Wimbledon FC

Wimbledon FC oli jalkapalloseura Wimbledonin kaupunginosasta Lontoosta, Englannista. Se perustettiin vuonna 1889 nimellä Wimbledon Old Centrals. Vuodesta 1905 seuran nimenä oli Wimbledon FC, lukuun ottamatta vuotta 1910, jolloin se pelasi nimellä Wimbledon Borough. Seura muutti vuonna 2003 Milton Keynesin kaupunkiin ja vaihtoi nimekseen Milton Keynes Dons FC.

Wimbledon FC pelasi lähes 90 vuotta amatöörisarjoissa. Se voitti kahdeksan kertaa Isthmian League -sarjan mestaruuden sekä vuonna 1963 Amatöörien FA Cupin kukistettuaan loppuottelussa Sutton Unitedin 4–2. Vuonna 1975 Wimbledonista tuli ensimmäinen liigan ulkopuolinen seura 1900-luvulla, joka kukisti FA Cupissa 1. divisioonan seuran tämän kotikentällä voitettuaan 3. kierroksella Burnleyn. Seuraavalla kierroksella Wimbledon pelasi 0–0-vierastasapelin hallitsevaa liigamestaria Leeds Unitedia vastaan ennen kuin putosi niukasti jatkosta uusintaottelussa.

Wimbledon hyväksyttiin Englannin liigaan vuonna 1977. Kaksi vuotta myöhemmin se nousi 3. divisioonaan, mutta putosi seuraavalla kaudella takaisin 4. divisioonaan. Keväällä 1981 seura nousi jälleen 3. divisioonaan vain pudotakseen takaisin alimmalle liigatasolle seuraavana keväänä. Seuraavilla kahdella kaudella Wimbledon nousi sarjatasoa ylemmäksi päätyen keväällä 1984 ensimmäistä kertaa 2. divisioonaan. Kaksi vuotta myöhemmin seura nousi tuolloiseen pääsarjaan, 1. divisioonaan.

Wimbledon FC aloitti historiansa ensimmäisen pääsarjakauden syksyllä 1986 – yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun se oli hyväksytty jalkapalloliigaan. Seura voitti kauden kolme ensimmäistä otteluaan nousten 1. syyskuuta sarjakärkeen. Monien asiantuntijoiden varmaksi putoajaksi ennustama Wimbledon sijoittui sarjassa lopulta kuudenneksi. Seuran manageri Dave Bassett siirtyi kauden jälkeen Watfordiin ja hänet korvasi Bobby Gould.

Wimbledon FC saavutti suurimman menestyksensä 14. toukokuuta 1988, jolloin se voitti Wembleyllä pelatussa FA Cupin loppuottelussa Liverpoolin Lawrie Sanchezin maalilla 1–0. Wimbledonin kapteeni Dave Beasantista tuli ensimmäinen maalivahti, joka torjui rangaistuspotkun FA Cupin finaalissa hänen torjuttuaan John Aldridgen laukauksen. Wimbledonista tuli ensimmäinen seura, joka on voittanut sekä amatöörien että ammattilaisten FA Cupin. Englantilaisseurojen pelikiellon vuoksi se ei kuitenkaan päässyt mukaan Cup-voittajien cupiin.

Wimbledonin "hullu jengi" menestyi vuodesta toiseen liigassa varsin hyvin, vaikka sen budjetti oli sarjan pienimpiä. Keväällä 1989 se oli liigassa kahdestoista ja seuraavalla kaudella kahdeksas. Seuran FA Cupin mestaruuteen luotsannut Bobby Gould jätti managerin tehtävät kesällä 1990 ja hänet korvasi Ray Harford. Seuraavalla kaudella Dons sijoittui seitsemänneksi. Samana kesänä se jätti kotikenttänään vuodesta 1912 toimineen Plough Lanen siirtyen vuokralaiseksi Crystal Palacen stadionille Selhurst Parkille.

Harford erosi managerin paikalta lokakuussa 1991 ja hänet korvasi väliaikaisesti Peter Withe, kunnes Joe Kinnear tuli manageriksi vuodenvaihteen jälkeen. Wimbledon sijoittui liigassa 12:nneksi sekä kaudella 1991–1992 että ensimmäisellä valioliigakaudella 1992–1993. Keväällä 1994 se saavutti toistamiseen kuudennen sijan, historiansa parhaan liigasijoituksen, ja eteni lisäksi liigacupissa puolivälieriin. Seuraavalla kaudella se sijoittui yhdeksänneksi ja keväällä 1996 14:nneksi edeten lisäksi FA Cupin puolivälieriin.

Kausi 1996–1997 oli yksi Wimbledonin menestyksekkäimpiä. Se pudotti Manchester Unitedin FA Cupista ja selviytyi välierään, jossa hävisi lopulliselle mestarille Chelsealle. Liigacupissa se selviytyi niin ikään välieräotteluun, jonka hävisi mestaruuden voittaneelle Leicesterille. Liigassa se oli pitkään viiden parhaan joukossa sijoittuen lopulta kahdeksanneksi. Seuraavat kaksi kautta se aloitti hyvin, mutta putosi lopulta 15:nneksi ja 16:nneksi. Keväällä 1999 se eteni lisäksi liigacupissa välieriin pudoten lopulliselle mestarille Tottenhamille.

Joe Kinnear jätti managerin tehtävät kesällä 1999 ja hänet korvasi Egil Olsen. Wimbledon lähti kauteen suurin odotuksin, mutta tuloksena oli putoaminen 1. divisioonaan 14 vuotta kestäneen pääsarjakauden jälkeen. Managerin tehtävät kauden loppuvaiheessa ottanut Terry Burton jatkoi tehtävässä seuraavat kaksi kautta, joilla kummallakin Wimbledon oli lähellä selviytyä nousukarsintaotteluihin.

Wimbledonin rahatilanne oli heikentynyt niin voimakkaasti, etteivät seuran omistajat löytäneet muuta ratkaisua kuin myydä seura Lontoon ulkopuolelle, Milton Keynesin kaupunkiin. Pettyneet kannattajat perustivat uuden seuran, AFC Wimbledonin. Kausi 2002–2003 oli viimeinen täysi kausi, jonka Wimbledon FC pelasi Selhurst Parkilla. Kannattajat protestoivat muuttoa vastaan boikotoimalla otteluita – kauden yleisökeskiarvo oli vain 1 500 katsojaa, joista valtaosa vierasjoukkueiden kannattajia. Joukkue sijoittui sarjassa kymmenenneksi. Seuran velat olivat tuolloin 20 miljoonaa puntaa.

Wimbledon aloitti kauden 2003–2004 Selhurst Parkilla, mutta muutti pian Milton Keynesiin. Se pelasi kuitenkin koko kauden Wimbledonin nimellä. Kaudesta tuli katastrofaalinen, sillä seura jäi sarjassa viimeiseksi hävittyään peräti 33 ottelua. Englannin liigan historiassa vain Doncaster Rovers on hävinnyt enemmän liigaotteluita kauden aikana, 34, kaudella 1997–1998. Syksyllä 2004 seura aloitti Englannin Ykkösliigassa Milton Keynes Donsin nimellä.

Vuonna 2006 Englannin jalkapallon kannattajayhdistys Football Supporters Federation ja MK Donsin faniyhdistys pääsivät sopimukseen, jonka mukaan MK Donsin fanit myöntävät Wimbledon FC:n vanhojen saavutusten ja seurahistorian kuuluvan uudelle AFC Wimbledon -seuralle.^[1].

1980-luvun alussa seura solmi yhteistyösopimuksen Kopareiden kanssa. Wimbedon lähettinkin 1980-luvulla useita pelaajia Kuopioon pelaamaan kesäkuukausiksi, kun Englannin sarjat olivat tauolla. Kaudet 1994-2001 seurassa pelannut Marcus Gayle on yksi seuran suurimmista ikoneista. Gayle pelasi myös Suomessa Kuopion Palloseurassa kaudella 1990.

• Memories of the Dons (englanniksi)