Tony Iommi

Tony Iommi
Tony Iommi esiintymässä Chicagossa vuonna 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt	19. helmikuuta 1948 (ikä 76)
Muusikko
Aktiivisena	1967–
Tyylilajit	Heavy metal
Soittimet	kitara
Yhtyeet	Black Sabbath Heaven and Hell Jethro Tull
Levy-yhtiöt	Sanctuary
Aiheesta muualla
www.iommi.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Anthony Frank ”Tony” Iommi (s. 19. helmikuuta 1948 Birmingham, Englanti) on englantilainen heavykitaristi ja Black Sabbathin perustajajäsen. Hän on ainoa yhtyeen jäsen, joka on ollut yhtyeessä koko sen olemassaoloajan. Tony Iommia pidetään yhtenä merkittävimmistä heavy metal -kitaristeista. Varsinkin hänen taitoaan kehittää riffejä pidetään arvossa. Iommin kitaroinnissa on lisäksi paljon blues-vaikutteita. Iommi on myös tuottanut muiden artistien levyjä ja vieraillut myös monien artistien levytyksissä.

Iommin suku on alun perin lähtöisin Italiasta, josta he olivat muuttaneet Britanniaan ja hänen vanhempansa toimivat kauppiaina Birminghamin Astonissa. Tony Iommi kävi lapsuudessaan samaa koulua kuin tuleva yhtyetoveri Ozzy Osbourne. Nuorena Iommi harrasti kamppailulajeja, kuten nyrkkeilyä, judoa ja painia, joista ensin mainitussa hän oli lahjakas. Koulussaan Iommi kuului ns. "koviin kavereihin" ja oli suosittu oppilas. Kitaransoitosta hän kiinnostui teini-ikäisenä kuultuaan Hank Marvinin ja The Shadows -yhtyeen soittoa. Iommi on aina ollut vasenkätinen kitaristi. Iommin ensimmäinen yhtye, jossa hän soitti, oli Rockin' Chevrolets vuosina 1964–1965.

17-vuotiaana hän joutui metallilevytehtaassa onnettomuuteen, jossa menetti oikean käden keski- ja nimettömästä sormesta sormenpäät. Onnettomuus oli muusikonalun tulevaisuutta ajatellen erityisen harmillinen, koska se tapahtui vain päivää ennen kuin hän olisi lopettanut työt ja siirtynyt täyspäiväiseksi muusikoksi. Masentunut Iommi harkitsi kitaransoiton lopettamista, mutta tehtaanjohtaja toi hänelle Django Reinhardtin albumin, josta Iommi sai uutta inspiraatiota. Reinhardt oli menettänyt osan sormistaan, mutta jatkanut kuitenkin soittamista. Koska Iommi soittaa vasenkätisesti, kitaran kielet aiheuttivat kipuja kyseisissä katkenneissa sormissa. Hän kokeili myös soittaa oikeakätisesti, mutta opettelu olisi vienyt hänen mielestään liikaa aikaa. Myöhemmin Iommi on harmitellut, ettei jatkanut pitempään oikeakätisen soiton harjoittelua, koska tämä olisi helpottanut kitarointia tulevaisuudessa. Iommi teki sulatetun Fairy-pesuainepullon avulla kotitekoiset proteesit katkenneiden sormenpäiden tilalle. Sitten hän alkoi käyttää ensin erittäin ohuita kieliä ja myöhemmin virittää kitaransa kolme puolisävelaskelta alemmaksi, jotta kielten jännitykset olisivat pienemmät. Perinteisten sointujen sijaan hän alkoi käyttää yksinkertaisempia voimasointuja. Tämä edesauttoi hänen raskaan ja tunnetun soundinsa kehittymistä sekä riffi-voittoista soittoaan. Hän käyttää nykyään katkenneiden sormien suojana myös erityisiä muovisia suojuksia.

Vuosina 1966–1967 Iommi soitti The Rest -nimisessä yhtyeessä, jonka rumpalina ja laulajana toimi tuleva Sabbath-rumpali Bill Ward. Iommi ja Ward liittyivät sittemmin Mythology-nimiseen blues rock -yhtyeeseen, joka toimi aina elokuuhun 1968 saakka. Tämän jälkeen Iommi ja Ward tapasivat basisti Geezer Butlerin ja laulaja Ozzy Osbournen, joiden Rare Breed -yhtye oli myös hajonnut samoihin aikoihin. Osbourne oli laittanut ilmoituksen "Ozzy Zig needs gig" musiikkikaupan ikkunaan, jonka Ward oli huomannut. Iommi muisti Ozzyn kouluajoiltaan, jolloin oli kiusannut tätä, mutta päätti kuitenkin yrittää yhteistyötä. Nelikko perusti Polka Tulk Blues Bandin, jonka nimi vaihtui sittemmin Earthiksi. Loppuvuonna 1968 Iommi liittyi parin viikon ajaksi Jethro Tulliin, jonka alkuperäiskitaristi Mick Abrahams oli eronnut yhtyeestä. Yhtyeen laulaja ja johtohahmo Ian Anderson oli nähnyt Earthin keikalla ja innostunut Iommin kitaransoitosta. Iommi oli mukana The Rolling Stonesin Rock And Roll Circus -ohjelmassa jossa Jethro Tull esitti yhden kappaleen. Ohjelma julkaistiin vasta 1990-luvun puolivälissä videona. Iommin jäsenyys Jethro Tullissa jäi lyhyeksi (n. 2 viikkoa), koska hän ei pitänyt laulaja Ian Andersonin ehdottomasta johtamistyylistä. Tosin Iommi on myöhemmin kertonut oppineensa Jethro Tullissa kuinka ammattimainen yhtye harjoittelee ja toimii. Tämän jälkeen Iommi palasi entiseen yhtyeeseensä.

Syksyllä 1969 yhtye huomasi, että Britanniassa vaikutti myös toinenkin Earth-niminen yhtye, joka oli nauttinut jo pientä suosiotakin, ja lisäksi yhtyeet sekoitettiin keikkapaikoilla toisiinsa. Basisti Geezer Butlerin ehdotuksesta yhtye vaihtoi nimensä Black Sabbathiksi Boris Karloffin samannimisen kauhuelokuvan mukaan. Black Sabbath julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 1970. Yhtyeestä tuli tuolloin orastavan heavy metal -genren pioneereja ja sen muutamaa ensimmäistä albumia, kuten Black Sabbath (1970), Paranoid (1970) ja Sabbath Bloody Sabbath (1973) pidetään genren klassikkoihin kuuluvina. Kappaleet kulkivat pitkälti Iommin raskaiden riffien myötä, mutta myös kevyempiä ja akustisiakin kappaleita löytyy yhtyeen albumeilta.

Black Sabbath oli erittäin suosittu niin Pohjois-Amerikassa kuin Britanniassakin 1970-luvulla. Yhtye teki suuria kiertueita Pohjois-Amerikassa ja yhtyeen albumit myivät platinaa ja kultaa. Menestyksen myötä myös yhtyeen päihteiden ja huumeiden käyttö lisääntyi huomattavasti 1970-luvun loppua kohti mennessä. Iommin ottaessa entistä enemmän vastuuta yhtyeen levytyksissä alkoi hänen ja varsinkin Osbournen välillä tulla juopaa. Lisäksi yhtyeen managerointi oli epämääräistä ja tämä johti lähes vararikkoon 1970-luvun puolivälissä. Yhtyeen albumit Technical Ecstasy (1976) ja Never Say Die! (1978) saivat ristiriitaisen vastaanoton ja myynti jäi kauaksi yhtyeen alkuvuosista. Vaikeiden kiertueiden ja levytyssessioiden jälkeen keväällä 1979 Osbourne sai lähteä yhtyeestä, koska Iommin mielestä tämä oli menettänyt mielenkiintonsa yhtyeen työskentelyyn.

Iommi oli tutustunut Rainbow-yhtyeestä lähteneeseen laulaja Ronnie James Dioon ja pyysi tätä Osbournen tilalle yhtyeeseen. 1980-luvun alku Dion ollessa laulajana oli hyvää aikaa yhtyeelle. Albumit Heaven and Hell (1980) ja Mob Rules (1981) saivat hyvän vastaanoton ja myivät myös hyvin. Dio kuitenkin erosi yhtyeestä riitaisten vaiheiden jälkeen syksyllä 1982 ja uudeksi vokalistiksi tuli yllättäen Deep Purplesta tuttu Ian Gillan. Tämä vaihe kesti vuoteen 1984 asti jolloin Gillan lähti yhtyeestä. Vuoden 1985 alussa myös basisti Geezer Butler erosi yhtyeestä ja näin Iommi jäi ainoana alkuperäisjäsenenä jäljelle. Bill Ward oli lähtenyt yhtyeestä jo vuonna 1980, mutta palannut pariin otteeseen takaisin joksikin aikaa. Näihin aikoihin, 1980-luvun puolivälissä Iommi osti Black Sabbath-nimen käyttöoikeuden yksinomaan itselleen.

1980-luvun puoliväli oli Sabbathille pääosin hankalaa aikaa lukuisten miehistönvaihdosten ja managerisotkujen takia. Lisäksi yhtyeen levyt eivät myyneet enää edellisvuosien tapaan ja yhtyettä pidettiin jo menneenä suuruutena uusien heavy metal- ja glam metal-yhtyeiden valloittaessa listojen kärkisijat. Laulajat tulivat ja menivät (Glenn Hughes, Ray Gillen) eikä yhtyeeseen löytynyt tasapainoa. Iommi joutui jopa rahoittamaan epämääräisen manageritoiminnan johdosta itse yhtyeen toimintaa. Myös ex-laulaja Ozzy Osbournen menestyksekäs sooloura vaikutti myös Black Sabbathiin, sillä Osbournen leirin uskottiin sabotoivan Sabbathin menestymismahdollisuuksia.

Vuonna 1988 kun Cozy Powell liittyi yhtyeeseen, alkoi jälleen uuden nousun aika. 1989 julkaistu Headless Cross kiillotti yhtyeen tahriintunutta julkisuuskuvaa ja menestyi hyvin varsinkin Euroopassa. Myös uusi laulaja Tony Martin osoittautui loistavaksi valinnaksi. Kokoonpano vakiintui pariksi vuodeksi kun Neil Murray tuli basistiksi. Menestystä ei kuitenkaan tullut Pohjois-Amerikassa, joka häiritsi varsinkin Iommia ja Powellia jotka halusivat läpimurtoa rahakkailla Amerikan markkinoilla.

Vuonna 1991 1980-luvun alun kokoonpano (Iommi, Ronnie James Dio, Geezer Butler ja Vinnie Appice) kokoontuivat yhteen Dehumanizer-albumia varten. Tämä jäi kuitenkin lyhyeksi vaiheeksi Dion lähdettyä jälleen vuoden 1992 lopussa. Dion jälkeen laulajaksi palasi Tony Martin. Iommi laittoi Sabbathin tauolle vuoden 1995 maailmankiertueen jälkeen. 1990-luvulla monet uudet yhtyeet nimesivät Black Sabbathin esikuvikseen ja yhtye sai tätä kautta lisää uusia faneja ja suosiota.

Vuodesta 1997 lähtien alkuperäinen Black Sabbath (Iommi, Osbourne, Butler, Ward) teki kiertueita lähes joka vuosi aina vuoteen 2005 saakka. Livealbumi Reunion julkaistiin vuonna 1998. Vuonna 2011 alkuperäinen kokoonpano palasi yhteen kuuden vuoden tauon jälkeen ja aikoi tehdä uuden studioalbumin ja kiertueita. Hanketta varjostivat kuitenkin rumpali Wardin poisjäänti sopimusongelmien takia ja Iommin imusolmukesyöpä-diagnoosi. Uusin studioalbumi 13 saatiin kuitenkin valmiiksi ja se ilmestyi vuonna 2013. Niin fanit kuin kriitikotkin ottivat albumin myönteisesti vastaan.

Vuonna 2006 julkaistiin tieto, jonka mukaan Black Sabbathin Heaven and Hell -albumin tehnyt kokoonpano (Iommi, Dio, Butler, Ward) tekisi kiertueen vuonna 2007 nimellä Heaven and Hell. Kiertueen tarkoitus oli tulevan kokoelman Black Sabbath: The Dio Years markkinointi. Vuoden 2006 lopussa ilmoitettiin, että Bill Ward jättäytyy pois kiertueelta ja hänen tilallaan on Vinny Appice. Kiertue toteutettiin vuonna 2007, ja vuoden 2009 keväällä julkaistiin ensimmäinen varsinainen Heaven and Hell -albumi, The Devil You Know. Lisäksi yhtye julkaisi kaksi konserttitaltiointia. Yhtyeen toiminta päättyi kesällä 2010 Dion kuoltua vatsasyöpään.

Vuonna 1985 jäätyään yksin Sabbathin kokoonpanon hajottua Iommi päätti alkaa tehdä ensimmäistä sooloalbumiaan. Kaikesta huolimatta Seventh Star -albumi julkaistiin levy-yhtiön vaatimuksesta vuonna 1986 nimikkeellä "Black Sabbath Featuring Tony Iommi". Iommin lisäksi levyllä olivat mukana laulaja Glenn Hughes, kosketinsoittaja Geoff Nicholls, basisti Dave Spitz ja rumpali Eric Singer.

Seuraavan kerran Iommi aloitti sooloprojektin vuonna 1996 yhdessä Glenn Hughesin kanssa, mutta alkuperäisen Black Sabbathin uudelleenkokoontuminen muutti suunnitelmia. Nämä nauhoitukset julkaistiin vuonna 2004 virallisesti nimellä The 1996 Dep Sessions. Nauhoitukset olivat julkaistu aiemmin bootlegina nimellä Eight Star. Hughesin lisäksi kokoonpanossa soittivat rumpali Dave Holland (ex-Judas Priest) ja kosketinsoittajat Geoff Nicholls ja Don Airey. Virallisessa versiossa Hollandin rumpuraidat soittaa kuitenkin Kenny Aronoff, koska Iommi ei Hollandin saaman vankilatuomion vuoksi halunnut sisällyttää hänen soittoaan albumille. Parivaljakko Hughes/Iommi julkaisi uuden albumin Fused vuonna 2005.

Täysin oman sooloalbumin Iommi sai tehtyä lopulta vuonna 2000. Nimellä Iommi julkaistu albumi sisältää monia vierailevia artisteja (Ian Astbury, Henry Rollins, Serj Tankian, Dave Grohl, Billy Corgan, Phil Anselmo, Peter Steele ja Ozzy Osbourne) ja se sai hyvän vastaanoton.

Vuonna 2002 Iommi esiintyi yhdessä Ozzy Osbournen kanssa Englannin Kuningattaren 50-vuotisen hallitsemiskauden kunniaksi järjestetyssä konsertissa Buckinghamin palatsissa.

Vuonna 2011 Iommi julkaisi omaelämäkerran Iron Man: My Journey Through Heaven and Hell with Black Sabbath.

Iommilla oli 1970-luvulla oma managerointitoimisto, I.M.A. (Iommi Management Agency), joka hoiti mm. varhaisen Judas Priestin asioita. Iommi manageroi myös birminghamilaista Necromandus-yhtyettä, jonka levyn Orexis of Death hän myös tuotti. Levy julkaistiin tosin vasta 1990-luvulla.

Iommi tuotti myös birminghamilaista Quartz-yhtyettä, joka oli toiminut Black Sabbathin lämmittelijänä useilla kiertueilla. Quartzissa soitti kitaraa Geoff Nicholls, josta tuli myöhemmin Black Sabbathin kosketinsoittaja ja taustajäsen yli 20 vuodeksi. Nicholls oli mukana myös muissakin Iommin projekteissa.

1970-luvulla Iommi vieraili myös Bobby Harrisonin The Funkist-albumilla ja 1990-luvulla hän vieraili mm. Cathedral ja Diamond Head-yhtyeiden albumeilla.

Vuonna 1989 Iommi oli mukana Rock Aid Armenia -projektissa, jonka tarkoitus oli kerätä rahaa Armenian vuoden 1988 maanjäristyksen uhreille. Kokoonpano, johon kuului Iommin lisäksi monia tunnettuja rock- ja heavy-muusikoita (esim. Ian Gillan, Ritchie Blackmore, Bruce Dickinson, Brian May) levytti version Deep Purplen "Smoke on the Water"-kappaleesta. Kappale julkaistiin singlenä, ja se nousi Britanniassa top-40:een.

Kolme vuotta myöhemmin, 1992, Iommi oli vierailevana kitaristina Queen-yhtyeen laulajan Freddie Mercuryn muistokonsertissa Wembleyn stadionilla Lontoossa. Konsertin tuotto meni AIDS-tutkimukseen. Iommi soitti konsertissa Queen-yhtyeen osuudessa toisena kitaristina joillakin kappaleilla. Iommi ja Queen-kitaristi Brian May ovat pitkäaikaisia ystäviä ja myös May on vieraillut Black Sabbathin konserteissa lavalla pariin otteeseen.

Vuonna 2011 Iommi ja Gillan kokosivat superyhtyeen WhoCares, joka jatkoi Armenian hyväksi tehtävää hyväntekeväisyystyötä. Tarkoituksena oli kerätä rahaa musiikkikoulun rakentamiseen Gyumriin. Miesten lisäksi yhtyeeseen kuuluivat Jon Lord, Jason Newsted, Mikko Lindström ja Nicko McBrain. Kokoonpano julkaisi singlen "Out of My Mind" / "Holy Water" vuonna 2011 ja albumin WhoCares seuraavana vuonna. Albumi sisältää singlen lisäksi kappaleita sekä Gillanin että Iommin historiasta.

Iommin Armenia-yhteistyö jatkui kun hän kirjoitti kappaleen "Lonely Planet", jolla laulaja Gor Sujyan osallistui Euroviisuihin vuonna 2013. Kappale pääsi finaaliin ja sijoittui sijalle 18.

1980-luvulla Iommilla oli suhde amerikkalaismuusikko Lita Fordin kanssa. Iommi tuotti hänen julkaisematta jääneen albuminsa The Bride Wore Black.

Iommi on naimisissa neljättä kertaa. 1970-luvun alussa hän meni naimisiin Susan Snowdenin kanssa. Bestmanina häissä toimi Led Zeppelin -rumpali John Bonham. Liitto kesti muutaman vuoden. 1980-luvun alkupuoliskolla Iommi oli naimisissa Melinda-nimisen amerikkalaismallin kanssa. Heillä on Toni-Marie-niminen yhteinen tytär. 1980–1990-luvulla Iommi meni naimisiin Valery-nimisen naisen kanssa. Tämä liitto päättyi 1990-luvun lopulla. Vuodesta 1998 Iommi on ollut yhdessä ruotsalaisen Marie Sjöholmin kanssa, joka on ollut Drain STH-nimisen heavy metal -yhtyeen vokalisti. Pariskunta meni kaikessa hiljaisuudessa naimisiin elokuussa 2005.

Iommin tytär Toni-Marie Iommi on myös muusikko ja soittaa LunarMile-yhtyeessä. Tiettävästi Iommilla on myös poika aiemmista suhteistaan. 1990-luvun alkupuoliskolla Iommi joutui tiettävästi vankilaan pariksi päiväksi maksamattomien elatusmaksujen vuoksi.

Tony Iommilla todettiin alkuvuodesta 2012 imusolmukesyöpä eli lymfooma.^[1][2] Tauti oli tuolloin varhaisessa vaiheessa eikä sen uskottu aluksi vaikuttavan Black Sabbathin suunniteltuihin konsertteihin ja levytyksiin. Yhtyeen vuoden 2012 konsertit peruutettiin kuitenkin paria poikkeusta lukuun ottamatta, ja studiotyöskentely siirrettiin Englantiin Iommin kotistudioon. Huhtikuussa 2013 Iommi kertoi tiedotteessa olevan hyvässä kunnossa ja hoitojen tehonneen. Hänen joutui kuitenkin ottaa vasta-aineita kuuden viikon välein, ja Sabbathin vuoden 2013 kiertue rytmitettiin Iommin hoitojen mukaan.^[3] Iommi kertoi elokuussa 2016 syövän olevan remissiotilassa.^[4]

Tony Iommia on arvostettu monissa yhteyksissä yhdeksi rock- ja metallimusiikin parhaista kitaristeista. Hän on pärjännyt hyvin useissa musiikkilehtien "kaikkien aikojen paras kitaristi" -äänestyksissä ja voittanut erityisesti useita "kaikkien aikojen paras heavy metal -kitaristi" -äänestyksiä. Myös musiikkikriitikot arvostavat Iommia korkealle.

Iommia pidetään myös heavy metal -musiikin pääkehittäjänä ja suunnannäyttäjänä. Iommin tapaa kehittää heavy-riffejä pidetään myös suuressa arvossa. Myös monet grunge- ja alternative-yhtyeet ovat pitäneet Black Sabbathia ja Iommia esikuvinaan. Iommi on inspiroinut myös lukuisia uuden polven heavy metal -kitaristeja.

• Iommi (2000)
• The 1996 Dep Session (2004, nauhoitettu Glenn Hughesin kanssa 1996)
• Fused (2005)

• Bobby Harrison: Funkist (1975)
• Quartz: Quartz (1977)
• eri esittäjiä: Rock Aid Armenia (1989)
• eri esittäjiä: Guitar Speak II (1990)
• eri esittäjiä: The Freddie Mercury Tribute Concert (1992)
• Ozzy Osbourne: Live & Loud (1993)
• Diamond Head: Death And Progress (1993)
• Cathedral: The Carnival Bizarre (1996)
• eri esittäjiä: Twang! A Tribute To Hank Marvin And The Shadows (1997)
• Ozzy Osbourne: The Ozzman Cometh (1997)
• eri esittäjiä: Party At The Palace (2002)
• HIM: To Make Even Venus Herself Vanish, (julkaistiin toukokuussa 2012)^[5]

• kts. Black Sabbathin diskografia

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tony Iommi Wikimedia Commonsissa

• Tony Iommin viralliset kotisivut