Ville Kiiskinen (s. 25. joulukuuta 1977 Mikkeli) on suomalainen entinen jääkiekkoilija. Hän oli pelipaikaltaan keskushyökkääjä.[1] Kiiskinen on Mestiksen/I-divisioonan kaikkien aikojen eniten rangaistusminuutteja kerännyt pelaaja. Hän keräsi 12 kaudessa on yhteensä 726 jäähyminuuttia. Yhteensä 487 ottelussa on syntynyt tehot 94+139=233. Hän on myös kaikkien aikojen neljänneksi eniten Mestis/1. divisioonaotteluita pelannut pelaaja.[2]
Pelaajauransa jälkene Kiiskinen on toiminut valmentajana. Kaudella 2022–2023 hän toimii Peliittojen apuvalmentajana.[3]
Ura
Isokokoinen ja fyysinen Kiiskinen on Mikkelin Jukurien kasvatti josta hän siirtyi kauden 1992–93 jälkeen SaiPa:n C-junioreista seuraavaksi kaudeksi 1993–94 Lahden Kiekko-Reippaan B-junioreihin.[1] Hän pelasi Reippaassa ensimmäiset miesten pelinsä kaudella 1995–1996 I-divisioonassa. Joukkueen nimi vaihtui vuonna 1996 Pelicansiksi. Kiiskinen pelasi joukkueessa kevääseen 1999 asti ja hän oli mukana nostamassa Pelicansia SM-liigaan viimeisenä keväänään. Hän kuitenkin jatkoi kaudella 1999–2000 I-divisioonapelejään KooKoossa.
Toisen KooKoo-kaudellaan 2000–2001 Kiiskinen pelasi myös kahdeksan SM-liigaottelua SaiPassa. Kaudella 2001–2002 hän pelasi Forssan Palloseurassa tehden myös läpimurtonsa Mestiksessä tehoilla 20+21=41. Kiiskinen oli joukkueen toiseksi paras pistemies Matti Raunion jälkeen ja hän jakoi koko Mestiksen maalipörssin seitsemännen sijan TuTon Markku Vuorisalon ja Atte Saunamäen kanssa.[1] Kauden päätteeksi Jatkoaika.comin Mestis-toimitus valitsi Kiiskisen toiseen tähdistökentälliseen.[4]
Kaudeksi 2002–2003 Kiiskinen siirtyi hallitsevaan Mestiksen mestariin Mikkelin Jukureihin. Joukkueessa laitahyökkääjän paikkaa pelanneen Kiiskisen odotettiin siirtyvän kauden jälkeen SM-liigaan,[5] mutta hänen roolinsa jäi odotettua pienemmäksi ja runkosarja toi vain 43 ottelussa tehot 5+9=14. Kiiskinen voitti kuitenkin Mestiksen mestaruuden keväällä 2003.[1] Hän siirtyi seuraavaksi kaudeksi 2003–2004 Englannin Elite Ice Hockey Leaguen London Racersiin,[6] mutta Kiiskinen palasi jo 11 pelaamansa ottelun jälkeen loppukaudeksi Mestikseen ja siirtyi lokakuussa 2003 Kokkolan Hermekseen.[7] Hän voitti keväällä 2004 Mestis-pronssia.
Kesällä 2004 Kiiskiselle tehtiin akillesjänneleikkaus, josta hän toipui, mutta syksyllä vamma uusiutui eri kohdasta. Ennen sitä Kiiskinen pelasi Hermeksessä yhden harjoitusottelun.[8] Hän oli sivussa koko kauden, eikä pelannut otteluakaan Mestiksessä. Kiiskisen pelaajaura oli vaakalaudalla, kunnes hän palasi lähes kahden vuoden tauon jälkeen kaukaloon kauden 2005–2006 lopulla ja siirtyi Suomi-sarjajoukkue Heinolan Kiekkoon. Joukkue voitti Suomi-sarjan mestaruuden[1] ja nousi Mestikseen keväällä 2006. Kiiskinen teki saman vuoden toukokuussa yksivuotisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[9] Yllävän paluun Mestikseen tehnyt Kiiskinen teki kaudella 2006–2007 Mestiksen yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 18+24=42, joilla hän oli HeKin paras pistemies.[1]
Kiiskinen nousi Mestiksen/I-divisioonan kaikkien aikojen eniten rangaistusminuutteja keränneeksi pelaajaksi 30. marraskuuta 2007 TV-ottelussa vieraissa Jokipoikia vastaan. Hän syrjäytti 637 rangaistusminuuttia keränneen Gennadi Kurdinin ennätyksen.[10] Kiiskinen keräsi kauden aikana myös sarjatason yhden kauden jäähyennätyksensä 105 minuutillaan, joilla hän sijoittui runkosarjan jäähypörssissä viidenneksi. Kiiskinen oli tehoilla 9+14=23 HeKin kolmanneksi paras pistemies Ville-Veikko Väkeväisen ja Olli Sinkkosen jälkeen.[1] Toukokuussa 2008 hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[11][12]
Kauden 2009–2010 Kiiskinen aloitti II-divisioonajoukkue Jää-Tiikereissä, mutta hänet hankittiin sarjatasoa ylemmäs Suomi-sarjajoukkue HC Keski-Uusimaan riveihin paikkaamaan sentteripulaa try-outilla lokakuussa 2009. Hän sai sopimuksen loppukaudeksi tammikuussa 2010.[13] Kiiskinen voitti joukkueen sisäisen syöttöpörssin 27 syötöllään. Kaudeksi 2011–2012 hän siirtyi yhden välivuoden jälkeen lahtelaisen III-divisioonajoukkue Panthers Hockeyn riveihin. Joukkueen kapteenina toiminut Kiiskinen voitti Panthersin sisäisen piste- ja maalipörssin tehoilla 33+32=65.[1]
Tilastot
|
|
|
Runkosarja
|
|
Pudotuspelit
|
| Kausi
|
Joukkue
|
Liiga
|
O
|
M
|
S
|
Pist.
|
RM
|
O
|
M
|
S
|
Pist.
|
RM
|
| 1995–1996 |
Reipas Lahti |
I-divisioona |
35 |
2 |
1 |
3 |
30 |
3 |
0 |
0 |
0 |
2
|
| 1996–1997 |
Pelicans |
I-divisioona |
40 |
4 |
3 |
7 |
84 |
5 |
0 |
0 |
0 |
6
|
| 1997–1998 |
Pelicans |
I-divisioona |
37 |
1 |
7 |
8 |
56 |
8 |
1 |
1 |
2 |
37
|
| 1998–1999 |
Pelicans |
I-divisioona |
47 |
8 |
10 |
18 |
62 |
9 |
0 |
1 |
1 |
6
|
| 1999–2000 |
KooKoo |
I-divisioona |
48 |
8 |
16 |
24 |
63 |
3 |
1 |
0 |
1 |
4
|
| 2000–2001 |
KooKoo |
Mestis |
37 |
4 |
13 |
17 |
38 |
– |
– |
– |
– |
–
|
|
SaiPa |
SM-liiga |
8 |
0 |
0 |
0 |
10 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2001–2002 |
FPS |
Mestis |
44 |
20 |
21 |
41 |
60 |
4 |
2 |
2 |
4 |
0
|
| 2002–2003 |
Jukurit |
Mestis |
43 |
5 |
9 |
14 |
87 |
12 |
0 |
0 |
0 |
2
|
| 2003–2004 |
London Racers |
EIHL |
11 |
1 |
2 |
3 |
6 |
– |
– |
– |
– |
–
|
|
Hermes |
Mestis |
33 |
10 |
8 |
18 |
20 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2004–2005 |
ei pelannut |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| 2005–2006 |
HeKi |
Suomi-sarja |
13 |
5 |
9 |
14 |
16 |
2 |
3 |
3 |
6 |
2
|
| 2006–2007 |
HeKi |
Mestis |
44 |
18 |
24 |
42 |
101 |
3 |
1 |
2 |
3 |
28
|
| 2007–2008 |
HeKi |
Mestis |
38 |
9 |
14 |
23 |
105 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2008–2009 |
HeKi |
Mestis |
41 |
5 |
13 |
18 |
20 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2009–2010 |
Jää-Tiikerit |
II-divisioona |
6 |
11 |
7 |
18 |
6 |
– |
– |
– |
– |
–
|
|
HCK |
Suomi-sarja |
18 |
2 |
27 |
29 |
12 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2010–2011 |
ei pelannut |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| 2011–2012 |
Panthers Hockey |
III-divisioona |
16 |
33 |
32 |
65 |
12 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 1 kausi |
yhteensä |
SM-liiga |
8 |
0 |
0 |
0 |
10 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 12 kautta |
yhteensä |
I-div./Mestis |
487 |
94 |
139 |
233 |
726 |
47 |
5 |
6 |
11 |
85
|
Lähteet
Viitteet
