T. Rex oli brittiläinenglam rock -yhtye, joka oli suosionsa huipulla vuosina 1971–1973. Yhtyeen perusti vuonna 1967 nimellä Tyrannosaurus Rex lontoolainen folkmuusikko Marc Bolan. Aluksi yhtye oli kitaristi-laulaja Bolanin ja lyömäsoittaja Steve Peregrin Tookin duo, joka esitti akustista psykedeelistä folkmusiikkia. Yhtye lyhensi nimensä muotoon T. Rex viidennelle albumilleen vuonna 1970 ja laajeni nelimiehiseksi. Samalla sen tyyli vaihtui glam rockiksi. Tyylinvaihdoksen myötä T. Rex nousi nopeasti yhdeksi 1970-luvun alkupuolen menestyneimmistä rock-yhtyeistä. Sen jälkeen sen suosio hiipui. T. Rex hajosi vuonna 1977, kun yhtyeen johtaja Marc Bolan kuoli auto-onnettomuudessa.
T. Rexin perusti lontoolainen folklaulaja-kitaristi Marc Bolan vuonna 1967. Hän oli aiemmin levyttänyt joitain vaatimattomasti menestyneitä soolosinglejä ja kuulunut John’s Children -nimiseen yhtyeeseen. Jätettyään sen Bolan perusti pikaisesti yhtyeen nimeltä Tyrannosaurus Rex, joka soitti nelimiehisenä ensimmäisen konserttinsa Lontoon Electric Gardenissa vuoden 1967 lopulla. Sen jälkeen Bolan karsi yhtyeen akustiseksi duoksi, jossa Bolan itse lauloi ja soitti kitaraa, ja Steve Peregrin Took soitti lyömäsoittimia.[1]
Duon toinen albumi Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages ilmestyi vuoden 1968 puolella vain kolme kuukautta esikoisalbumin jälkeen. Kolmas albumi Unicorn ilmestyi toukokuussa 1969. Noihin aikoihin Bolan ja Took riitaantuivat, eikä Took enää levyttänyt duossa sen jälkeen. Hänen tilalleen tuli Mickey Finn. Duo julkaisi albumin A Beard of Stars (1970), jolta julkaistiin Britanniassa menestynyt single ”Ride a White Swan”. Samalla duon musiikillinen tyyli muuttui hippityylistä täyteläisempään sähköiseen, kun Bolan alkoi soittaa sähkökitaraa.[1]
Duo vaihtoi nimekseen T. Rex ja julkaisi viidennen albuminsa T. Rex (1970), joka oli myyntimenestys. Bolan laajensi yhtyeen nelimiehiseksi, kun mukaan liittyivät rumpali Bill Legend ja basisti Steve Currie. Bolan itse alkoi pukeutua värikkäästi konserteissaan ja oli uuden glam rock -tyylin varhaisimpia edustajia.[1]
Albumi Electric Warrior (1971) oli suurmenestys ja nosti T. Rexin Britannian ykkösbändien joukkoon. Single ”Bang a Gong (Get It On)” nousi myös Yhdysvalloissa singlelistalle, ja yhtyeen suosio kasvoi etenkin maan länsirannikolla.[1]
Albumilla The Slider (1972) yhtyeen musiikki oli entistä rock boogie -vaikutteisempaa. Albumi nousi brittilistan sijalle neljä ja Yhdysvaltain listan sijalle 17. Seuraavan albumin Tanx (1973) ulkopuolelta julkaistu single ”20th Century Boy” oli Britanniassa menestys. Albumi ei kuitenkaan menestynyt yhtyeen aikaisempien albumien tavoin, vaikka myikin vielä hyvin Britanniassa ja Euroopassa.[1]
Ennen seuraavan albuminsa julkaisua yhtyeeseen liittyi kosketinsoittajaksi ja taustalaulajaksi Gloria Jones. Albumilla Zinc Alloy and the Hidden Riders of Tomorrow (1974) on R&B-vaikutteita. Siltä otettu single ”Teenage Dream” ei kuitenkaan noussut brittilistan kymmenen kärkeen, ja Yhdysvalloissa albumia ei edes julkaistu. Seuraavan albumin Bolan’s Zip Gun (1975) tuotti Bolan itse. Useimmilla kappaleilla rumpuja soittaa Davy Lutton, ja uutena soittajana mukana oli kosketinsoittaja Dino Dines.[1]
Bolan muutti veropakolaisena Kaliforniaan. Yhtyeen seuraavalla albumilla Futuristic Dragon (1976) on aiempaa runsaampi soundi, ja se menestyi kohtalaisen hyvin Britanniassa. Bolan palasi Englantiin ja julkaisi T. Rexin nimellä albumin Dandy in the Underworld (1977), vaikka albumilla soittikin Bolanin lisäksi lähinnä vain studiomuusikoita. Albumi sai hyvän vastaanoton lehdistöltä. Bolan kuitenkin kuoli auto-onnettomuudessa syyskuussa 1977. Yhtyeen muut jäsenet eivät sen jälkeen enää levyttäneet T. Rexin nimellä, vaikka Finn ja Legend soittivatkin vielä joissain T. Rexin nimeä käyttäneissä yhtyeissä.[1]
