Ulla–Førren voimalaitoskompleksille saadaan tuotannossa käytettävää vettä sateena, kun Atlantin matalapaineet tuovat vuosittain 2 000 millimetrin sademäärän 1 000 – 1 100 metrin korkeudella (mpy.) sijaitsevalle ylänköalueelle. Voimaloiden hyödyntämä valuma-alue on 2 021 neliökilometriä (km²), joten vettä kertyy vuodessa noin neljä kuutiokilometriä (km³). Ylänköalue kuului ennen voimaloiden rakentamista kolmelle suurelle vesistölle ja muutamalle pienelle purolle. Niitä ovat esimerkiksi Ulladalsånan vesistö, Førreånan vesistö ja Otran vesistö, jonka Bratteliånan sivujoki alkaa ylängöltä. Lisäksi on joitakin Suldalsvatnetin järveen laskevia puroja. Vesistöjen joet on padottu ja niiden vesi on kerätty talteen tai ne on johdettu tunneleita pitkin voimaloille. Voimalakompleksin alla risteileekin 125 kilometriä tunneleita.[3]
Ulla-Førren vesivoimalaitosten ja varastoaltaiden omistajat ovat Statkraft (79,6 %), Lyse (13,6 %), Skagerak Kraft AS (1,5 %) ja Agder Energi AS (6,0 %). Yhtiön toimipiste ja kauko-ohjausyksikkö sijaitsee Suldalin Suldalsosenissa.[2]
Blåsjø on Norjan suurin varastoallas. Sen valuma-alue on 416 km² ja sen varastoimasta vedestä voidaan tarvittaessa ottaa tuotantoon 3 105 km³. Valuma-alueelle lankeava sade kerryttää sitä kuitenkin vain 0,832 km³ vettä vuodessa. Allas sijaitsee korkeammalla kuin osa voimaloiden hyödyntämistä alueista. Näiden vesi joko johdetaan suoraan alempana sijaitseville voimaloille tai se pumpataan ylös Blåsjøhön varastoon.[4][5]
Blåsjøllä on itäinen ja läntinen osa, joita yhdistää kapea salmi. Jos vedenpinta laskee, maatuu salmi tai se tulee hyvin matalaksi. Jotta eri osien vesi saadaan tehokkaammin sähköntuotantoon, on järven alle louhittu tunneleita, joiden kautta vettä voidaan johtaa altaiden välillä. Tunneleihin tulee kuuden vedenottoaukon vedet, jotka johdetaan 460 metriä alemmaksi Saurdalin pumppuvoimalaitokseen. Järven vedenpinta voi tuotannon aikana vaihdella välillä 930 – 1 055 metriä mpy.[4][5]
Altaan vesi on kahlittu käyttäen muutamaa suurta patoa ja useita pikkupatoja. Patoja on yhteensä 20 [3]. Suuria patoja ovat Førrevassdammen, joka on betonista valmistettu kupera holvipato, Oddatjørndammen, joka Norjan korkein louhepato (142 metriä), ja Storvassdammen, joka on Norjan suurin louhepato.[1][6][7]
Muut altaat
Valuma-alueen lounaisosista tulee pitkä tunneli kohti pohjoista. Se saa vettä Bjørndalsvatnista, Vassbottvatnista, Stovedalsvatnista ja Sandsavatnista. Viimeksi mainittu järvi saa vesitäydennystä myös lännestä tulevasta tunnelista. Sen kautta pumpataan Hjotelandin pumppaamolta Mosvatnetin vettä Sandsavatniin. Blåsjøn ympäristössä useimmat järvet laskevat tähän, mutta on muutama pieni järvi, joka tarvitsee kalliotunnelia avuksi päätyäkseen siihen.[4]
Voimalaitokset ja pumppaamot
Hylenin vesivoimalaitos on vesistöjärjestelmän alin voimala, joka hyödyntää Suldalsvatnetin ja Hylsfjordenin korkeuseroa 68,5 metriä. Sen kautta kulkee lähes kaikki kompleksin vedestä, joka ei mene joen kautta mereen. Voimalan kapasiteetti on 160 MW ja vuosituotanto 583 GWh.[3]
Kvilldalin vesivoimalaitos on kapasiteetiltaan 1 240 MW ja se on tehon perusteella Norjan suurin vesivoimala. Yksikkö sijaitsee Kvilldalissa ottaen vetensä kolmesta lähteestä ja laskien vetensä Suldalsvatnetiin. Se sijaitsee vesireitin toiseksi alimpana. Järvien etäisyys on noin 17 kilometriä [8] ja vedenpintojen korkeusero voi vähintään 540 metriä. Laitoksen vuosituotanto on noin 2 990 GWh.[3]
Saurdalin pumppuvoimalaitos on sähköntuotantokapasiteetiltaan 640 MW ja pumpputeholtaan 320 MW yhdistelmälaitos. Sillä on pudotusta 465 metriä ja sen sähköenergian vuosituotanto on 1 376 GWh ja se käyttää pumppaamiseen energiaa 2 828 GWh vuodessa.[3]
Stølsdalin pumppuvoimalaitos on kapasiteetiltaan 17 MW. Se tuottaa sähköä keräämästään vedestä toimittaessaan sitä eteenpäin Kvilldalin voimalalle. Voimalalla voi myös pumpata Vassbottvatnetin vettä ylös samaan verkostoon. Voimalan sähköntuotannossa vallitseva suurin pudotuskorkeus on 103 metriä.[3]
