Vicky Leandros (kreik.Βίκυ Λέανδρος, Víky Léandros, syntyään kreik.Βασιλική Παπαθανασίου, Vasilikí Papathanasíou,[1] virallisesti Vicky Freifrau von Ruffin; s. 23. elokuuta1949Palaiokastrítsa, Korfu) on kreikkalainen laulaja, joka on tehnyt uransa pääasiassa Saksassa, jossa hän kuuluu aikakautensa menestyneimpiin säveltaiteilijoihin. Maailmanlaajuisesti hänen äänitteitään on myyty yli 55 miljoonaa kappaletta.[2]
Vicky Leandroksen isä on muusikko Léandros Papathanasíou, joka on tehnyt uransa sekä Kreikassa että Saksassa taiteilijanimenään Leo Leandros. Vicky Leandros seurasi isänsä jalanjälkiä ja muutti Saksaan 1958. Hän opiskeli laulua, balettia ja kitaransoittoa. Hänen lapsuudenperheensä asui Hampurissa, kunnes hänen vanhempansa erosivat 1961. Hän kasvoi isänsä hoivissa Hampurissa ja kävi Wartenaun lukion.
Ura
Vicky Leandroksen esikoissingle "Messer, Gabel, Schere, Licht" (1965) menestyi hyvin Saksassa. Vuonna 1967 hän edusti Luxemburgin yleisradioyhtiötä Eurovision laulukilpailussaWienissä ja ylsi sijalle neljä sävellyksellä "L’amour est bleu". Sävellyksen instrumentaaliversiosta tuli Paul Mauriatin tulkintana ikivihreä. Laulun suomenkielisen version "Rakkaus on sininen" tulkitsi Jukka Kuoppamäki vuonna 1968. Vicky Leandros itse levytti suurmenestyksensä seitsemällä kielellä. Muutamien menestyskappaleiden jälkeen hän osallistui jälleen 1972 Eurovision laulukilpailuun, tälläkin kertaa Luxemburgin edustajana. Edustuskappaleena oli Klaus Munron ja Leo Leandroksen sävelteos "Après toi" (saks. "Dann kamst du"), joka voitti kilpailun ja siitä tuli kansainvälinen suurmenestys. Singleä myytiin useana kieliversiona (engl. "Come What May") yli 5,5 miljoonaa kappaletta. "Après toin" Vicky Leandros levytti myös kreikaksi (”Μόνο εσύ”, "Móno esý", Yksin sinä, 1972).
Vicky Leandros
Saksassa menestyi erinomaisesti myös korvamadoksi (saks. Gassenhauer, Ohrwurm) luonnehdittu "Theo, wir fahr’n nach Lodz", joka keikkui pitkään listaykkösenä julkaisuvuotenaan 1974. Kyseessä ei ole päivänhitti, vaan sävelteos, jolla on pitkä historia. Tulkinnallaan Vicky Leandros sai ilmentää säveltaiteellista monipuolisuuttaan.
Etenkin 1960-luvun lopulta 1980-luvun puoliväliin Vicky Leandros levytti useimmat singlensä paitsi saksaksi myös kreikaksi, englanniksi, ranskaksi, hollanniksi, japaniksi ja espanjaksi. Kyseisellä konseptilla hän niitti menestystä useissa maissa, kuten Ranska, Belgia, Kanada, Alankomaat, Espanja ja Japani sekä latinalainen Amerikka. Vicky Leandros oli television musiikkiohjelmien vakiokasvo, hän sai useita tunnustuksia ja myi kulta- ja platinalevyjä ympäri maailman.
Vuonna 1998 Vicky Leandros menestyi saksankielisellä tulkinnallaan "Weil mein Herz Dich nie mehr vergisst" Titanic-elokuvan tunnussävelmästä "My Heart Will Go On".
Vuonna 2000 Vicky Leandros tuotti ensimmäisen albuminsa, joka koostui hänen omista sävellyksistään. Albumi on nimeltään Jetzt!. Vuonna 2003 julkaistiin albumi Tragoúdi alliótiko (Τραγούδι αλλιώτικο), joka sisältää Vicky Leandroksen tulkintoja Míkis Theodorákisin lauluista. Theodorákis itse valvoi levyn tuottamista. Samana vuonna Leandros sai huomionosoituksen sekä Kreikan valtiolta Kreikan tunnetuksi tekemisestä että Kreikan ortodoksikirkolta köyhyyden vastaisesta työstä.
Vicky Leandros valittiin 2006 Pireuksen kunnanvaltuustoon sosialistipuolue Pasokin listalta. Hänen fokuksenaan oli alueen kulttuuriperinnön vaaliminen.
Yksityiselämä
Vicky Leandroksella on poika ensimmäisestä avioliitostaan. Toisen aviopuolisonsa Enno Freiherr von Ruffinin kanssa hänellä on kaksi lasta; kyseinen liitto alkoi 1986 ja päättyi 2005. Vuodesta 2012 Vicky Leandros on asunut jälleen Hampurissa. Hänen nuorin tyttärensä, Sandra von Ruffin, on näyttelijä.[3] Leandroksesta tuli lokakuussa 2013 isoäiti, kun hänen vanhempi tyttärensä Milana synnytti pojan.[4]
