Share to: share facebook share twitter share wa share telegram print page

Tero Saarinen

Tero Saarinen
Tero Saarinen 2010.
Tero Saarinen 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt7. syyskuuta 1964 (ikä 60)
Pori
Kansalaisuus suomi
Taiteilija
Ala tanssi
Kuuluisimpia töitä Westward Ho! (1996)
Petrushka (2001)
Hunt (2002)
Borrowed Light (2004)
Palkinnot

Suomi-palkinto (2001)
Pro Finlandia (2005)

Tero Kalevi Saarinen (s. 7. syyskuuta 1964 Pori) on suomalainen tanssitaiteilija ja koreografi sekä Tero Saarinen Companyn taiteellinen johtaja.[1] Saarinen on yksi tunnetuimmista suomalaisista tanssitaiteilijoista, ja hän on tehnyt merkittävän kansainvälisen uran sekä tanssijana että koreografina.[2]

Saarinen aloitti uransa vuonna 1985 Suomen Kansallisbaletissa. Pariisin kansainvälisen tanssikilpailun nykytanssisarjan voitto vuonna 1988 oli lähtölaukaus Saarisen pitkään jatkuneelle kansainväliselle soolotanssijan uralle. Saarinen irtisanoutui Kansallisbaletista vuonna 1992 ja lähti hakemaan vaikutteita Keski-Euroopasta ja Japanista, jossa hän opiskeli perinteisiä tansseja ja butōa vuosina 1992–1993.

Koreografina Saarinen tunnetaan omaperäisestä[3], tasapainolla ja epätasapainolla leikittelevästä liikekielestä, joka yhdistää vaikutteita butōsta ja kamppailulajeista aina balettiin ja nykytanssiin.[4] Hänen liikekieltään on kuvattu orgaaniseksi ja omaperäiseksi,[3] sekoitukseksi groteskiutta ja kauneutta[5] sekä ”kuin butōksi siivillä”.[6] Saarinen on saanut lukuisia tunnustuksia taiteellisesta työstään, muun muassa Suomi-palkinnon ja Pro Finlandia -mitalin.

Ura

Varhaiset vuodet

Saarinen harrasti lapsena monia urheilulajeja, muun muassa jääkiekkoa, jalkapalloa, hiihtoa ja telinevoimistelua.[7] Yläasteikäisenä hän innostui kuvataiteista, ja muut harrastukset saivat jäädä, kunnes Poriin tuli tanssikoulu ja Saarisen isä ehdotti jazztanssin aloittamista.[8] Kiinnostus kuvataiteeseen näkyy yhä Saarisen koreografioissa, ja hän kokee näyttämön maalarinkankaanaan.[9]

Aloittaessaan tanssitunnit Porissa Saarinen oli 16-vuotias.[10] Into tanssiin syttyi nopeasti, ja tanssinopettaja Liisa Nojonen lähetti Saarisen koetansseihin Helsinkiin Suomen Kansallisoopperan balettikouluun. Saarinen pääsi balettikouluun 17-vuotiaana vuonna 1982.[11] Hän oli tanssinut runsaan vuoden aloittaessaan balettikoulun, jonka muut oppilaat olivat 12-vuotiaita.[7]

Uran alku Suomessa

Kansallisoopperan balettikoulussa Saarinen opiskeli vuosina 1982–1986. Vuonna 1985 hänet kiinnitettiin Kansallisbaletin tanssijaksi. Hän alkoi pian saada soolotanssijan rooleja[10] ja nousi Kansallisbaletissa yhdeksi yleisösuosikiksi Tommi Kitin rinnalle.[12][13]

Vuonna 1988 Saarinen voitti Pariisin kansainvälisen Concours international de danse -tanssikilpailun nykytanssisarjan Jorma Uotisen koreografialla B12.[14][7] Arvostetun kilpailun voitto saattoi Saarisen tanssitaiteilijan uran nousuun paitsi Suomessa, myös kansainvälisesti.[15]

Saarinen alkoi tehdä myös omia koreografioita ja saada kutsuja Kansallisbaletin ulkopuolisiin tuotantoihin.[8] Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmän solistina hän vieraili vuosina 1989–1991.[1] Saarisen ensimmäinen teos oli lyhyt japanilaisvaikutteinen soolokoreografia Ondekoza (1989). Sitä seurasi toinen sooloteos Kehtolaulu (1990), jossa Saarinen käsitteli henkilökohtaisia asioita, vastuunoton raskautta ja kasvukipuja.[16] Ensimmäisen mahdollisuuden ryhmäteoksen koreografioimiseen antoi Saarisen ensimmäinen tanssinopettaja Liisa Nojonen, jonka tanssiryhmän tilausteoksena valmistui More Milk (1991).[17]

Kansainvälisen uran käynnistyminen

Pariisin kilpailuvoiton jälkeen Saarinen kiersi sooloesiintyjänä ympäri maailmaa.[16] Jorma Uotisen sooloteoksen B12 ohella Saarinen sai tulkittavakseen Murray Louisin sooloteoksen Déja Vu[18].

Menestyksen myötä Saarisen oli yhä vaikeampaa tyytyä klassisen baletin tarjoamiin miesrooleihin ja mahdollisuuksiin tanssijana.[19] Irtiotto tapahtui sooloteoksen Takana (1992) myötä, joka oli taakse jättämisen ja uuden alkamisen julistus. Prosessi johti ensin yhden näytäntökauden välivuoteen ja lopulta irtisanoutumiseen Kansallisbaletin eläkevirasta vuonna 1993.[11]

Ensin Saarinen suuntasi kahdeksi kuukaudeksi Nepaliin, jossa hän matkusteli ja opiskeli nepalilaista tanssia Kathmandussa Kala-mandapa-instituutissa Rajendra Shestran johdolla.[13] Syksyllä 1992 kiinnostus japanilaisen taiteen niukkaan ilmaisuun vei Saarisen Tokioon Japaniin opiskelemaan eri tanssilajeja. Perinteistä japanilaista kabuki-teatteria Saarinen opiskeli Tokion maineikkaassa Fujima Schoolissa[20], jossa hän erikoistui onnagata- eli naisrooleihin. Kabukikouluihin ei yleensä oteta ulkomaalaisia, mutta Saarinen sai erikoisluvan opettajaltaan Yoko Fujimalta annettuaan näytteen taidoistaan. Alitajunnasta kumpuavaa, Japanissa maailmansotien jälkeen syntynyttä butō-tanssia Saarinen opiskeli suuren japanilaisen butōtaiteilijan Kazuo Ōnon johdolla tämän kotona Yokohamassa. Japanissa Saarinen harjoitti myös aikidoa.[21]

Kazuo Ōnon ja muiden Aasiasta saamiensa vaikutteiden ohella Saarinen mainitsee usein itselleen tärkeinä taiteellisina esikuvina Carolyn Carlsonin ja Jorma Uotisen. [22]

Ura freelancerina

Palattuaan Suomeen vuonna 1993 Saarinen aloitti työskentelyn freelancerina. Suurin osa ajasta meni eri tanssiryhmien kiertueilla, muun muassa Saksassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa Daniel Ezralow’n seurueessa sekä ohjaaja Johann Kresnikin menestyksekkäässä Francis Bacon -tuotannossa[13] yhdessä Ismael Ivon ja Mara Borban kanssa. Freelancer-tanssijana Saarinen esiintyi muotisuunnittelija Issey Miyaken muotinäytöksissä Pariisissa vuosina 1993–1995.[23][24] Teatro Communale di Firenzessa Italiassa Saarinen vieraili soolotanssijana Aida-produktiossa vuonna 1994. Produktion kapellimestarina toimi Zubin Mehta, ja se kiersi Italiassa sekä Japanissa.[24]

Freelancer-uransa aikana Saarinen teki koreografioita useille tanssiryhmille. Saarisen ensimmäinen koreografia Aasiasta paluun jälkeen oli Suomen Kansallisoopperassa 6. toukokuuta 1993 ensi-iltansa saanut Vajonneet.[25][12] Tamperelaiselle Tanssiteatteri MD Mobita Danscolle syksyllä 1993 tehty Hurmaa 1[26] käynnisti puolestaan Saarisen edelleen jatkuvan kiinteän yhteistyön valosuunnittelija Mikki Kuntun kanssa.[27] Vuoden 1994 Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla sai ensi-iltansa festivaalin tilausteos Wanha, jonka Saarinen teki itselleen ja Kenneth Kvarnströmille.[28] Saarinen koreografioi myös teokset Lifewheel (1994) P.D.C. Pori Dance Companylle[29] sekä teokset Lelulaatikko (1995) Tampere-talolle[30] ja Sirkus Bohemia (1995) Kuopio tanssii ja soi -festivaaleille.[20]

Wanha avasi Saariselle tien kansainväliselle koreografin-uralle: sen nähtyään Ohad Naharin tilasi Saariselta kantaesityksen Flock johtamalleen Batsheva Dance Companylle Israeliin. Teoksen ensi-ilta oli jouluna 1994 Tel Avivissa.[20]

Tero Saarinen Company

Tero Saarinen Company 2011 Fisher Centerissä New Yorkissa

Saarinen halusi tehdä pysyvämmin töitä samat arvot jakavien innostuneiden taiteilijoiden kanssa. Syksyllä 1995 hän kokosi oman tanssiryhmän nimellä Tero Saarinen & Company Toothpick.[7] Perustajajäseniä olivat Saarisen ohella hänen tanssijakollegansa Henrikki Heikkilä Suomen Kansallisbaletista, Batsheva Dance Companysta Israelista löytynyt tanssija Yuval Pick sekä valosuunnittelija Mikki Kunttu. Company Toothpick nimettiin humoristisesti Saarisen synnyinkaupungin Porin tulitikkutehtaan muistoksi.[31]

Ryhmän ensimmäinen teos Westward Ho! sai ensi-iltansa Tukholman Dansens Husissa 18. helmikuuta 1996.[32] Teos sai kutsun Lontoon The Place -teatterissa järjestettyyn ensimmäiseen Aerowaves-katselmukseen vuonna 1997, jota seurasi Saarisen kansainvälinen läpimurto koreografina.[15] Ryhmä alkoi saada esiintymiskutsuja ympäri Eurooppaa.[23]

Vuonna 2000 Company Toothpick sai toimitilat Aleksanterin teatterista[7] ja seuraavana vuonna ensimmäisen kokopäiväisen työntekijän, ryhmän nykyisen toiminnanjohtajan Iiris Aution aloittaessa Saarisen managerina ja ryhmän tuottajana. Vuonna 2002 ryhmän nimi muutettiin Tero Saarinen Companyksi, ja vuonna 2004 se pääsi teatteri- ja orkesterilain piiriin ja alkoi saada toimintarahoitusta sekä valtiolta että Helsingin kaupungilta.[33]

Nykyisin Tero Saarinen Company luetaan yhdeksi suomalaisen kulttuuriviennin merkittävimmistä toimijoista.[34] Ryhmän teokset on toteutettu kansainvälisinä yhteistuotantoina, ja monet niistä kuuluvat Saarisen avainteoksiin. Saarisen omaperäiseksi[3] sanotun koreografisen kädenjäljen ja persoonallisten esiintyjien[35] lisäksi teoksille on ominaista viimeistelty visuaalisuus, jossa valosuunnittelija Mikki Kuntun panos on keskeinen. Useissa teoksissa on mukana elävä musiikki.[36] Ryhmä on esiintynyt lähes 40 maassa, ja sen toimintaan on alusta asti kuulunut myös kansainvälinen opetustoiminta.[37]

Kaikkiaan Saarinen on tehnyt vuoden 2018 huhtikuuhun mennessä 46 kantaesitystä, osan muille tanssiryhmille. Saarisen töitä ovat esittäneet ohjelmistoissaan muun muassa hollantilainen Nederlands Dans Theater (NDT1), ranskalaiset Lyonin, Marseillen sekä Lorrainen baletit, portugalilainen Ballet Gulbenkian, israelilainen Batsheva Dance Company, ruotsalainen Göteborgin oopperan baletti sekä Suomen Kansallisbaletti.[37]

Koreografioiden laatimisen ohella Saarinen on jatkanut edelleen myös kansainvälistä soolouraansa. Hän on esittänyt sooloteostaan Hunt yli 170 kertaa yli 30 maassa,[38] ja se on saanut osakseen paljon kiittäviä arvioita kansainvälisessä mediassa[2]. Soolouran yksi huipennus oli myös Carolyn Carlsonin päätös siirtää Saariselle kuuluisa koko illan sooloteoksensa Blue Lady (1983). Uudelleentulkinta Blue Lady (Revisited) sai ensi-iltansa Lyonin tanssibiennaalissa vuonna 2008[39] ja myös se on ollut kansainvälinen menestys.[40]

Liiketekniikka

Koreografina Saarinen tunnetaan todellisuutta runollisesti ilmentävänä tekijänä, joka on pystynyt uudistamaan tanssin liikekieltä ja synnyttämään oman helposti tunnustettavan orgaanisen ja ”rujonkauniin” tyylinsä.[3][16] Saarisen liikekieli perustuu hänen kehittämäänsä liiketekniikkaan, joka on saanut vaikutteita niin butōsta, baletista, nykytanssista kuin taistelulajeistakin.[4][16] Hänen ilmaisussaan korostuu myös aasialaisessa tanssitraditioissa tärkeä silmien ja käsien käyttö.[9]

Saarisen liikekielen tekniikkaopetus keskittyy tanssijan kaikkien aistien herättämiseen ja kokonaisvaltaisen valppauden löytämiseen, hermojen ääripäiden aktivoimiseen sekä kehon painon tunnistamiseen ja käyttöön.[41] Tavoitteena on maksimoida tanssijan kyky liikkua oman tasapainonsa äärirajoilla.[41] Pedagogiikassa korostetaan liikkeen sisäistämistä ja tanssijan omakohtaista tulkintaa, joita avustetaan muun muassa mielikuvaharjoitteiden kautta.[41]

Saarisen liiketekniikan kansainvälisestä opetustoiminnasta ja sen kehittämisestä vastaa Tero Saarinen Companyssa hänen itsensä ohella myös tanssijana ja koreografin assistenttina toimiva David Scarantino. [42]

Koreografinen tuotanto

Tunnetuimpia teoksia

Saarinen on luonut koreografian kaikkiaan 46 kantaesitykseen, joista 17 omalle ryhmälleen (huhtikuu 2018).

Tero Saarinen Companyn tuottamia avainteoksia ovat läpimurtoteos Westward Ho! (1996),[32] Stravinsky-teokset Petrushka (2001)[43] ja Hunt (2002),[38][44] Shakers-vaikutteinen Borrowed Light (2004),[45][46] Esa-Pekka Salosen musiikkiin pohjautuva Morphed (2014)[47] sekä yhteistyössä Suomen Kansallisoopperan ja -baletin kanssa toteutettu suurtuotanto Kullervo (2015).[48]

Kansainvälistä huomiota on kerännyt erityisesti soolo Hunt (2002).[38][2] Yhteistyössä multimediataiteilija Marita Liulian kanssa tehty teos on kerännyt kriitikoilta kiitosta omaperäisenä[49] ja vaikuttavana teoksena.[50] Saarinen on esittänyt teosta vuoden 2013 loppuun mennessä 174 kertaa, 83 kaupungissa, 32 maassa, Aasiassa, Afrikassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa,[51] ja se on nostettu yhdeksi merkittävimmistä[52] Stravinskyn Kevätuhriin tehdyistä koreografeista. Saarinen lopetti teoksen tanssimisen Kevätuhrin juhlavuonna 2013.[53]

Myös teoksen Borrowed Light kiertueet Euroopassa, Oseaniassa ja Pohjois-Amerikassa ovat saaneet kansainvälisessä mediassa osakseen paljon myönteistä huomiota.[35] Teos nostettiin muun muassa yhdeksi vuosikymmenen merkittävimmistä tanssiteoksista Yhdysvalloissa.[54][55]

Saarisen muille ryhmille tekemistä ryhmäteoksista tunnetuimpia ovat Lyonin oopperan baletin kantaesittämä Gaspard (1999)[56], Göteborgin baletin tilausteos Transfigured Night (2000)[57] sekä Lorrainen baletin ja Nancyn oopperan tilaama suurteos Mariage (2007),[58] joka vahvisti entisestään Saarisen mainetta yhtenä oman aikamme merkittävimmistä Stravinsky-tulkeista maailmassa.[52]

Yhteistyökumppanit

Saarinen pyrkii teoksissaan kokonaistaideteosmaisuuteen:[59] koreografian ja tulkinnan ohella myös musiikki ja visuaalisuus ovat teoksissa keskeisessä asemassa.[36] Saarisen luottokumppaneihin kuuluvat valaistussuunnittelija Mikki Kunttu ja pukusuunnittelija Erika Turunen.[60]

Saarinen käyttää monissa teoksissaan elävää musiikkia.[36] Hänen musiikillisia yhteistyökumppaneitaan ovat Esa-Pekka Salonen, The Boston Camerata, Ensemble InterContemporain, harmonikkaduo James Crabb ja Geir Draugsvoll, Kamariorkesteri Avanti!, Jarmo Saari ja Kimmo Pohjonen.[60]

Saarinen on tehnyt osan kantaesityksistään muille tanssiryhmille. Saarisen töitä ohjelmistoissaan ovat esittäneet muun muassa hollantilainen Nederlands Dans Theater (NDT1), ranskalaiset Lyonin, Marseillen sekä Lorrainen baletit, portugalilainen Ballet Gulbenkian, israelilainen Batsheva Dance Company, ruotsalainen Göteborgin Oopperan baletti sekä Suomen Kansallisbaletti.[37]

Kantaesitykset

Apurahat ja palkinnot

Saarinen on saanut runsaasti tunnustuksia taiteellisesta työstään. Vuonna 2001 hänet palkittiin Suomi-palkinnolla ja vuonna 2005 Pro Finlandia-mitalilla. Vuonna 2008 Saarinen sai saavutuksistaan taiteilijana Suomen Kulttuurirahaston palkinnon. Ulkomaisia huomionosoituksia on ollut muun muassa parhaan miesesiintyjän kansainvälinen Movimentos-tanssipalkinto sekä Ranskan valtion myöntämä Chevalier del’ordre des arts et des lettres -arvonimi vuonna 2004.[61]

Valtion puolivuotisen taiteilija-apurahan Saarinen sai vuonna 1987, valtion kolmivuotisen taiteilija-apurahan 1996 ja valtion viisivuotisen taiteilija-apurahan 1999 ja 2004. Koreografinuransa alussa hän sai myös lukuisia muita apurahoja, muun muassa Väinö Tannerin säätiöltä, Antti ja Jenni Wihurin säätiöltä ja Suomen Kulttuurirahastolta.[20]

  • Ensimmäinen palkinto kolmansien Paris International Dance Competition -kilpailujen nykytanssisarjassa, 1988[20]
  • Hopeamitali, nykytanssikoreografia, ITI Balettikilpailu, Helsinki, 1991
  • Philip Morrisin Tanssin kukka -palkinto, 1993[1]
  • Jury-palkinto tulkinnasta Les Nuits de la Danse d'Istres -kilpailuissa Ranskassa, 1996
  • Suomi-palkinto, 2001
  • Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto, 2002
  • Kansainvälinen Movimentos-tanssipalkinto parhaana miestanssijana, Saksa, 2004
  • Chevalier de L'Ordre des Arts et des Lettres, Ranska, 2004[62]
  • Pro Finlandia 2005
  • Suomen kulttuurirahaston palkinto taiteellisesta urasta, 2008
  • Jean Sibelius -juhlaraha, 2015

Lähteet

  1. a b c ”Saarinen, Tero”, Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2011, s. 869. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8
  2. a b c Hunt Lehdistösitaatit Tero Saarinen Company. Viitattu 12.03.2018.
  3. a b c d Placenti, Cecly: Tero Saarinen Company - Poetry Dancing toukokuu 2006. Ballet Dance Magazine. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 27.8.2013. (englanniksi)
  4. a b Ahonen, Piia: What is Tero Saarinen's dancing made of? (pdf) 2002. Finnish Dance in Focus. Viitattu 27.8.2013. (englanniksi)
  5. Clarke, Rita: Carnal, bruised, sect symbols 3.3.2008. The Australian. Arkistoitu 19.12.2013. Viitattu 27.8.2013. (englanniksi)
  6. Hutera, Donald: The Mighty Finn 1.10.2001. Danze Magazine. Viitattu 27.8.2013. (englanniksi)
  7. a b c d e Lappalainen, Tiina: Boundary pusher vol 2, 2011. Blue1 Dream. Viitattu 13.03.2018. (englanniksi)
  8. a b Sommers, Sanna: Horjahduksen partaalla. MeNaiset, 11.8.2005.
  9. a b Ilvesheimo, Gerry Birgit: Ihmisinstrumentti 26.3.2005. Kauppalehti Presso. Arkistoitu 6.12.2013. Viitattu 27.8.2013.
  10. a b Anderson, Jack: From Finland, wearing large tutus 26.3.2006. The New York Times. Viitattu 13.3.2018. (englanniksi)
  11. a b Launonen, Krista: Glorian lähikuvassa tanssija, koreografi Tero Saarinen: Yhtä tanssin kanssa kesäkuu 2002. Gloria. Viitattu 13.3.2018.
  12. a b Räsänen, Auli: Luova levottomuus 30.3.1993. Helsingin Sanomat Kuukausiliite. Viitattu 13.3.2018.
  13. a b c Boccadora, Patricia: Tero Saarinen and "Toothpick" 7.12.1998. www.culturekiosque.com. Viitattu 13.3.2018. (englanniksi)
  14. B 12 (soolo) Tanka – suomalaisen tanssin tietokanta. Tanssin Tiedotuskeskus. Viitattu 4.9.2013.
  15. a b Isola, Samuli: Dance, technology and a big heart / Tanz, Technologie und grosses Hertz kevät-kesä 2007. Welcome to Finland. Viitattu 13.3.2018. (englanniksi)
  16. a b c d Jyrkkä, Hannele (toim.): ”Tero Saarinen: Paljaan tilan etsijä”, Tanssintekijät: 35 näkökulmaa koreografin työhön, s. 183. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-651-8
  17. More milk, Tanka – suomalaisen tanssin tietokanta. Tanssin Tiedotuskeskus.
  18. Tero Saarinen Centre Chorégraphique National - Roubaix Nord-Pas de Calais. Viitattu 28.1.2014. (ranskaksi)[vanhentunut linkki]
  19. Manning, Emma: The Big Rendez-Vous - Last words kesäkuu-heinäkuu 1999. Dance Europe. Viitattu 13.03.2018. (englanniksi)
  20. a b c d e Saarinen, Tero Tanka – suomalaisen tanssin tietokanta. Tanssin Tiedotuskeskus. Viitattu 4.9.2013.
  21. Tuomaala, Vaula: Japani lumosi tanssijan joulukuu 2008. Mondo. Viitattu 13.3.2018.
  22. Kirsikka Moring: Liikkeen virrassa. Gloria, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.3.2018.
  23. a b Räsänen, Auli: Tero Saarisella on näytönpaikka. Helsingin Sanomat, 25.4.1998.
  24. a b Curriculum Vitae Tero Saarinen Company. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  25. Vajonneet Tanka – Suomalaisen tanssin tietokanta. Viitattu 28.1.2014.
  26. Hurmaa 1 Tanka – Suomalaisen tanssin tietokanta. Viitattu 28.1.2014.
  27. Räsänen, Auli: Light 2006. Ballet-Tanz. Viitattu 13.03.2018. (englanniksi)
  28. Wanha Tanka – Suomalaisen tanssin tietokanta. Viitattu 28.1.2014.
  29. Lifewheel Tanka – Suomalaisen tanssin tietokanta. Viitattu 28.1.2014.
  30. Lelulaatikko Tanka – Suomalaisen tanssin tietokanta. Viitattu 28.1.2014.
  31. Wessman, Lili: Blue Ladyssa tanssii ihminen, ei mies mekossa 25.10.2009. Satakunnan Kansa. Viitattu 13.3.2018.
  32. a b Westward Ho! Tero Saarinen Company. Viitattu 12.03.2018.
  33. Vuosikertomus 2016 (pdf) Tero Saarinen Company. 10.4.2013. Into liikkeessä ry. Viitattu 12.3.2018.
  34. Haapanen, Irmeli: Opetusministeriö jakoi kulttuuriviennin kärkihankkeisiin 1,7 miljoonaa euroa, Kevyt musiikki ja Tero Saarinen tuetuimmat 21.3.2008. Turun Sanomat. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 3.9.2013.
  35. a b Borrowed Light Press Quotes Tero Saarinen Company. Viitattu 12.03.2018.
  36. a b c Horsley, Francesca: Finnish Choreographer Tero Saarinen: Travelling between the poles. Danz Quarterly, 2008, nro 12. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.8.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  37. a b c Yleistä Tero Saarinen Company. Viitattu 12.03.2018.[vanhentunut linkki]
  38. a b c Hunt Tero Saarinen Company. Viitattu 12.03.2018.
  39. Blue Lady (Revisited) Tero Saarinen Company. Viitattu 13.03.2018.
  40. Blue Lady (Revisited) Press quotes (PDF) Tero Saarinen Company. Viitattu 13.03.2018.
  41. a b c Opetustoiminta Tero Saarinen Company. Viitattu 13.03.2018.
  42. Opettajat Tero Saarinen Company. Viitattu 13.03.2018.
  43. Petrushka Tero Saarinen Company. Viitattu 12.03.2018.
  44. Moisio, Mikki: Tanssia koko elämä. Anna, 23.3.2005.
  45. Borrowed Light Tero Saarinen Company. Viitattu 13.03.2018.
  46. Haapanen, Irmeli: Tanssi kannattelee inhimillisiä perusarvoja Turun Sanomat. 5.5.2011. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 29.1.2014.
  47. Morphed - Tero Saarinen Company Tero Saarinen Company. Viitattu 13.3.2018.
  48. Kullervo - Tero Saarinen Company Tero Saarinen Company. Viitattu 13.3.2018.
  49. Rockwell, John: Tero Saarinen Company From Finland Dances in New York 24.12.2006. The New York Times. Viitattu 27.8.2013. (englanniksi)
  50. Simonari, Rosella: Tero Saarinen Company 'Westward Ho!', 'Wavelengths', 'Hunt' elokuu 2004. Ballet Dance Magazine. Arkistoitu 11.12.2013. Viitattu 27.8.2013. (englanniksi)
  51. Tapahtumakalenteri Tero Saarinen Company. Viitattu 13.03.2018.
  52. a b Tero Saarisen Hunt-koreografia kovassa seurassa Arte-kanavalla. Helsingin Sanomat, 18.12.2005.
  53. Tero Saarinen lopettamassa Hunt-soolonsa esittämisen 29.4.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.8.2013.
  54. Jowitt, Deborah: The Decade's Best Dance 22.12.2009. Village Voice. Arkistoitu 6.12.2013. Viitattu 27.8.2013. (englanniksi)
  55. La Rocco, Claudia: Brooklyn Convocation of Shakers (and Movers) 9.11.2007. The New York Times. Viitattu 27.8.2013. (englanniksi)
  56. Gaspard Tero Saarinen Company. Viitattu 13.03.2018.
  57. All creations (Transfigured Night) Tero Saarinen Company. Viitattu 13.03.2018.
  58. Mariage Tero Saarinen Company. Viitattu 13.03.2018.
  59. Kaufman, Sarah: Tero Saarinen Company: Dancing with light at the Kennedy Center 13.3.2013. The Washington Post. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 27.8.2013. (englanniksi)
  60. a b Ihmiset
  61. Ihmiset Tero Saarinen Company. Viitattu 13.03.2018.
  62. Tarina Tero Saarinen Company. 4.1.2023. Viitattu 2.6.2023.

Kirjallisuutta

  • Jyrkkä, Hannele: Etsijä: Tero Saarisen tie nykytanssin huipulle. Helsinki: Siltala, 2020. ISBN 978-952-234-635-3

Aiheesta muualla

Read other articles:

Finnish curler Aku KausteCurlerBorn (1979-11-17) 17 November 1979 (age 43)Espoo, FinlandTeamCurling clubKisakallio CC, Lohja, FINSkipAku KausteThirdKasper HakuntiSecondPauli JäämiesLeadJanne PitkoAlternateLeo MäkeläMixed doublespartnerOona KausteCurling career Member Association FinlandWorld Championshipappearances5 (2002, 2003, 2013, 2015, 2016)World Mixed Doubles Championshipappearances1 (2021)European Championshipappearances8 (2002, 2004, 2009, 2012, 2014, 2015, 2016, 2017) M...

 

Human Systems Integration Lead at NASA's Johnson Space Center This article has multiple issues. Please help improve it or discuss these issues on the talk page. (Learn how and when to remove these template messages) The topic of this article may not meet Wikipedia's notability guideline for biographies. Please help to demonstrate the notability of the topic by citing reliable secondary sources that are independent of the topic and provide significant coverage of it beyond a mere trivial menti...

 

For the electoral district in the Australian House of Representatives, see Division of Riverina. For the wine region named Riverina, see Riverina wine region. For other uses, see Riverina (disambiguation). Region in New South Wales, AustraliaRiverinaNew South WalesThe Murrumbidgee River at Wagga WaggaCoordinates35°S 146°E / 35°S 146°E / -35; 146Population161,595 – 282,501 (2019)[a]LGA(s)VariousState electorate(s) Albury Cootamundra Murray Wagga WaggaFeder...

Cet article est une ébauche concernant les geckos. Vous pouvez partager vos connaissances en l’améliorant (comment ?) selon les recommandations du projet herpétologie. Tarentola delalandii Classification ReptileDB Règne Animalia Embranchement Chordata Classe Reptilia Sous-classe Lepidosauria Ordre Squamata Sous-ordre Sauria Infra-ordre Gekkota Famille Phyllodactylidae Genre Tarentola EspèceTarentola delalandii(Duméril & Bibron, 1836) Synonymes Platydactylus delalandii Duméri...

 

Artikel ini sebatang kara, artinya tidak ada artikel lain yang memiliki pranala balik ke halaman ini.Bantulah menambah pranala ke artikel ini dari artikel yang berhubungan atau coba peralatan pencari pranala.Tag ini diberikan pada Oktober 2022. Ellesméra adalah Ibukota Elf di dunia Alagaësia, dari Karangan Christopher Paolini (Warisan) trilogy. Ellesméra terletak di dalam hutan Du Weldenvarden di utara Alagaësia. Ratu Elf, Islanzadí, tinggal di sini. Sebelum Saphira menetas, setiap Tahun...

 

يقصد بمسارات وطرق إعطاء الدواء في علم الأدوية -وكذلك في علم السموم- بالمسارات والطرق التي من خلالها يُعطى الدواء أو السم إلى داخل الجسد، تختلف طرق الإعطاء بين الأدوية المختلفة بناء على خصائص الدواء كذائبيته ومدى تأينه، وكذلك تختلف لتناسب الأهداف العلاجية المرجوة كالحاجة �...

Family of algae Polyphysaceae Acetabularia sp. Scientific classification (unranked): Viridiplantae Division: Chlorophyta Class: Ulvophyceae Order: Dasycladales Family: PolyphysaceaeKützing[1] Genera Acetabularia Chalmasia Clypeina Ioanella Parvocaulis Pseudoclypeina The Polyphysaceae is a taxonomic family of green algae, one of three families in the order Dasycladales.[2] For single-celled organisms, they are huge, growing to nearly a foot long in some cases.[citation nee...

 

1999 film by Atom Egoyan Felicia's JourneyTheatrical release posterDirected byAtom EgoyanWritten byAtom EgoyanBased onFelicia's Journeyby William TrevorProduced byBruce DaveyStarring Bob Hoskins Elaine Cassidy Peter McDonald Arsinée Khanjian CinematographyPaul SarossyEdited bySusan ShiptonMusic byMychael DannaProductioncompaniesAlliance Atlantis CommunicationsIcon Entertainment InternationalIcon ProductionsMarquis Films Ltd.The Movie NetworkScreenventures XLIIIDistributed byIcon Film Distrib...

 

Ansicht der Villa von Osten. Deutlich sichtbar der symmetrische Aufbau mit drei der vier Turmrisaliten, dem Halberker und dem sehr flachen Zeltdach. Die Villa von Bülow (Assekuranznummer 3657[1]), auch als Villa Bülow, Bülow-Villa oder Bülow’sche Villa bezeichnet, ist eine 1839 von Carl Theodor Ottmer freistehend errichtete und denkmalgeschützte Villa in Braunschweig. Inhaltsverzeichnis 1 Geschichte 1.1 Baubeschreibung 1.2 Nutzung nach 1869 1.2.1 „Schule des Deutschen Handwer...

American actress (born 1997) Sydney SweeneySweeney in 2023BornSydney Bernice Sweeney (1997-09-12) September 12, 1997 (age 26)Spokane, Washington, U.S.EducationUniversity of California, Los AngelesOccupationActressYears active2009–presentPartner(s)Jonathan Davino (2018–present; engaged)Signature Sydney Bernice Sweeney (born September 12, 1997) is an American actress.[1] She is best known for her roles in the HBO drama series Euphoria (2019–present) and the first season ...

 

Ion Television station in Kenosha, Wisconsin This article needs to be updated. Please help update this article to reflect recent events or newly available information. (June 2021) WPXE-TVKenosha–Milwaukee, WisconsinUnited StatesCityKenosha, WisconsinChannelsDigital: 30 (UHF)Virtual: 55BrandingIon TelevisionProgrammingAffiliations55.1: Ion Televisionfor others, see § SubchannelsOwnershipOwnerIon Media(E. W. Scripps Company)(Ion Television License, LLC)Sister stationsWTMJ-TVHistoryFirst...

 

2003 season of British tv series Season of television series Bad GirlsSeason 5Re-release Region 2 DVDStarring Claire King Linda Henry Jack Ellis Country of originUnited KingdomNo. of episodes16ReleaseOriginal networkITVOriginal release8 May (2003-05-08) –21 August 2003 (2003-08-21)Series chronology← PreviousSeries 4Next →Series 6List of episodes The fifth series of Bad Girls was broadcast on ITV from 8 May 2003 and concluded on 21 August 2003, it was the third a...

Годы 1889 · 1890 · 1891 · 1892 — 1893 — 1894 · 1895 · 1896 · 1897 Десятилетия 1870-е · 1880-е — 1890-е — 1900-е · 1910-е Века XVIII век — XIX век — XX век 2-е тысячелетие XVII век — XVIII век — XIX век — XX век — XXI век 1790-е 1790 1791 1792 1793 1794 1795 1796 1797 1798 1799 1800-е 1800 1801 1802 1803 1804 1805 1806 1807 1808 1809 1810-е 1810 1811 1812 1813...

 

Án mạng trên sông Nile Áp phích quảng bá của phim tại Việt NamĐạo diễnKenneth BranaghSản xuất Ridley Scott Kenneth Branagh Judy Hofflund Kevin J. Walsh Kịch bảnMichael GreenDựa trênÁn mạng trên sông Nilecủa Agatha ChristieDiễn viên Kenneth Branagh Tom Bateman Annette Bening Russell Brand Ali Fazal Dawn French Gal Gadot Armie Hammer Rose Leslie Emma Mackey Sophie Okonedo Jennifer Saunders Letitia Wright Âm nhạcPatrick DoyleQuay phimHaris Zambar...

 

Davao Prison and Penal Farm″Welcome″ His Excellency President E. Quirino & PartyDavao Prison and Penal FarmLocationPanabo, Davao del NorteCoordinates7°24′58″N 125°37′11″E / 7.415998°N 125.6198537°E / 7.415998; 125.6198537StatusOperationalOpenedJanuary 21, 1932[1]Former nameDavao Penal ColonyCityPanaboState/provinceDavao del NortePostal code8105CountryPhilippines Davao Prison and Penal Farm, formerly the Davao Penal Colony (DaPeCol)...

Pour l'hymne, voir Pays de Charleroi (hymne). Cet article est une ébauche concernant Charleroi, la province de Hainaut et la géographie. Vous pouvez partager vos connaissances en l’améliorant (comment ?) selon les recommandations des projets correspondants. Pays de CharleroiPanorama de la ville Charleroi.GéographiePays  BelgiqueRégion WallonieProvince HainautCoordonnées 50° 25′ 52″ N, 4° 25′ 59″ EFonctionnementStatut Région (en)modifi...

 

2004 studio album by Ed O.G. & Pete RockMy Own Worst EnemyStudio album by Ed O.G. & Pete RockReleasedNovember 9, 2004Recorded2003-2004GenreHip hopLabelFat BeatsProducerPete Rock, DJ Supreme One, Diamond D, DJ RevolutionEd O.G. & Pete Rock chronology Wishful Thinking(2002) My Own Worst Enemy(2004) Stereotypez(2007) Professional ratingsReview scoresSourceRatingAllMusic[1]RapReviews9/10[2]Rolling Stone[citation needed] My Own Worst Enemy is an album by...

 

Ten artykuł dotyczy województwa I Rzeczypospolitej. Zobacz też: Inne znaczenia. Województwo chełmińskiePalatinatus Culmensis — województwo — 1454–1793 Herb Sentencja: Monstratur iustitia[1] Państwo  I Rzeczpospolita Prowincja wielkopolska Data powstania 1454 Siedziba wojewody Chełmno Wojewoda zobacz: wojewodowie chełmińscy Siedziba sejmiku Kowalewo Powierzchnia 4654 km² Populacja (1578 [2])• liczba ludności 94 700 Podział administracyjny Liczba powiat...

Australian-born composer, arranger and pianist (1882–1961) Percy GraingerAustralian composerBorn(1882-07-08)8 July 1882Melbourne, VictoriaDied20 February 1961(1961-02-20) (aged 78)White Plains, New York, USSignature Percy Aldridge Grainger (born George Percy Grainger; 8 July 1882 – 20 February 1961) was an Australian-born composer, arranger and pianist who lived in the United States from 1914 and became an American citizen in 1918. In the course of a long and innovative ...

 

Indian holiday Ayurveda DayPM Narendra Modi at All India Institute of Ayurveda, Delhi on 2nd Ayurveda Day (2017)Observed by India2022 date23 October 20222023 date11 November 2023FrequencyAnnualRelated toAyurveda, Dhanvantari Ayurveda Day, also known as National Ayurveda Day, is observed every year[1] in India and worldwide on the occasion of the birthday of Dhanvantari, the Hindu god of medicine.[2] The Puranas mentioned him as the god of Ayurveda.[...

 
Kembali kehalaman sebelumnya