Teknikko (lyhenne tekn.[1]) oli teknillisessä koulussa tai oppilaitoksessa suoritettu tutkinto, täsmennyksenä käytettiin opintosuunnan nimeä, esimerkiksi sähköteknikko, teleteknikko. Koulutuksen pituus oli kolme vuotta. Talonrakennuksen sekä tien- ja vesirakennuksen opintosuunnilta valmistuneiden tutkintonimitys oli rakennusmestari, konetekniikan opintosuunnan konemestari. Teknikkotutkintojen tarkoitus oli valmistaa ennen kaikkea työnjohtotehtäviin.
Teknikon tutkinnot lakkautettiin ammattikorkeakoulu-uudistuksen yhteydessä. Viimeiset teknikot valmistuivat 2000-luvun alussa.
Nykyisin teknikko on alin korkea-aste. Kansainvälisissä tehtävissä vaaditaan usein vähintään kolmen vuoden korkeakoulutus. Suomalaiset teknikot ja opistoasteen tutkinnon suorittaneet insinöörit eivät joissain tapauksissa täyttäneet tätä vaatimusta. Sama tutkinto muissa Euroopan unionin tai entisessä Neuvostoliitossa täyttivät tämän vaatimuksen. Osin tästä syystä laadittiin nykyinen koulutusvastaavuus jossa vanhatkin tutkinnot huomioitiin ja rinnastettiin samalle tasolle muissa maissa suoritettuihin vastaaviin tutkintoihin. Nykyään Suomessa on tutkintoasteisia työnjohtaja- koulutuksia, jotka vastaavat teknillisen koulutuksen työnjohtajia. Esimerkiksi Rastor järjestää näitä erikoisammattitutkintoja.
