Suomen urheilu 1976

Suomen urheilu 1976 käsittelee vuoden 1976 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.

Vuoden urheilija

Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:

Sija	Urheilija	Urheilumuoto
1.	Lasse Virén	Yleisurheilu
2.	Helena Takalo	Hiihto
3.	Pertti Karppinen	Soutu
4.	Pertti Ukkola	Paini
5.	Antti Kalliomäki	Yleisurheilu
6.	Arto Koivisto	Hiihto
7.	Heikki Mikkola	Moottoripyöräily
8.	Hannu Siitonen	Yleisurheilu
9.	Juha Mieto	Hiihto
10.	Liisa Veijalainen	Suunnistus
Lähde: ^[1]

Naisten listalla kuusi parasta olivat:

Sija	Urheilija	Urheilumuoto
1.	Helena Takalo	Hiihto
2.	Liisa Veijalainen	Suunnistus
3.	Pirjo Häggman	Yleisurheilu
4.	Hilkka Kuntola	Hiihto
5.	Paula-Irmeli Halonen	Pikaluistelu
6.	Riitta Salin	Yleisurheilu
Lähde: ^[1]

Olympialaiset

Innsbruckin talviolympialaisissa Suomi saavutti kaksi kultamitalia, neljä hopeaa ja yhden pronssin. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui kuudenneksi.^[2]
Montrealin kesäolympialaisissa Suomi saavutti neljä kultamitalia ja kaksi hopeaa. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli yhdestoista.^[3]

Ampumahiihto

Innsbruckin talviolympialaisissa Suomi saavutti ampumahiihtokilpailuissa kaksi hopeaa, kun Heikki Ikola oli toinen henkilökohtaisessa 20 kilometrin kilpailussa sekä Henrik Flöjtin, Esko Sairan ja Juhani Suutarisen kanssa viestissä.^[4]

Autourheilu

Jyväskylän suurajot voitti Fiat Abarthilla ajanut Markku Alén.^[5]

Jalkapallo

Suomen miesten maajoukkue pelasi yhdeksän maaottelua, joista se voitti neljä. Maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa Aulis Rytkösen valmentama Suomi hävisi Englannille Helsingin olympiastadionilla 1–4 ja Lontoon Wembleyllä 2–1 sekä voitti Helsingissä Luxemburgin 7–1. Kauden muut voittonsa Suomi otti toukokuussa Kuopiossa ensi kertaa maaotteluvastustajana olleesta Sveitsistä maalein 1–0, heinäkuussa Helsingissä Islannista samoin lukemin ja elokuussa Helsingissä Turkista maalein 2–1. Esa Heiskanen teki vuoden aikana kolme maalia, joista yhden Islantia ja kaksi Luxemburgia vastaan, ja hänen veljensä Aki Heiskanen kaksi.^[6]^[7]^[8]
Suomen naisten maajoukkue teki vuonna 1973 alkaneen historiansa ensimmäiset maalit ja otti samalla ensimmäisen voiton, kun 12. kesäkuuta Kallhällissä Ruotsi hävisi maalein 1–2. Juhani Nirkkosen valmentaman Suomen maalintekijät olivat Soile Malm ja Eva Jare. Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Ruotsissa Suomi hävisi Tanskalle 1–0 ja Ruotsille 4–1.^[9]
Miesten Suomen-mestaruuden voitti Kuopion Palloseura, hopeaa sai Valkeakosken Haka ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.^[10]
Naisten Suomen-mestaruuden voitti Kemin Into, hopeaa sai kaikki aiemmat mestaruudet voittanut Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Turun Palloseura.^[11]

Jääkiekko

Innsbruckin talviolympialaisten jääkiekkoturnauksessa Suomi sijoittui neljänneksi.^[12]
Maailmanmestaruuskilpailuissa Katowicessa, Puolassa Suomi sijoittui viidenneksi.^[13]
Suomen-mestaruuden voitti kaikkien aikojen ensimmäisellä SM-liigakaudella Turun Palloseura, hopeaa sai tamperelaisseura Tappara ja pronssille sijoittui Porin Ässät.^[14]

Jääpallo

Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Oulun Luistinseura, hopeaa sai Warkauden Pallo -35 ja pronssille sijoittui kemiläinen Veitsiluodon Vastus.^[15]

Koripallo

Miesten Suomen-mestaruuden voitti espoolainen Playboys, hopeaa sai Turun NMKY ja pronssille sijoittui Kotkan Työväen Palloilijat.^[16]
Naisten Suomen-mestaruuden voitti nokialainen NoU Stars, hopeaa sai espoolainen Tapion Honka ja pronssille sijoittui Lahden Sampo.^[17]

Käsipallo

Miesten SM-sarjan mitalikolmikon muodostivat edelliskauden tapaan helsinkiläiset Sparta, Helsingin IFK ja Kiffen.^[18]
Naisten Suomen-mestaruuden voitti Sjundeå IF, hopeaa sai Riihimäen Pallonlyöjät ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Katajanokan Haukat.^[19]

Lentopallo

Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Pieksämäen NMKY, hopeaa sai Vammalan Kisa ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Lautta-Pojat.^[20]
Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Kiri -60, hopeaa sai Karhulan Veikot ja pronssille sijoittui Lahden Kimmo.^[21]

Moottoripyöräily

Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjassa Teuvo Länsivuori saavutti hopeaa 500-kuutioisten pyörien luokassa.^[22]
Motocrossin maailmanmestaruussarjassa Heikki Mikkola voitti kultaa 250-kuutioisten pyörien luokassa.^[23]
Trialin maailmanmestaruussarjassa Yrjö Vesterinen voitti kultaa.^[24]

Nyrkkeily

Montrealin kesäolympialaisissa Kalevi Kosunen sijoittui parhaana suomalaisnyrkkeilijänä viidenneksi alle 71-kiloisten sarjassa.^[25]

Paini

Montrealin kesäolympialaisissa Pertti Ukkola voitti kultaa kreikkalais-roomalaisen painin alle 57-kiloisten sarjassa. Mikko Huhtala sijoittui alle 74-kiloisissa neljänneksi.^[26]

Painonnosto

Montrealin kesäolympialaisten painonnostokilpailuissa parhaina suomalaisina sijoittuivat viidenneksi Arvo Ala-Pöntiö alle 75-kiloisten sarjassa ja Juhani Avellan alle 82,5-kiloisissa.^[27]

Pikaluistelu

Innsbruckin talviolympialaisissa Pertti Niittylä sijoittui 1 000 metrillä ja Paula-Irmeli Halonen 500 metrillä kahdeksanneksi.^[28]

Pohjoismaiset hiihtolajit

Innsbruckin talviolympialaisten pohjoismaisissa hiihtolajeissa Helena Takalo voitti kultaa 5 kilometrin hiihdossa sekä joukkue Matti Pitkänen, Juha Mieto, Pertti Teurajärvi ja Arto Koivisto miesten 4 × 10 kilometrin viestihiihdossa. Helena Takalo saavutti hopeaa 10 kilometrillä ja naisten joukkue Liisa Suihkonen, Marjatta Kajosmaa, Hilkka Kuntola ja Helena Takalo 4 × 5 kilometrin viestissä. Arto Koivisto hiihti 15 kilometrillä pronssia.^[29]

Soutu

Montrealin kesäolympialaisissa Pertti Karppinen voitti yksiköissä kultaa.^[30]

Suunnistus

Maailmanmestaruuskilpailuissa Liisa Veijalainen voitti kultaa henkilökohtaisella matkalla sekä saavutti hopeaa Outi Borgenströmin ja Sinikka Kukkosen kanssa viestissä. Miesten viestijoukkue Hannu Mäkirinta, Markku Salminen, Matti Mäkinen ja Kimmo Rauhamäki saavutti pronssia.^[31]

Yleisurheilu

Montrealin kesäolympialaisissa Lasse Virén voitti toistamiseen kultaa 10 000 metrin ja 5 000 metrin juoksuissa. Maratonillakin hän sijoittui viidenneksi vain vuorokausi toisen kultamitalijuoksunsa jälkeen. Hopeaa saavuttivat Antti Kalliomäki seiväshypyssä ja Hannu Siitonen keihäänheitossa. Pirjo Häggman sijoittui 400 metrin juoksussa neljänneksi häviten pronssin vain 0,01 sekunnilla.^[32]
Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Antti Kalliomäki saavutti hopeaa seiväshypyssä.^[33]

Lähteet

Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2

Viitteet

↑ ^a ^b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 135. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
↑ Arponen, s. 454
↑ Arponen, s. 253–254
↑ Arponen, s. 454, 456
↑ Pihlaja, s. 135
↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 220–224, 358. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 383. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
↑ Kanerva, Juha ym.: Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 397. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7
↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 230, 418. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
↑ Pihlaja, s. 201
↑ Pihlaja, s. 202
↑ Arponen, s. 458
↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 104–106. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8
↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 141. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321
↑ Pihlaja, s. 270
↑ Pihlaja, s. 316
↑ Pihlaja, s. 317
↑ Pihlaja, s. 329
↑ Pihlaja, s. 330
↑ Pihlaja, s. 340
↑ Pihlaja, s. 341
↑ Pihlaja, s. 407
↑ Pihlaja, s. 403, 407
↑ Pihlaja, s. 405, 407
↑ Arponen, s. 260–261
↑ Arponen, s. 253, 259–260
↑ Arponen, s. 262
↑ Arponen, s. 457
↑ Arponen, s. 454–456
↑ Arponen, s. 253, 264
↑ Pihlaja, s. 689–692
↑ Arponen, s. 253–257
↑ Pihlaja, s. 927–928

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[visva-1] Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 135. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3

[2] Arponen, s. 454

[3] Arponen, s. 253–254

[4] Arponen, s. 454, 456

[5] Pihlaja, s. 135

[6] Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 220–224, 358. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8

[7] Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 383. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3

[8] Kanerva, Juha ym.: Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 397. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7

[9] Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 230, 418. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3

[10] Pihlaja, s. 201

[11] Pihlaja, s. 202

[12] Arponen, s. 458

[13] Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 104–106. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8

[14] Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 141. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321

[15] Pihlaja, s. 270

[16] Pihlaja, s. 316

[17] Pihlaja, s. 317

[18] Pihlaja, s. 329

[19] Pihlaja, s. 330

[20] Pihlaja, s. 340

[21] Pihlaja, s. 341

[22] Pihlaja, s. 407

[23] Pihlaja, s. 403, 407

[24] Pihlaja, s. 405, 407

[25] Arponen, s. 260–261

[26] Arponen, s. 253, 259–260

[27] Arponen, s. 262

[28] Arponen, s. 457

[29] Arponen, s. 454–456

[30] Arponen, s. 253, 264

[31] Pihlaja, s. 689–692

[32] Arponen, s. 253–257

[33] Pihlaja, s. 927–928

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

[21]

[22]

[23]

[24]

[25]

[26]

[27]

[28]

[29]

[30]

[31]

[32]

[33]