Theodor Kittelsen

Theodor Kittelsen
Christian Krohg, Theodor Kittelsen, 1892.
Henkilötiedot
Syntynyt	27. huhtikuuta 1857 Kragerø, Norja
Kuollut	21. tammikuuta 1914 (56 vuotta) Jeløya, Norja
Kansalaisuus	Norja
Ammatti	taidemaalari, piirtäjä ja kirjankuvittaja
Vanhemmat	Johannes Kittelsen ja Guriane Olsdatter Larsen
Puoliso	Inga Kristine Dahl
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Theodor Severin Kittelsen (27. huhtikuuta 1857 Kragerø, Norja – 21. tammikuuta 1914 Jeløya, Norja) oli norjalainen taidemaalari, piirtäjä ja kirjankuvittaja. Hän on tunnettu sekä luontokuvauksistaan että tekemistään kuvituksista satuihin ja kansantarinoihin.

Asiantuntijat pitävät hänen tyyliään uusromantiikan ja naivismin välimuotona. Norjassa Kittelsen on tunnettu ja kunnioitettu taiteilija, mutta muualla hän ei ole saanut paljon huomiota. Hän on tunnettu peikkomaalauksistaan, joissa peikot ovat groteskeja ja pelottavan kauniita. Kittelsenin kuvataide oli kirjallista, jopa eeppistä, kohokohtana kirja Svartedauen (Musta surma).

Kittelsen syntyi toisena Johannes Kittelsenin (1817–1868) ja Guriane Olsdatter Larsenin (1828–1879) kahdeksasta lapsesta. Isä oli kauppias ja koti oli vaatimattoman porvarillinen. Isän kuoltua Theodorin ollessa 11-vuotias perheen talous tiukkeni huomattavasti ja pojan täytyi lähteä kotoa opintielle. Hän aloitti kellosepän oppipoikana kotikaupungissaan, jonka jälkeen hän meni maalarioppipojaksi Kristianiaan. Hän karkasi kotiin, mutta jonkin ajan kuluttua hän pääsi saksalaisen Steinin kellosepänoppiin Arendaliin.

Arendalissa Theodor tapasi hyväntekijänsä, taideyhdistyksen johtaja Diderich Maria Aallin, joka tajusi heti pojan lahjakkuuden. Hän järjesti keräyksen rahoittaakseen taidekoulutusta Kittelsenille. Heidän ystävyytensä jatkui läpi elämän, myös Aallin muutettua Kristianiaan.^[1]

17-vuotias Kittelsen aloitti opiskelun 1874 Wilhelm von Hannon piirustuskoulussa Kristianiassa ja seurasi samaan aikaan Julius Middelthunin antamaa iltaopetusta Tegneskolenissa. Hän matkusti Müncheniin 1876 ja aloitti opiskelun kuninkaallisessa taideakatemiassa opettajinaan Wilhelm von Lindenschmit nuorempi ja Ludwig von Löfftz. Münchenissä hän tapasi myös monia aikalaiskollegoitaan, kuten Erik Werenskioldin, Eilif Peterssenin, Gerhard Munthen, Wilhelm Petersin, Christian Skredsvigin, Harriet Backerin ja Kitty Kiellandin. Aall kustansi kolme ensimmäistä vuotta nelivuotisesta Münchenin-ajasta. Läheisimmät välit Kittelsenilla oli Werenskioldiin, jolta hän sai myöhemmin vaikutteita satukuvitukseen sekä hänen laillaan vaatimattomista oloista lähtöisin olleeseen Skredsvigiin.

Münchenissä Kittelsen opiskeli erityisesti laatumaalausta ja hänen ensimmäinen suuri öljymaalauksensa Streik (Lakko) pohjautui Per Sivlen samannimiseen kirjaan. Se huomioitiin Kristiania kunstforeningin näyttelyssä 1879 ja myytiin tuhannella kruunulla. Se kiersi näyttelyissä myöhemmin myös Bergenissä ja Göteborgissa 1881 sekä Wienissä 1882.

Münchenin ajalta on peräisin myös monia luonnoksia, jotka ennakoivat hänen myöhempiä menestyksiään, kuten karikatyyreja ja koomisia ihmishahmoisia eläinpiirroksia. Talousvaikeudet pakottivat Kittelsenin kotiin 1880. Hän asui vuoden Kragerøssa, minkä jälkeen hän jatkoi kulkuri- ja oppivuosiaan. Kesällä 1881 hän vieraili Wilhelm Petersin luona Askerissa, minkä jälkeen hän vuokrasi ateljeen Pultostenin talosta Grensenistä. Syksyä kohden hän innostui satujen kuvittamisesta ja sai ensimmäiset niistä painetuiksi. Hän suoritti asepalveluksen 1882, teki yhteistyötä satukuvitusten parissa Werenskioldin kanssa, sai valtion stipendin ja matkusti Pariisiin.

Pariisin-aika jäi lyhyeksi ja tuloksiltaan vaatimattomaksi ja Kittelsen matkusti taas Müncheniin 1883. Siihen aikaan kaupungissa oli useita karikatyyri-, satiiri- ja muita lehti- ja painotuotekuvittajia.^[2] Saksan-aikanaan hänen töitään painettiin Neue Deutsche Illustrierte Zeitungissa, Allgemeine Zeitungissa ja tanskalais-norjalaisessa Juleroser-julkaisussa 1884. Hänen satuteoksensa Eventyrbog for Børn julkaistiin kolmessa osassa 1883, 1884 ja 1887. Hän viimeisteli myös teoksensa Froske- og musekrigen, mutta sen julkaisua jouduttiin odottamaan useita vuosia. Hän oli täysin varaton maaliskuussa 1887 ja hänen kollegansa avustivat kotimatkan kustannuksissa Saksa-kauden päätteeksi.

Kittelsen palasi 30-vuotiaana Norjaan pysyvästi. Hän oli rutiköyhä mutta samaan aikaan kuvittajanuransa läpimurron kynnyksellä. Hän kuvitti Djurklousin kokoelman ruotsalaisia kansansatuja 1887 ja tanskalainen kustantaja Ernst Bojesen käytti Kittelseniä sekä Juleroser että Fra Alverdens gemytlige Lande -julkaisuissaan samana vuonna. Bojesen julkaisi Kittelsenin tuotantoa jatkossakin paljon.

Kittelsen osallistui ensi kertaa syysnäyttelyyn 1886 maalauksillaan Atelierbesøk ja Interiør fra et bayersk bondehus. Vuotta myöhemmin hänen näyttelymaalauksenaan oli Ved havet. Myöhemmin hänen teoksiaan oli näyttelyssä 1890, 1891, 1894, 1910, 1912 ja hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1915. Hän osallistui ajan myötä näyttelyyn myös monilla piirustuksilla.

Aluksi hän asui sisarensa ja lankonsa luona Kragerøssa. Hän muutti heidän mukanaan pohjoiseen Skomværin majakalle, jossa lanko toimi majakanvartijana ja asui siellä noin kaksi vuotta. Hän saattoi loppuun useita teoksiaan, kuvitti Peer Gyntiä ja maalasi maisemakuvia. Hän viimeisteli myös kolme seuraavina vuosina julkaistua kirjaa: Fra Livet i de smaa Forholde (1889–1890), Fra Lofoten (1890–1891) ja Troldskab (1892).

Vuonna 1889 Kittelsen vieraili ensin Skredsvigin luona Fleskumissa, minkä jälkeen hän muutti Larvikin Farrisvannetiin. Hän tapasi samana vuonna näyttelijän ja kapteenintyttären Inga Kristine Dahlin Drøbakista. Pari rakastui ja meni naimisiin vain muutaman viikon seurustelun jälkeen. He saivat yhdeksän lasta. Inga ymmärsi taidetta ja hän oli myös käytännönläheinen ihminen taloudessa ja kodinhoidossa. Inga piti koulua lapsille ja järjesti Theodorin näyttelyt.

Nuoripari asui jonkin aikaa Skåtøyssa Krageron ulkopuolella ja vuodesta 1891 Hvitstenissä. Kittelsen oli tuottelias, vakiinnuttaen asemansa kuvittajana ja monien kuvataiteen genrejen taitajana. Vuodesta 1889 hän sai säännöllisesti toimeksiantoja aikakauslehtitoimittajilta, kuten Nordahl Rolfsenilta ja Jacob B. Bullilta. Lokakuussa 1893 hän piti ensimmäisen oman näyttelynsä Kristianian Tivolin Florasalonen-salissa. Näyttelyssä oli 231 teosta, ja se esitettiin myös Bergenissä samana syksynä.

Vuonna 1896 perhe muutti Sole-nimiseen nimismiehen taloon Eggedaliin, jotta he olisivat lähempänä Kittelsenin ystävää Christian Skredsvigia. Kolme vuotta myöhemmin he rakensivat Lauvlia-nimisen talon Sigdaliin, missä he saattoivat nauttia luonnonläheisyydestä. Lauvliassa Kittelsen teki useimmat tunnetuimmista kuvistaan, ja se oli entistäkin tuotteliaampaa aikaa. Täällä syntyivät sarjateokset Soria Moria Slot ja Tirilil Tove. Sigdalin luonto inspiroi myös hänen peikkohahmojensa muotoa.

Talousvaikeudet eivät kuitenkaan jättäneet Kittelseniä rauhaan, ja perheen piti myydä Sigdalin kotinsa vuonna 1910. He muuttivat ensin Husebyhyn Kristianian ulkopuolella ja lopulta Jeløyalle Mossin lähistölle 1912. Siellä Kittelsen kuoli tuberkuloosiin vuonna 1914. Loppuvuosinaan hän oli sairauden ja vastoinkäymistensä murtama, mutta työskenteli kuitenkin loppuun saakka.

Vuonna 1908 Kittelsen nimitettiin Pyhän Olavin ritariksi, ja hän nautti vuodesta 1911 lähtien valtion taiteilijapalkkaa.

Opiskelujensa alkuaikoina Kittelsen päätti työskennellä öljymaalausten parissa, koska siihen aikaan öljymaalauksia pidettiin kuvataiteen edistyneimpänä muotona. Hän halusi kehittyä laatumaalariksi, luultavimmin Münchenin-aikojensa opettajien ja ystävänsä historiamaalari Eilif Peterssenin vaikutuksesta. Huolimatta monista yrityksistään hän ei täysin viihtynyt öljymaalausten parissa. Siitä huolimatta hänen Streik-teoksensa on saanut paikkansa norjalaisessa taidehistoriassa ensimmäisenä sosiaalisia aiheita kuvanneena teoksena.^[3]

Maalaus Ekko (Kaiku), jonka Kittelsen teki Lofooteilla, esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä 1889. Kittelsen itse piti sitä parhaana työnään.^[4] Siinä yhdistyy kolme hänen taiteelleen tunnusomaista piirrettä: lapsen kokemusmaailma, maisemaestetiikka ja luonnon taianomaisuus.

Vuodesta 1900 eteenpäin hän palasi maalauksien pariin, niin öljymaalausten, akvarellien kuin pastellimaalaustenkin muodossa. Loppuvuosina syntyivät hänen rakastetuimmat ja ehkäpä luonteenomaisimmat aiheensa: Soria Moria slot -sarjan öljymaalaukset valmistuivat 1900 ja hän käytti kuva-aiheita useissa kansansaduissa ja julkaisi vuonna 1911 kirjan Soria Moria slot. Akvarelli Myrull jäi hänen viimeiseksi suureksi työkseen. Se toistaa aiempaa satukuvitusaihetta, mallinaan Kittelsenin Ingrid-tytär.

Svolværin aikana Kittelsenin ilmaisu kypsyi. Hän kehitti uusia ilmaisutapoja: karikatyyriä, luontorunoutta ja kirjallisia taitojaan. Elämäkertakirjailija Einar Økland on sanonut Kittelsenistä, että pohjoiseen vuonna 1887 lähtenyt kypsymätön ja kriisien vaivaama maalari palasi etelään 1889 elinvoimaisena kuvittajana ja kirjoittajana.

Nimellä Fra Lofoten julkaistut kaksi nidettä muodostivat "toisen osan" hänen kaksivuotisesta luomiskaudestaan. Osa kuvista on silkkoja mustekynäpiirroksia ja osa sekatekniikalla piirrettyjä laveeraus-, mustekynä- ja lyijykynäpiirroksia. Aiheet vaihtelevat realistisista piirroksista runollisiin asetelmiin ja puhtaisiin satumaisemiin. Viimeksi mainituista esimerkkinä ovat hänen aiheesta De syv søstre tekemänsä kaksi versiota, joissa naissiluetit on piirretty selkeästi osaksi tunturin profiilia.^[5]

Kittelsen kirjoitti myös monia reportaasinomaisia teksti-kuva-artikkeleita Nordlandista Nordal Rolfsenin Illustrert Tidende for Børn -lehteen vuosina 1890–1892.

Kragerøn saariston ulkolaidalla sijaitsee Jomfrulandin saari, jonka luontoa ja geologiaa Kittelsen kuvasi 14-osaisessa kuvasarjassa. Taidekeräilijä ja mesenaatti Olaf Schou osti sarjan 1894 ja lahjoitti sen Nasjonalgallerietille.

Vuonna 1900 julkaistu Tirilil-akvarellisarja nähdään suorana jatkona Jomfruland-sarjalle, tällä kertaa aiheenaan metsämaisemat. Schou oli tilannut Kittelseniltä aiheeltaan rajaamattoman kuvasarjan. Sarjallaan Kittelsen haki metsäaiheisen runon kuvitusta. Sarjan otsikko on peräisin Andreas Fayesin kertomuksesta Fortellingen om Tirilil Tove og Tyvenborg. Myös Welhaven käytti nimeä eräässä runoistaan. Sarjan asetti näytteille myö Blomquist joulukuussa 1900, jase on nykyisin yksityisomistuksessa.

Loppuvuosinaan 1900-1910 hän teki useimmat luontolyyrisistä kuvistaan sekatekniikalla. Norsk Hydron vuonna 1908 tilaama Rjukan-sarja yhdistää peikkomaista luontoa, mainosmaista kuvitusta ja eräänlaista teollisuusfreskoa, joka yleistyi taidemuotona vasta maailmansotien välillä.^[6][7]

Kittelsen teki satiirisia piirroksia ja karikatyyreja jo varhain. Hänen kaksi irtolehtijulkaisuaan nimeltä Fra livet i de smaa forholde (1889–1890) olivat paikallislehtigenren parodiaa kymmenen vuotta ennen kuin ensimmäinen painos Trangviksposten-karikatyyrilehteä ilmestyi.

Kokoelmat Glemmebogen (1892) ja Ordsprog (1898) ovat suurimmalta osin yksiruutuisia pilakuvia. Monet aiheet on suunnattu raharikkaita ja yläluokkaa kohtaan. Hän piirsi satiirisiin viikkolehtiin jo Saksassa, mutta enimmäkseen Norjassa. Hän kuvitti koko 1907-vuosikerran Trangvikspostenia ja monena vuonna Korsaren-nimistä lehteä. Karikatyyreihin kuuluu myös Wesselin Smeden og bakeren -teoksen kuvitus.

Kittelsen teki piirroksia "eläimistä, jotka käyttäytyvät kuten ihmiset", esimerkkinä teos Har dyrene sjel? (1893). Satiiriset eläinhahmot olivat hyvin suosittuja 1880-luvulla.

Kittelsen aloitti Asbjørnsenin ja Moen keräämien kansansatujen kuvittajana, ja yhteistyö jatkui kaiken kaikkiaan 29 vuotta, vuoteen 1910. Ensimmäinen työ oli Sjøtrollet, joka oli mukana Asbjørnsenin tarinakokoelmassa Tre nye eventyr teoksessa Dybwads illustrerede folkekalender for 1882. Siitä alkoi pitkä yhteistyö Asbjørnsenin ja Erik Werenskioldin kanssa. Werenskiold oli jo menestynyt satukuvittajana 1879, mutta Asbjørnsenin kautta tulleen suuren työmäärän vuoksi tarvittiin yksi kuvittaja lisää. Parivaljakko työskenteli kesän 1882 yhdessä Tåtøyssa Kragerøn lähistöllä. Ensimmäisessä Eventyrbog for Børn -niteessä 1883 on mukana 12 Kittelsenin kuvaa. Kolmikon yhteistyö tuotti vielä kaksi muuta nidettä 1884 ja 1887. Siinä missä Werenskiold oli uskollinen norjalaisen talonpoikaiskulttuurin kuvaaja, Kittelsen puolestaan viimeisteli huippuunsa taidon liioitella kuvallista ilmaisua.

Kittelsenin satukuvitus Asbjørnsenin ja Moen teoksiin voidaan jakaa kolmeen osaan.^[8] Ensimmäinen kausi koostuu kolmesta Eventyrbog for Børn -niteestä (1883-87). Ne ovat mustekynäpiirroksia pääosin samassa formaatissa kuin niistä painetut versiot. Tyyli muistuttaa Werenskioldin tuotantoa.

Toinen kausi kattaa piirrokset Illustrerede eventyr, utvalgte folkeventyr -teoksessa (1907) ja Eventyrbog for Børn (1908), Molkte Moen toimittamana. Ensiksi mainittu kirja sisältää 55 ja toinen 18 Kittelsenin piirrosta. Vuoden 1908 satukuvitukset on piirretty uusiksi vuoden 1884-painoksessa Otto Sindingin piirtämistä versioista.

Kolmannen kauden töitä ovat Moen toimittamat Barne-Eventyr (1909) ja Nye Barne-Eventyr (1910) -teokset. Molemmissa on 30 Kittelsenin piirrosta, joita on kuvailtu "voimakkaiksi, mutta epätarkoiksi ja epächarmikkaiksi".

Kittelsen teki vuonna 1888 kuvasarjan Henrik Ibsenin Peer Gyntiin, mutta sitä ei ole julkaistu. Värikynäversio teoksesta Peer Gynt i Dovregubbens Hall julkaistiin 1913. Garborgin Haugtussa-tarinan kuvitusta julkaistiin saksalaisessa Pan-lehdessä 1895. Lastenkirja Soria Moria slot sisältää useita Kittelsenin tunnetuimpia kuva-aiheita yhdistettynä hänen omaan tekstiinsä. Useimmat kuvat oli alun perin tehty vuonna 1900.

Vuosina 1894–1895 Kittelsen työskenteli kirjan ja kuvasarjan Svartedauen (Musta surma) parissa. Se julkaistiin vasta 1900 Stenersenin kustantamana. Kirja on sekä kuvitettu runokokoelma että kuvasarja, ja se kattaa 45 pientä ja suurta piirrosta ja 15 runoa. Runot ovat enimmäkseen vapaamuotoisia, paria kansanlaulumaista poikkeusta lukuun ottamatta. Teoksille erityistä on, että monet on kuvattu lapsen näkökulmasta, esimerkiksi lapsen pään korkeudelta lattiatasosta^[9] - kenties parhaina esimerkkeinä Pesta i trappen ja Musstad.

• 
  Nøkken, (näkki) 1887–92.
• 
  Sjøtrollet (meripeikko), 1887.
• 
  Røst (Røstin saari), 1890.
• 
  Det rusler og tusler rasler og tasler, ("Kuljeskelee ja hiipii, suhisee ja rapisee"), 1900.
• 
  Kornstaur i måneskinn, ("Ohrakuhilaita kuun valossa"), noin 1900.
• 
  Skogtroll (metsänpeikko), 1906.
• 
  Hakkespett (tikka), 1912.
• 
  Kuva Johan Herman Wesselin runoon Smeden og bageren.

• 
  Fattigmannen, (Kerjäläinen), 1894–95.
• 
  Pesta i trappen, (Rutto rappusissa), 1896.
• 
  Pesta Kommer, (Rutto tulee), 1894–95.
• 
  Musstad, (Hiirikaupunki / hiiripaikka) 1896.

Theodor Kittelsenin kuvittamia kirjoja

• Fra Livet i de smaa Forholde I-II (1889–1890)
• Fra Lofoten I-II (1890–1891)
• Troldskab (1892)
• Glemmebogen (1892)
• "Har dyrene Sjæl?" (1894)
• Kludesamleren (1894)
• Im Thierstaate (1896)
• Ordsprog (1898)
• Svartedauen (1900)
• Billeder og Ord (1901)
• Folk og trold. Minder og drømme (1911)
• Soria Moria slot (1911)
• Løgn og forbandet digt (1912)
• "Heimskringla" (1914)

Kittelsenin teoksia on käytetty black metal -yhtyeiden, kuten Burzumin, albumien kuvituksena. Vuosina 1906-1908 Porsegrundin posliinitehdas käytti Kittelsenin teoksia vaasien ja kulhojen kuvituksena.

Syntymäkoti Kragerøssa on suojeltu. Kittelsenhuset on osa Berg-Kragerø museota, ja se sisältää näyttelyn Kittelsenin elämästä ja vaikutuksesta. Kotikunnassa on myös Per Palle Stormin tekemä rintakuva Theodor Kittelsenistä, ja Skåtoyssa sijaitsee Per Elsdorfin Pesta-veistos.

Kotitalo Lauvliasta Sigdalissa tuli museo vuonna 1995. Talo oli yksityiskäytössä lomamökkinä siitä lähtien, kun Kittelsen muutti sieltä pois 1910. Kunta on omistanut talon vuodesta 2005. Kansallisgalleriassa on suuri kokoelma Theodor Kittelsenin teoksia. Kittelsenin maalauksia on käytetty norjalaisten postimerkkien aiheina vuosina 1972, 2002, 2003 ja 2007.

Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Kittelsenin kuvan yhden Boeing 737-800 -koneensa pyrstöön.^[10]

• Holger Koefoed ja Einar Økland: Th. Kittelsen: kjente og ukjente sider ved kunstneren. Stersen, 1999. ISBN 82-7201-263-4
• Holger Koefoed (toim.): Möter med Th. Kittelsen. Gyllendal, 1994. ISBN 82-05-22629-6
• Knut Ljøgodt: Theodor Kittelsen: fra Lofoten til Eventyrland. Nordnorsk Kunstmuseum, 2004. ISBN 82-91834-18-0
• Kjesti Sissener Munthe: Tegneren Theodor Kittelsen. Damn, 2003. ISBN 82-496-0565-9
• Irene Omdal: Theodor Kittelsen: Tusenkunstneren fra Kragerö. Berg-Kragerø Museum, 2007. ISBN 978-82-997542-0-0
• Leif Østby: Theodor Kittelsen: tegninger og akvareller. Dreyer, 1975. ISBN 82-504-2017-9
• Ingrid Kittelsen Treider: Tirilil Tove: minner om Th. Kittelsen og hans hjem. Gyldendal, 1951. ISBN 82-05-24768-4

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Theodor Kittelsen.

• Galleria jossa on Kittelsenin maalauksia (Arkistoitu – Internet Archive)
• Lisää Kittelsenin taideteoksista (Arkistoitu – Internet Archive)
• Theodor Kittelsenin koti Sigdalissa, Norjassa (museo)