Tämä artikkeli kertoo vuosina 1766–1768 Englannin pääministerinä toimineesta poliitikosta. Myöhemmästä pääministeristä kerrotaan artikkelissa William Pitt nuorempi.
Pitt nousi suosioon alahuoneessa "tavallisena miehenä". Hän aloitti alahuoneessa jo 1735, oli loistava puhuja ja käytti taitojaan toistuviin hyökkäyksiin pääministeri Robert Walpolea vastaan.[1]
Pitt oli suosittu ja vaikutusvaltainen poliitikko, joka käytännössä ohjasi hallitusta jo William Cavendishin ja Thomas Pelham-Hollesin pääministerikausien aikana. Pitt oli valtiosihteerinä (Secretary of State) ja siten käytännössä vastuussa sotatoimista seitsenvuotisen sodan aikana, ja oli hankkimassa emämaalle Intiaa, Kanadaa ja Länsi-Afrikkaa. Siksi häntä on pidetty yhtenä avainhenkilönä Brittiläisen imperiumin syntymisessä.[2]
Vuonna 1766, oman pääministerikautensa alkaessa hän sai Chathamin jaarlin arvonimen, mikä kuitenkin vähensi hänen arvostustaan alahuoneessa. Pittin hallitus, jonka vahvat miehet olivat Augustus FitzRoy ja Charles Townshend, teki suuria virheitä Amerikan siirtokuntien ja John Wilkesin tapauksen käsittelyssä. Se sääti veroja ja tulleja, joiden tarkoitus oli lisätä emämaan siirtokunnista saamaa hyötyä, mutta jotka johtivat kapinointiin ja tuonnin tyrehtymiseen. Lopulta Wilkesin ympärille noussut kuohunta kaatoi hallituksen. Wilkes esiintyi vapauttajana ja asettui ehdokkaaksi alahuoneeseen, hän sai valtavan äänivyöryn kerta toisensa jälkeen. Wilkes pidätettiin vanhojen rikkeidensä takia ja kyseisen vaalipiirin äänestys määrättiin uusittavaksi neljä kertaa. Tämä heikensi hallitusta ja oikeusjärjestelmän uskottavuutta, ja sai monet alueet vaatimaan parlamentin hajottamista ja uusintavaaleja. Pitt erosi pääministerin tehtävistä, ja FitzRoystä tuli seuraava pääministeri.[1]
Vuonna 1778 Pitt sai sairauskohtauksen ylähuoneessa ja kuoli neljä päivää myöhemmin.[2]
.svg){kind=small}
