| T-50 |
|---|
T-50 Parolan panssarimuseossa |
| Valmistushistoria |
|---|
| Valmistusmaa |
 Neuvostoliitto |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Pituus |
|
| – putki edessä |
? m |
| – pelkkä runko |
5,20 m |
| Leveys |
2,47 m |
| Korkeus |
2,16 m |
| Taistelupaino |
14 t |
| Telaketjut |
? |
| Maksiminopeus |
|
| – tiellä |
60 km/h |
| – maastossa |
30 km/h |
| Toimintasäde |
220 km tiellä |
| Pääase |
45 mm panssarivaunukanuuna |
| Muu aseistus |
1 DT pikakivääri |
| Panssarointi |
12-37 mm |
| Moottori |
V-4 (diesel) |
| – hevosvoimat |
300 hv |
| – kilowattia |
221 kW |
| Miehistö |
4 |
| Infobox OK |
T-50 oli neuvostoliittolainen toisen maailmansodan aikainen kevyt panssarivaunu. Joitain edistyksellisiä piirteitä omannut vaunu oli kallis valmistaa ja teknisesti epäluotettava. Niitä rakennettiin vain 69 kappaletta.
Suunnittelu
Vuonna 1939 Neuvostoliiton panssarijoukot alkoivat uudistua Espanjan sisällissodan kokemuksien perusteella. Alettiin suunnitella uutta vaunua, joka korvaisi T-26:n. Vaunusta oli tarkoitus tulla puna-armeijan tavallisin panssarivaunutyyppi. Piirustukset olivat valmiita tammikuussa 1941, mutta tuotanto ei voinut alkaa teknisten ongelmien vuoksi.
Samaan aikaan suunniteltiin Harkovan veturitehtaalla toista uutta panssarivaunua, jonka piti korvata BT-sarjan. Vaunu, joka sai nimen T-34, oli hyvin panssaroitu, tehokas ja hyvin liikkuva.
Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon vuonna 1941 suurin osa raskaasta sotateollisuudesta evakuoitiin Ural-vuorille, missä tuotanto alkoi. Vaunu oli hyvä, mutta kärsi vieläkin teknisistä ongelmista ja maksoi melkein yhtä paljon kuin raskaampi ja parempi T-34, ja sen korvasi kevyenä panssarivaununa T-60 ja T-70 sekä muut kevyet panssarivaunuja, jota Neuvostoliitto vastaanotti Lend-lease-avun kautta. Vain 69 vaunua valmistettiin (joista vain 48 sai pääaseen) ennen kuin tuotanto päättyi tammikuussa 1942. Harvat tuotetut vaunut käytettiin Leningradin rintamalla. Niiden taistelukelpoisuudesta tiedetään hyvin vähän, mutta niiden sanotaan pärjänneen vuonna 1941 kaikille saksalaisvaunuille hyvin. Suomalaiset saivat sotasaaliiksi yhden vaunun, joka on nykyisin esillä Parolan panssarimuseossa.
Ominaisuudet
Vaunu oli monilta osin hyvä: vaunussa oli hitsattu, viistetty panssari, kolmen miehen torni, johtajalle kupoli (mikä tuli muihin neuvostovaunuihin vasta 1942), ja kaikissa vaunuissa oli radio. Vaunu, kuten neuvostovaunut yleensäkin, oli kuitenkin ahdas ja V-4-moottori teknisesti epäluotettava. Luotettavuusongelmien ja korkean hinnan takia tuotanto lopetettiin.
Lähteet
- Zaloga, Steven J., James Grandsen (1984). Soviet Tanks and Combat Vehicles of World War Two, London: Arms and Armour Press. ISBN 0-85368-606-8
