Hyytymistekijä XIII on ihmisten ja monien muiden eläinten veressä oleva inaktiivinen tsymogeeni. Se katkeaa aktiiviseksi tekijäksi XIIIa, joka on osa veren hyytymistä. Monista hyytymistekijöistä poiketen XIIIa on transglutaminaasi. Se tuottaa verkkosidoksia verihyytymän muodostavien fibriinien välille. Sidokset vahventavat hyytymää. XIII tunnetaan myös nimellä fibriiniä stabiloiva tekijä.[1]
Tarkemmin ottaen XIII:t koostuvat kahden XIIIA-entsyymin ja kahden ei-entsymaattisen XIIIB-proteiinin (näiden geenit ovat F13A1 ja F13B vastaavasti) yhdistelmistä eli ne ovat heterotetrameerejä (XIIIA2B2). Näiden XIIA:t aktivoituvat trombiinien avulla, jolloin XIIIB:t irtoavat. Jäljelle jääneet XIIIA2-homodimeerit katalysoivat verkkosidosten muodostusta. Myös XIIIA2- ja XIIIB2-dimeereitä ilmenee kehossa eri kudoksissa, mutta nämä eivät tiettävästi osallistu hyytymiseen.[1]
Ihmisillä XIIIB:n geeni on F13B. Tämä on kromosomissa 1 kohdassa 1q31–32.1. Sen pituus on noin 28 kbp. Siinä on 11 intronia ja 12 eksonia. mRNA on 2.2 kbp. Eksoni 1 koodaa 5' transloitumatonta aluetta ja eksonit 2–12 koodaavat kymmentä eri sushidomeenia.[1]
Rakenteet
Ihmisen XIIIA-homodimeeri (PDBID: 1EVU). Aktivaatiopeptidi (purppura), β-voileipä (syaani), aktiivinen kohta (vihreä, oranssit ovat aminohapot C314, H373, D396 ja W279), β-tynnyri 1 (sininen) ja β-tynnyri 2 (punainen). "N" ja "C" ovat N- ja C-terminaalit.
Ihmisillä XIIIB on glykoproteiini. Sen massa on noin 80 kDa, josta 8.5 % on hiilihydraateista. Siinä on 641 aminohappoa. Siinä on 10:n samankaltaista domeenia, joita kutsutaan sushi- tai GP-I-domeeneiksi. Kussakin on noin 60 aminohappoa ja 2 sisäistä disulfidisidosta.[1]
XIIIA ja XIIIB tuottavat vereen XIIIA2B2-heterotetrameerejä, jotka osallistuvat veren hyytymiseen. Tetrameerissä XIIB:t ympäröivät kehämäisenä rakenteena keskiössä olevaa XIIA-dimeeriä. Veressä on myös paljon ei-entsymaattisia XIIIB-monomeerejä. Verihiutaleiden ja tiettyjen muiden solujen solulimassa on XIIIA2-homodimeereitä, mutta nämä eivät osallistu hyytymiseen.[1]
Aktivaatiopeptidi (pinkki) poistuu trombiinin (IIa) vaikutuksesta fibriinin läsnäollessa. Sitten XIIIB:t voivat poistua helposti kalsiumin avulla. XIIIA-dimeeri aktivoituu (tekijä XIIIa muodostuu).
Kun tekijä XIII aktivoituu XIIIa:ksi, kustakin XIIIA:sta katkeaa niiden R37–G38 välinen peptidisidostrombiinin vaikutuksesta. Tällöin aktivaatiopeptidi poistuu kustakin.[1]
Toiminta
Ihmisillä XIIIA:t muodostuvat pääosin luuytimessä ja XIIIB:t maksassa. Nämä proteiinit päätyvät vereen ja tuottavat tetrameerisiä XIIIA2B2-komplekseja, joiden pitoisuus veriplasmassa on 14–28 mg/l[1] ja puoliintumisaika 9–14 vrk.[2]
Tekijän XIII puutos johtuu joko XIIIA:ta tai XIIIB:tä koodaavien geenien mutaatioista, jotka heikentävät XIII:n toimintakykyä. Molemmat periytyvät autosomaalisesti ja resessiivisesti. Mutaatiot aiheuttavat verenvuototaudin. Mutaatiotyyppejä tunnetaan useita ja niistä johtuva puutos luokitellaan XIIIA:n tai XIIIB:n puutokseksi. Näistä edeltävällä on 2 alatyyppiä: tyypin 1 puutos johtuu XIIIA:n toiminnan heikkoudesta ja tyypin 2 niiden vähäisestä lukumäärästä. Joskus puutos johtuu epäsuorista tekijöistä kuten autoimmuunisairauksista tai lääkkeistä – nämä tekijät lisäävät XIIIA:n ja/tai XIIIB:n kulutusta tai vähentävät niiden tuottoa.[2]
Mutaatioperäiset XIII:n puutokset ovat usein vakavampia kuin muissa perinnöllisissä verenvuototaudeissa. XIII-mutaatiot aiheuttavat vakavimmillaan verenvuotoa jo pian syntymän jälkeen, sillä noin 57 %:lla ilmenee runsasta verenvuotoa napanuoran leikkauskohdasta. Yleisiä oireita ovat muun muassa ihonalaiset, lihasten sisäiset ja pääkallon sisäiset verenvuodot. Puutoksessa ilmenee lievän ja vakavan verenvuodon jaksoja. Kuolleisuus on perinnöllistä puutosta potevilla usein suurta eritoten pään sisäisten verenvuotojen takia. Leikkausten yhteydessä voi ilmetä vakavaa verenvuotoa. Keskenmenon todennäköisyys on puutosta potevilla jopa 80 %.[2]
