Walter Scott

Walter Scott
	; Walter Scottin muotokuva, maalannut Sir Henry Raeburn.
Henkilötiedot
Syntynyt	15. elokuuta 1771; College Wynd, Edinburgh, Skotlanti
Kuollut	21. syyskuuta 1832 (61 vuotta); Abbotsford House, Roxburgshire, Skotlanti
Kansalaisuus	Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti	lakimies, kirjailija
Kirjailija
Salanimi	Jedediah Cleishbotham, Laurence Templeton, Malachi Malagrowther ja Lawrence Templeton
Äidinkieli	englanti
Aikakausi	1814-1832
Tyylilajit	runot, historialliset romaanit
Esikoisteos	Waverley (1814)
Pääteokset	Ivanhoe (1820)
	; Nimikirjoitus
Muuta tietoa
	Walter Scottin kuva on Bank of Scotlandin kaikkien setelien etupuolella. Hänen ansiostaan skotlantilaiset pankit säilyttivät oikeuden laskea liikkeelle omia seteleitään.
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Walter Scott (15. elokuuta 1771 Edinburgh – 21. syyskuuta 1832 Abbotsford House) oli tuottelias skotlantilainen historiallisia romaaneja kirjoittanut kirjailija.^[2]

Elämä

Walter Scott syntyi Edinburghissa Skotlannissa vuonna 1771. Nuorena hän selvisi hengissä poliosta, joka kuitenkin sai hänet nilkuttamaan oikeaa jalkaansa koko loppuelämän. Opiskeltuaan lakia Edinburghin yliopistossa hän seurasi isänsä jalanjälkiä ja ryhtyi lakimieheksi. 25-vuotiaana hän aloitti kirjoitusharrastuksensa, käänsi ensin saksankielisiä teoksia ja siirtyi sitten runouteen.^[2] Näiden kahden kirjallisuusuransa vaiheiden välissä hän julkaisi kolmiosaisen sarjan skotlantilaisia balladeja, The Minstrelsy of the Scottish Border. Se oli ensimmäinen merkki hänen kirjallisesta kiinnostuksestaan Skotlantia ja sen historiaa kohtaan. Vuonna 1797 Scott meni naimisiin Charlotte Carpenterin kanssa, ja heille syntyi viisi lasta.^[3]

Sen jälkeen kun Scott oli perustanut kirjapainon, hän saavutti mainetta runoudellaan, jonka julkaiseminen alkoi teoksella The Lay of the Last Minstrel vuonna 1805. Scott julkaisi lukuisia muita runoja seuraavan kymmenen vuoden aikana, mukaan lukien suositun ”Lady of the Lake” -runon vuonna 1810. Osia siitä (saksaksi käännettyinä) kulkeutui Schubertin Ave Mariaan. Marmion, tämän ajanjakson toinen teos, synnytti joitakin Scottin lainatuimmista lauseista.

Kun kirjapaino joutui rahavaikeuksiin, Scott pyrki vuonna 1814 kirjoittamaan menestysteoksen, ”rahasammon”. Näin syntyi Waverley, romaani vailla tekijän nimeä. Se kertoo Ison-Britannian viimeisestä jakobiittikapinasta ja saavutti melkoisesti menestystä. Sitä seurasi koko joukko romaaneja seuraavan viiden vuoden aikana, kaikki yleisesti ottaen tyyliltään samanlaisia. Runoilijanmaineestaan tarkka Scott jatkoi Waverleyssa alkanutta nimettömyyttä ja julkaisi aina romaaninsa nimellä ”Waverleyn kirjoittaja” tai tekijän kohdalla ”...:n tarinoita” ilman tekijän nimeä. Silloinkin kun oli selvää, ettei julkisuuteen tulo olisi haitannut, hän piti yllä nimettömyyden kulissia, ilmeisesti huvin vuoksi. Tänä aikana salaperäisestä menestyskirjailijasta käytettiin yleisesti lisänimeä ”Pohjoisen velho”. Kirjoittajan oikeasta henkilöllisyydestä huhuttiin silti laajalti.^[4]

Vuonna 1820 Scott päätti Skotlannista kirjoittamisen romaanillaan Ivanhoe, historiallisella 1100-luvun Englannista kertovalla romanttisella kirjalla. Myös se oli suuri menestys, ja kuten ensimmäisen kirjan kohdalla, ilmestyi jälleen koko joukko samantapaisia kirjoja. Kun Scottin maine kasvoi uran tämän vaiheen aikana, hän sai baronetin arvonimen.

Vuonna 1825 Scottilla alkoi olla jälleen suuria talousvaikeuksia, sillä hänen yrityksensä melkein romahti. Yleiseen tietoisuuteen tuli myös tällöin, että hän oli romaanien kirjoittaja. Vararikon sijaan Scott panttasi kotinsa Abbotsford Housen ja tulonsa velkojensa pantiksi ja ryhtyi kirjoittamaan itseään veloista vapaaksi. Scott säilytti hämmästyttävän tuotteliaisuutensa ja hän kirjoitti myös Napoleon Bonaparten ei-fiktiivisen elämäkerran. Vuonna 1831 Scottin terveys heikkeni, ja hän kuoli Abbotsfordissa vuonna 1832.^[5] Vaikka velkoja ei tällöin vielä ollut kuitattu kokonaan, hänen romaaninsa myivät yhä, ja Scott sai velkansa maksettua vielä haudastaan käsin. Hänet haudattiin Dryburgh Abbeyhin, jonka lähellä on Skotlannin historiallisiin sankareihin kuuluvan William Wallacen patsas.

Scott teki tunnetuksi historiallisen romaanin lajityypin: 1800-luvulla ilmestyi valtava määrä hänen jäljittelijöitään. Vuonna 1854 avattua Edinburghin keskusrautatieasemaa kutsutaan Waverley Stationiksi, Waverleyn asemaksi.

Scottin skotlantilaiset romaanit palauttivat arvon Ylämaan kulttuurille jakobiittikapinoiden jälkeen. Scott oli kuitenkin Alamaan skotti ja hänen näkemyksensä Ylämaista olivat epärealistisia. Hän keksi monia klaanitartaaneja pelkästään Yrjö IV:n Skotlannin-vierailua varten vuonna 1822.

Scott sai Edinburgh Weekly News -lehdessä vuonna 1826 julkaistulla ja nimimerkillä kirjoitetulla kirjesarjalla aikaan sen, että skotlantilaiset pankit säilyttivät oikeuden laskea liikkeelle omia seteleitään. Hänen kuvansa on Bank of Scotlandin kaikkien setelien etupuolella.

Suomennetut teokset

Ivanhoe. ((Ivanhoe, 1820.) Suomentanut Simelius) Helsinki: Edlund, 1870.
Lammermoor’in morsian. ((The Bride of Lammermoor, 1819.) Suomentanut Suonio) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, 1871.
Vanha tarina Montrosesta. ((A Legend of Montrose, 1819.) Suomentanut Suonio) Helsinki: Edlund, 1871.
Musta kääpiö. ((The Black Dwarf, 1816.) Suomentanut Suonio) Helsinki: Suomen Kuvalehti, 1874.
Quentin Durward. (Quentin Durward, 1823) Helsinki: Uusi Suometar, 1877.
Perth’in kaupungin kaunotar. ((The Fair Maid of Perth, 1828.) Suomentanut Suonio) Helsinki: Uusi Suometar, 1878.
Talismani. (The Talisman, 1825) Helsinki: Edlund, 1880.
Waverley. ((Waverley, 1814.) Suomentanut V. Andelin) Porvoo Helsinki: WSOY, 1904.
Kenilworth. ((Kenilworth, 1821.) Suomentanut V. Hämeen-Anttila) Helsinki: Otava, 1912.
Ylämaan leski. ((The Highland Widow, 1827.) Suomentanut V. Hämeen-Anttila) Hämeenlinna: Karisto, 1913.
Tähdistälukija. ((Guy Mannering, 1815.) Suomentanut V. Hämeen-Anttila) WSOY, 1914.
Nigelin vaiheet. ((The Fortunes of Nigel, 1822.) Suomentanut V. Hämeen-Anttila) Helsinki: Otava, 1914.
Kuninkaan mies. ((Woodstock, 1826.) Suomentanut V. Hämeen-Anttila) Helsinki: Otava, 1915.
Talismani. (The Talisman, 1825) WSOY, 1918.
Ivanhoe nuorille lukijoille kerrottuna. (Ivanhoe, 1820) Hämeenlinna: Karisto, 1929.
Ivanhoe. ((Ivanhoe, 1820.) Suomentanut Suonio) WSOY, 1930. – Useita painoksia.
Perthin kaunotar. ((The Fair Maid of Perth, 1828.) Suomentanut Aune Brotherus) WSOY, 1932.
Kuninkaan jousimies. ((Quentin Durward, 1823.) Suomentanut J. Maanpää) Helsinki: Pellervo-seura, 1948. – Lyhennetty suomennos.
Mid-Lothianin sydän. ((The Heart of Midlothian, 1818.) Suomentanut J. A. Hollo) Helsinki: Otava, 1948. – Ex libris, 1972.
Henkipatto Rob Roy. ((Rob Roy, 1818.) Suomentanut J. Maanpää) Helsinki: Pellervo-seura, 1949. – Lyhennetty suomennos.
Lammermoorin morsian. ((The Bride of Lammermoor, 1819.) Suomentanut Hannes Korpi-Anttila) WSOY, 1954.
Ivanhoe. ((Ivanhoe, 1820.) Vuonna 1930 ilmestyneen Suonion käännöksen pohjalla lyhentänyt ja kielellisesti korjannut Olli Nuorto) WSOY, 1954. – 5. painos: Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24979-3.

Lähteet

↑ Czech National Authority Database . Tieto on haettu Wikidatasta.
↑ ^a ^b Walter Scott. Suomen Kuvalehti, 15.11.1874, nro 46, s. 1-4. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.7.2014.
↑ Walter Scott (kävelyretki). Kyläkirjaston Kuvalehti, 1.1.1905, nro 7, s. 15. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.07.2014.
↑ Walter Scott (loppu). Suomen Kuvalehti, 1.12.1874, nro 47, s. 1-2. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.7.2014.
↑ Sankari rauhan toimissa. Kansan Ystävä, 15.12.1876, nro 0, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.7.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Vapaasti ladattavia Walter Scottin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
The Walter Scott Digital Archive, Edinburghin yliopiston kirjaston sivut Walter Scottista. (englanniksi)