Irlannissa ja Skotlannissa on vietetty huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa kevään juhlan kelttiläistä beltane-juhlaa.[8] Beltane oli samhainin ohella toinen kelttien keskeisimmistä juhlista. Juhlan aikana sytytettiin kokkotulia, joiden uskottiin edistävän karjanhedelmällisyyttä. Karja ajettiin rituaalisesti haltiatulien läpi. Beltane tarkoittaakin ’hyvää tulta’.[8][9] Monissa Euroopan maissa on pystytetty korkea vappusalko, jonka päähän on kiinnitetty pitkiä nauhoja. Juhlassa nauhat kudotaan salon ympärille. Nuorten tyttöjen joukosta voidaan valita toukoneito.[7]
Suomessa tunnetaan vapun aikaan vietetty vanha kevään juhla hela eli toukojuhla, jolloin avoimille paikoille sytytettiin kokkoja, helavalkeita. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi ja soittivat kelloja. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.[4][5] Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi.[12] Germaanikansojen kokkotulien perinne jatkuu nykypäivän Ruotsissa lähinnä Sveanmaalla.[8] Suomessa vappukokkojen polttaminen on nykyään melko harvinaista ja keskittyy ruotsinkielisille paikkakunnille.[13]
Eurooppalainen tapa polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä elää Suomessa keskikesän juhannuskokkoina. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. Suomenruotsalaisilla rannikkoalueilla on kokon sijasta pystytetty juhannussalkoja[14]. Salkojen on oletettu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. On myös esitetty, että keskiajanHansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopan vappusaloille.[15]
Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Saksassa ja Latviassa vappu on vanha juhlapäivä, jonka juhlinta perustuu valpurinpäivään tai muihin perinteisiin. Useimmissa muissa maissa päivä on tullut juhlapäiväksi työväenliikkeen myötä, joka 1800-luvun lopulla valitsi sen kansainväliseksi juhlapäiväkseen.[8]
Työläisten kansainvälinen juhlapäivä sai alkunsa Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Toukokuun ensimmäinen oli Yhdysvalloissa ollut vanhastaan päivä, jolloin työsopimukset oli uusittu ja työpaikkaa vaihdettu.[17] Toukokuun 1. päivänä 1886 järjestettiin Yhdysvalloissa laaja yleislakko, jossa vaadittiin kahdeksantuntista työpäivää. Kolme päivää myöhemmin chicagolaisetanarkistit kutsuivat koolle laajan mielenosoituksen lakon aikaisissa mellakoissa kuolleiden työläisten muistoksi. Mielenosoitusta seuranneessa Haymarketin verilöylyssä sai surmansa ainakin neljä työläistä sekä useita poliiseja. Välikohtauksen jälkeen neljä anarkistia teloitettiin.[18]Pariisissa vuonna 1889 kokoontunut Toinen internationaali päätti, että ”Haymarketin marttyyreja” muistettaisiin maailmanlaajuisesti 1. toukokuuta 1890[19] ja ajankohta määrättiin kansainväliseksi työläisten mielenosoituspäiväksi.
Myös Euroopassa vapun mielenosoitusten taustalla olivat työväenluokan elinolot. Suomessa työläisten vappujuhlien iskulause oli ”kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa”.[6] Suomen ensimmäisen työväen vappu järjestettiin vuonna 1890.[20]
Yli kymmenentuhannen ihmisen lakitus Turussa vappuaattona 2017.
Vanhastaan eräillä Etelä-Suomen alueilla on poltettu vapputulia ja paikoitellen oli tapana harjoittaa karjan menestystä edistävää taikuutta. Säätyläistö piti 1800-luvulla vappua ulkomaisen esikuvan mukaan kevätjuhlana. Kaupungeissa kesäravintolat avautuivat ja pidettiin ulkoilmakonsertteja. Porvarisperheissä tarjottiin simaa. 1800-luvulla säätyläisvappuun sulautui ylioppilaiden kevätjuhlaperinne.[17]Pohjoismaissa on tapana kiinnittää huomio varsinaisen juhlan aattopäivään. Myös vapun juhlinta on siirtynyt aattoon (30. huhtikuuta).[21]
Vuonna 1944 Suomessa säädettiin laki vapunpäivän järjestämisestä työntekijöiden vapaapäiväksi eräissä tapauksissa.[22] Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä.[10] 1980-luvulta lähtien myös porvarilliset puolueet ovat ottaneet tavakseen kokoontua vappuna julkiselle paikalle tilaisuuteen, jossa pidetään poliittisia puheita.[23]
↑Juhannussalko Suomalaisen kirjallisuuden seura. Arkistoitu 20.5.2011. Viitattu 14.8.2009.
↑Yöttömänä yönä Suomi pysähtyy 12.6.2009. Suomen suurlähetystö, Berliini. Arkistoitu 7.2.2012. Viitattu 6.6.2010.
↑Vappu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 4.5.2024.
↑ abcLehtonen, Juhani U. E.: Vappu. Teoksessa Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja. Suomalaiset merkkipäivät, s. 122–126. (Kalevalaseuran vuosikirja 59) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1979. ISBN 951-717-178-1
↑Miksi työläiset juhlivat juuri vappua? Tieteen Kuvalehti Historia, 3/2008. Oslo: Bonnier Publications International AS. ISSN 0806-5209
↑Historiaa (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys. Viitattu 12.5.2014.
↑Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat. Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 201. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2
↑Tuominen, Tia & Wiberg, Stina (toimittaneet): Suomen Laki III (Laki vapunpäivän järjestämisestä työntekijöiden vapaapäiväksi eräissä tapauksissa (252/44)), s. 2056. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1288-2
.jpg)
