia. Pentti Linnosvuo voitti kultaa vapaapistooliammunnassa ja Vilho Ylönen pronssia vapaakiväärillä.^[6]

Autourheilu

Jyväskylän suurajot kilpailtiin kuudennen kerran ja voittajaksi ajoi Osmo Kalpala.^[7]

Jalkapallo

Suomen maajoukkue pelasi kuusi virallista maaottelua. Ainoan voittonsa joukkue sai kesäkuussa Helsingin olympiastadionilla Islannista maalein 2–1, ja elokuussa Oslossa ottelu Norjaa vastaan päättyi tasapeliin 1–1. Suomen viidestä maalista KIF:n Olli Forsgrén teki neljä: Islanti-ottelun kahden ja Norja-ottelun yhden maalin lisäksi yhden Englantia vastaan.^[8]^[9]
Suomen-mestaruuden voitti Kuopion Palloseura, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui helsinkiläinen KIF.^[10]

Jääkiekko

Suomen-mestaruuden voitti Turun Palloseura, joka voitti Hämeenlinnan Tarmon ensimmäisessä loppuottelussa kotonaan 7–2 ja toisessa ottelussa vieraskentällä 3–9. Pronssille sijoittui tamperelaisseura Tappara.^[11]^[12]

Jääpallo

Suomen maajoukkue hävisi helmikuussa Helsingissä Ruotsille 2–3 ja Moskovassa Neuvostoliitolle 4–2.^[13]
Suomen-mestaruuden voitti Oulun Palloseura, hopeaa sai Käpylän Urheilu-Veikot ja pronssille sijoittui Lappeenrannan Veiterä.^[14]

Koripallo

Miesten Suomen-mestaruuden voitti yhdeksännen peräkkäisen kerran Pantterit, hopeaa sai Sörnäisten NMKY ja pronssille sijoittui Helsingin Jyry.^[15]^[16]
Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Visa, hopeaa sai Tampereen Pyrintö ja pronssille sijoittui Lahden Koripalloilijat.^[17]

Melonta

Melbournen kesäolympialaisten melontakilpailuissa paras suomalaissaavutus oli Thorvald Strömbergin neljäs sija kajakkiyksiköiden 10 000 metrillä.^[18]

Nykyaikainen viisiottelu

Melbournen kesäolympialaisten henkilökohtaisessa kilpailussa Olavi Mannonen saavutti hopeaa ja Wäinö Korhonen pronssia. Joukkuekilpailussa Mannonen, Korhonen ja Berndt Katter saavuttivat pronssia.^[19]^[20]

Nyrkkeily

Melbournen kesäolympialaisissa Pentti Hämäläinen saavutti pronssia höyhensarjassa eli alle 57-kiloisten painoluokassa.^[21]

Paini

Melbournen kesäolympialaisten painikilpailuissa Suomi saavutti kaksi kultamitalia ja kaksi pronssia. Rauno Mäkinen ja Kyösti Lehtonen voittivat kultaa kreikkalais-roomalaisessa painissa; molempien kultamitali varmistui Suomen itsenäisyyspäivänä. Erkki Penttilä ja Taisto Kangasniemi saavuttivat vapaapainissa pronssia.^[22]

Pikaluistelu

Cortina d’Ampezzon talviolympialaisissa Toivo Salonen saavutti pronssia 1 500 metrillä ja sijoittui viidenneksi 500 metrillä. Juhani Järvinen sijoittui 1 500 metrillä neljänneksi.^[23]
Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 4.–5.2. Kvarnsvedenissä, Ruotsissa Iiris Sihvonen sijoittui parhaana ei-neuvostoliittolaisena yhteispisteissä kuudenneksi.^[24]
Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin 25.–26.2. Helsingissä. Juhani Järvinen sijoittui yhteispisteissä kuudenneksi ja Toivo Salonen kahdeksanneksi. Yksittäisillä matkoilla Salonen oli kolmanneksi nopein 500 ja 1 500 metrillä.^[2]

Pohjoismaiset hiihtolajit

Cortina d’Ampezzon talviolympialaisissa Veikko Hakulinen voitti kultaa 30 kilometrin hiihdossa ja saavutti hopeaa 50 kilometrillä sekä August Kiurun, Jorma Kortelaisen ja Arvo Viitasen kanssa 4 × 10 kilometrin viestissä. Sirkka Polkunen, Mirja Hietamies ja Siiri Rantanen voittivat kultaa 3 × 5 kilometrin viestihiihdossa. Antti Hyvärinen ja Aulis Kallakorpi ottivat mäkihypyssä kaksoisvoiton. Yhdistetyssä paras suomalainen oli neljänneksi sijoittunut Paavo Korhonen.^[25]
Keski-Euroopan mäkiviikolla Eino Kirjonen ja Aulis Kallakorpi jakoivat Oberstdorfin osakilpailun voiton, ja Garmisch-Partenkirchenissä Hemmo Silvennoinen voitti ja Kirjonen sijoittui toiseksi. Tämän jälkeen suomalaiset jättivät mäkiviikon kesken ja palasivat kotimaahansa valmistautumaan olympialaisiin.^[26]^[27]
Holmenkollenin kisoissa Arvo Viitanen voitti 50 kilometrin hiihdon ja Antti Hyvärinen mäkihypyn.^[28]
Salpausselän kisoissa Kalevi Hämäläinen voitti 18 kilometrin ja Eero Kolehmainen 50 kilometrin hiihdon sekä Hemmo Silvennoinen mäkihypyn.^[29]

Soutu

Melbournen kesäolympialaisissa Toimi Pitkänen, Veli Lehtelä, Reino Poutanen, Kauko Hänninen ja Matti Niemi saavuttivat pronssia perämiehellisessä nelosessa.^[30]
Euroopan-mestaruuskilpailuissa Bledissä, Jugoslaviassa Pitkänen, Lehtelä, Poutanen, Hänninen ja Niemi voittivat kultaa perämiehellisessä nelosessa.^[31]^[32]

Taitoluistelu

Cortina d’Ampezzon talviolympialaisissa Kalle Tuulos sijoittui miesten yksinluistelussa 15:nneksi.^[33]

Yleisurheilu

Melbournen kesäolympialaisten yleisurheilukilpailuissa Suomi saavutti kolme pronssimitalia: Voitto Hellsten 400 metrin juoksussa, Veikko Karvonen maratonilla ja Jorma Valkama pituushypyssä. Ainutkertaisesti Suomella ei ollut miesten keihäänheitossa yhtään edustajaa.^[34]
Soini Nikkinen teki 24.6. Kuhmoisissa keihäänheiton maailmanennätyksen 83,56 m, joka kesti ennätyksenä vain kuusi päivää.^[35]^[36]
Eeles Landström hyppäsi 23.9. Hampurissa seiväshypyn Euroopan-ennätyksen 451 cm.^[37]
Antti Viskari juoksi 21.10. Lappeenrannassa 30 000 metrin maailmanennätyksen 1.35.03,6.^[35]

Lähteet

Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2

Viitteet

↑ ^a ^b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 52. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
↑ ^a ^b Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1955–56. Urheilutietäjän joulu, 2005. Suomen urheilutietäjät.
↑ Arponen, s. 420
↑ Arponen, s. 172
↑ Arponen, s. 421–422
↑ Arponen, s. 171, 181–182
↑ Pihlaja, s. 134
↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 164–165. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 375. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
↑ Pihlaja, s. 201
↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 140. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321
↑ Suomen jääkiekkomuseo - tilastot, SM-mitalijoukkueet 1928-> urheilumuseo.fi. Arkistoitu 29.9.2018.
↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 32, 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411
↑ Pihlaja, s. 269
↑ Pihlaja, s. 315
↑ Arppi, Heikki: Kataja on 2000-luvun paras koripallojoukkue mitalien määrässä mitattuna Karjalainen. 15.5.2017. Arkistoitu 3.10.2018. Viitattu 8.10.2018.
↑ Pihlaja, s. 316
↑ Arponen, s. 181
↑ Pihlaja, s. 449–450
↑ Arponen, s. 183
↑ Arponen, s. 177
↑ Arponen, s. 171, 176
↑ Arponen, s. 422
↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1955–56. Urheilutietäjän joulu, 2005. Suomen urheilutietäjät.
↑ Arponen, s. 420–421
↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1955–56. Urheilutietäjän joulu, 2005. Suomen urheilutietäjät.
↑ Vahtola, Jouko: Suomen mäkihypyn historia, s. 156–158. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012. ISBN 978-952-222-313-5
↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 161. Otava, 1970.
↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 163. Otava, 1970.
↑ Arponen, s. 180–181
↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 339. Otava, 1970.
↑ Pihlaja, s. 661
↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 66. Otava, 1970.
↑ Arponen, s. 171
↑ ^a ^b Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1
↑ Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 491. (2. painos) WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8
↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 508. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[visva-1] Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 52. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3

[sut66-2] Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1955–56. Urheilutietäjän joulu, 2005. Suomen urheilutietäjät.

[3] Arponen, s. 420

[4] Arponen, s. 172

[5] Arponen, s. 421–422

[6] Arponen, s. 171, 181–182

[7] Pihlaja, s. 134

[8] Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 164–165. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8

[9] Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 375. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3

[10] Pihlaja, s. 201

[11] Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 140. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321

[12] Suomen jääkiekkomuseo - tilastot, SM-mitalijoukkueet 1928-> urheilumuseo.fi. Arkistoitu 29.9.2018.

[13] Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 32, 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411

[14] Pihlaja, s. 269

[15] Pihlaja, s. 315

[16] Arppi, Heikki: Kataja on 2000-luvun paras koripallojoukkue mitalien määrässä mitattuna Karjalainen. 15.5.2017. Arkistoitu 3.10.2018. Viitattu 8.10.2018.

[17] Pihlaja, s. 316

[18] Arponen, s. 181

[19] Pihlaja, s. 449–450

[20] Arponen, s. 183

[21] Arponen, s. 177

[22] Arponen, s. 171, 176

[23] Arponen, s. 422

[24] Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1955–56. Urheilutietäjän joulu, 2005. Suomen urheilutietäjät.

[25] Arponen, s. 420–421

[26] Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1955–56. Urheilutietäjän joulu, 2005. Suomen urheilutietäjät.

[27] Vahtola, Jouko: Suomen mäkihypyn historia, s. 156–158. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012. ISBN 978-952-222-313-5

[28] Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 161. Otava, 1970.

[29] Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 163. Otava, 1970.

[30] Arponen, s. 180–181

[31] Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 339. Otava, 1970.

[32] Pihlaja, s. 661

[33] Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 66. Otava, 1970.

[34] Arponen, s. 171

[svkl506-35] Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1

[36] Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 491. (2. painos) WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8

[37] Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 508. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

[21]

[22]

[23]

[24]

[25]

[26]

[27]

[28]

[29]

[30]

[31]

[32]

[33]

[34]

[35]

[36]

[37]