| USS Albuquerque |
|---|
USS Albuquerque |
| Aluksen vaiheet |
|---|
| Rakentaja |
General Dynamics Electric Boat, Groton, Connecticut |
| Kölinlasku |
27. joulukuuta 1979 |
| Laskettu vesille |
13. maaliskuuta 1982 |
| Palveluskäyttöön |
21. toukokuuta 1983 |
| Poistui palveluskäytöstä |
27. helmikuuta 2017 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
5 758 t (pinnalla)
6 120 t (sukelluksissa) |
| Pituus |
110,3 m |
| Leveys |
10 m |
| Syväys |
9,7 m |
| Koneteho |
1 x S6G-painevesireaktori |
| Nopeus |
pinnalla: 15 solmua (28 km/h)
sukelluksissa: 32 solmua (59 km/h) |
| Miehistöä |
12 upseeria ja 98 miehistönjäsentä |
| Aseistus |
|---|
| Aseistus |
4 × 533 mm Mk67 torpedoputkea |
| Infobox OK |
USS Albuquerque (runkonumero SSN-706) oli Yhdysvaltain laivaston Los Angeles -luokan ydinsukellusvene.
Valmistus
Alus tilattiin General Dynamics Electric Boat Divisionilta Grotonista Connecticutista, missä köli laskettiin 27. joulukuuta 1979. Se laskettiin vesille 13. maaliskuuta 1982 kumminaan rouva Nancy L. Domenici ja liitettiin laivastoon 21. toukokuuta 1983 ensimmäisenä päällikkönään Richard H. Hartman.[1]
Palvelus
Vuoden 1983 lopun alus oli erilaisissa testeissä. Vuoden 1985 alussa palasi telakalle huollettavaksi, mistä se palasi palvelukseen 15. huhtikuuta. Toukokuussa alus siirtyi Floridaan asejärjestelmän testaukseen. Kesän kuluessa alus osallistui erilaisiin laivastoharjoituksiin ja elokuussa se otettiin operatiiviseen käyttöön. Loka-marraskuussa alus oli partioimassa Atlantilla ja joulukuussa se oli telakalla Grotonissa.[2]
Alus siirrettiin 14. tammikuuta 1986 kahdeksi kuukaudeksi telakalle. Maaliskuussa se oli telakan koealuksena ja palasi vasta toukokuussa kotisatamaansa. Alus lähti 19. toukokuuta partiomatkalle, jonka aikana se vieraili muun muassa Skotlannissa ja Englannissa. Se palasi 14. syyskuuta kotisatamaansa. Lokakuussa se matkasi Exumanlahteen, mistä se palasi Grotoniin marraskuun alussa. Se lähti kuitenkin jo 4. marraskuuta merelle osallistuakseen kahteen merisotaharjoitukseen.[2]
Alus oli päivystystehtävissä New Londonissa 24. marraskuuta -7. joulukuuta ja vietti pääosan joulukuun lopusta sukellusveneentorjuntaharjoitusten maalialuksena. Alus siirrettiin vuoden 1987 alussa New Londonin laivastotukikohtaan.[2]
Alus oli 25. tammikuuta - 8. helmikuuta sekä 16.-23. helmikuuta 1988 Yhdysvaltain Atlantin laivaston vedenalaisen toiminnan testauskeskuksessa (engl. Atlantic Underwater Test and Evaluation Center, AUTEC) Bahamalla maalilaivana testattaessa uutta torpedoa (engl. Advance Capability Torpedo, ADCAP). Alus oli uudelleen maalilaivana huhtikuussa ja toukokuussa PCO tehtävissä, kunnes se siirrettiin huollettavaksi kesäkuussa. Kahden kuukauden huollon päätyttyä alus palautettiin palvelukseen. Se oli elo-syyskuun akustisissa testeissä. Miehistön koulutus päättyi lokakuussa. Marraskuussa alus lähti New Londonin sukellusvenetukikohdasta kolmen kuukauden partiomatkalle Pohjois-Atlantille.[1]
Albuquerque palasi helmikuussa 1989 Pohjois-Atlantilta, jonka jälkeen se oli koulutustehtävissä Grotonissa huhti-toukokuun. Heinäkuussa alus oli jälleen AUTECissa koulutettavana. J. C. Kane vastaanotti elokuussa aluksen päällikön tehtävät J. T. Byrdiltä. Alus oli Floridassa Port Evergladesissa lokakuussa. Marraskuun kaksi viimeistä viikkoa ja joulukuun ensimmäisen viikon alus oli koulutuksessa valmistauduttaessa siirtymään Välimerelle.[1]
Alus osallistui 1999 kuuden kuukauden Välimeren purjehdukseen lentotukialus USS Theodore Rooseveltin taisteluosastossa. Alus laukaisi kymmenen Tomahawk-risteilyohjusta Serbian hallinnoimaan Jugoslaviaan. Purjehduksen aikana alus vieraili useissa satamissa kuten Napolissa, La Maddalenassa ja Toulonissa.[1]
Sukellusvene siirrettiin 1. heinäkuuta 2001 modernisoitavaksi ja polttoaineenvaihtoon Portsmouthin laivastontelakalle Kitteryyn Maineen. Alus palasi New Londonin sukellusvenetukikohtaan 8. toukokuuta 2003 päällikkönään Stuart B. Munsch vapauduttuaan telakalta. Alus osallistui 19. heinäkuuta 2004 lentotukialus USS Harry S. Trumanin taisteluosastossa Marokon rannikolla pidettyyn Majestic Eagle -harjoitukseen. Se palasi 26. heinäkuuta Grotoniin Connecticutiin.[1]
Alus lähti Grotonista Harry S. Trumanin taisteluosaston mukana 13. lokakuuta tukemaan operaatio Iraqi Freedomia ja terrorisminvastaista taistelua. Alus palasi New Londoniin 12. huhtikuuta 2005 oltuaan merellä kuusi kuukautta. Se vieraili muun muassa Skotlannissa, Portugalissa, Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Scheyschelleillä ja Bahrainissa. Aluksen päälliköksi vaihtui 27. heinäkuuta Robert Douglass.[1]
Alus lähti 6. kesäkuuta 2006 Grotonista USS Iwo Jiman ympärille kootun osaston mukana kuuden kuukauden purjehdukselle, jonka aikana osaston tehtävänä oli tukea terrorisminvastaista taistelua. Osasto läpäisi 8. marraskuuta Suezin kanavan.[1]
Alus aloitti 22. heinäkuuta 2007 viikon laivastovierailun Trinidad ja Tobagossa osana Yhdysvaltain lipun näyttöä Karibialla ja latinalaisessa Amerikassa. Alus saapui 22. helmikuuta 2009 Sudanlahteen ja 4. heinäkuuta Jokosukaan Japaniin juhliakseen Yhdysvaltain itsenäisyyspäivää.[1]
Alus saapui 6. elokuuta uuteen kotisatamaansa Point Lomaan, missä Cristopher J. Cavanaugh vastaanotti 23. heinäkuuta 2010 aluksen päällikkyyden Michael G. Badorfilta.[1]
Alus lähti 15. kesäkuuta 2011 San Diegosta Tyynelle valtamerelle. Se saapui 29. heinäkuuta Brisbaneen Australiaan ja 6. syyskuuta Jokosukaan Japaniin. Alus ankkuroitui 21. lokakuuta Guamin laivastotukikohtaan. Emälaiva USS Frank Cable täydensi aluksen varastot 21. marraskuuta Aprassa Guamilla. Alus palasi 15. joulukuuta Point Lomaan matkattuaan kuuden kuukauden aikana yli 40 000 merimailia.[1]
Alus poistettiin palveluksesta 27. helmikuuta 2017.[1]
Lähteet
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
Viitteet
Aiheesta muualla
.jpg)
