Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tämä artikkeli käsittelee paikkoja, joissa rakennetaan ja korjataan laivoja. Telakka on myös kulttuuritalo Tampereella. Myös kannettaviin tietokoneisiin voi liittyä telakka.
Telakat ovat paikkoja, joissa korjataan ja rakennetaan laivoja. Toimintaperiaatteeltaan telakka on yleensä joko vetotelakka, uiva telakka tai allastelakka, jollaisia suuremmat telakat tavallisesti ovat.
Vetotelakassa on maalta veteen ulottuvien kiskojen varassa liikkuva kelkka, jota liikutellaan vaijeri- ja taljajärjestelmän avulla. Telakoitava alus saatetaan hinaajien avulla kiskojen alapäässä lasketun kelkan etupuolelle ja liu'utetaan kelkan päälle. Sukeltaja kiinnittää aluksen kelkkaan ja kelkka vedetään kuivalle maalle.
Allastelakka toimii samaan tapaan kuin kanavasulku: laiva saatetaan portin kautta täynnä olevaan altaaseen ja tukirakenteiden asentamisen jälkeen allas tyhjennetään, jolloin laiva jää kuiville.
Uivassa telakassa laiva ajetaan veteen upotetun telakkaponttoonin päälle. Telakkaponttoonista pumpataan vettä pois, jolloin telakka ja laiva nousevat ylöspäin. Uiva telakka on helppo siirtää.
Neuvostoliitto kehitti uivatelakkatekniikkaa erityisesti. Heidän merkittävin keksintönsä oli se että uivien telakoiden ponttooniosat ja myöhemmin myös kaikki rakenteet tehtiin raudoitetusta betonista. Rakentaminen nopeutui ja helpottui, lisäksi etuna oli betonin suuri huoltoystävällisyys: sitä ei tarvitse ruostesuojata tai yleensäkään maalata ja suomalaisetselvennä havaitsivat että ajan oloon betonin vesitiiviys vain parani. Tällaisen telakan romuttaminen tosin on äärimmäisen hankalaa tiheän raudoituksen johdosta.
Perinteiseen laivanrakennukseen kuuluivat edellä mainittujen telakkatyyppien lisäksi varvit, joissa laivat pelkästään rakennettiin. Varvista laiva liu'utettiin suovalla liukastettua kaltevaa tasoa pitkin veteen perä edellä. Koivistolaisessa laivanrakennusperinteessä alus liukui veteen kylki edellä. Tätä tekniikkaa käytettiin Suomessa vielä sodan jälkeen sotakorvauksiin kuuluneiden puualusten rakentamisessa.
