Zhou kirjoittautui 1923 Shanghain Saint John’s Universityyn, suoritti siellä taloustieteiden tutkinnon ja opiskeli sivuaineena lingvistiikkaa.[1][6] Hän lähti pois vuoden 1925 toukokuun 30. liikkeen aikana ja siirtyi lyhytikäiseen Guanghuan yliopistoon, josta hän valmistui 1927.[1] Zhou oli vaihto-opiskelijana Japanissa[1] ja työskenteli uransa alussa pankkivirkailijana ja ekonomistina ulkomailla (lähinnä New Yorkissa) kiinalaisen pankin lähettämänä, mutta palasi Shanghaihin[1] 1949, jolloin Kiinan kansantasavalta perustettiin,[3][4] ja työskenteli yliopiston opettajana[1].
Pinyinin suunnittelu
Zhou nimettiin 1955 johtamaan lukutaidon lisäämiseksi perustettua kiinan kielen uudistamiskomiteaa, mikä todennäköisesti oli hänen pelastuksensa, kun taloustiede ei ollut vallanpitäjien suosiossa.[4] Samaan aikaan perustettiin myös komiteoita, jotka laativat yksinkertaisemmat kiinan kirjoitusmerkit, huolehtimaan mandariinikiinan julistamisesta koko maan viralliseksi kieleksi, mutta Zhoun komitea huolehti siirtokirjoituksen kehittämisestä siten, että kirjoitus noudattaisi kiinan kirjoitusmerkkien ääntämystä.[3] Zhoun mukaan työhön meni kolme vuotta täysipäiväistä työtä.[3] Pinyin määrättiin viralliseksi siirtokirjoitusjärjestelmäksi 1958, joskin se oli silloin kuten nykyisinkin vain ääntämisohje, eikä se korvaa kirjoitusjärjestelmää.[7]
Myöhempi ura
Kulttuurivallankumouksen aikana Zhou joutui yli kahdeksi vuodeksi työleirille[6] maaseudulle ”uudelleenkoulutettavaksi”, kuten suuri osa älymystöä siihen aikaan.[3][4]
Vuodesta 1980 alkaen Zhou käänsi Liu Zunqin ja Chien Wei-zangin kanssa Encyclopedia Britannicaa kiinaksi ja sai siitä hyvästä lempinimen ”Encyclopedia Zhou”.[1] Zhou jatkoi pinyinin laatimisen jälkeen kirjoittamista ja julkaisutoimintaa. Esimerkiksi hänen kirjansa Zhongguo Yuwen de Shidai Yanjin 中国语文的时代演进 on kääntänyt englanniksi Zhang Liqing, ja se julkaistiin 2003 nimellä The Historical Evolution of Chinese Languages and Scripts.[8] Hän kirjoitti 44 kirjaa[6], niistä vuoden 2000 jälkeen kymmenen, joista osa on kielletty Kiinassa. Vanhoilla päivillään hän ryhtyi poliittisten uudistusten puolestapuhujaksi ja arvosteli yhä enemmän puolueen hyökkäyksiä perinteistä kiinalaista kulttuuria kohtaan.[9]
Zhou avioitui 1933 Zhang Yunhen kanssa, joka kuoli 2002. Pariskunta sai kaksi lasta, pojan ja tyttären, joka kuoli kuusivuotiaana.[3]
↑ abcPetteri Tuohinen, ”Pinyinin isä” yhdisti Kiinaa maailmaan, Helsingin Sanomat 20.11.2011 sivu B 2
↑S. Robert Ramsey: The Languages of China, s. 145. Princeton University Press, 1989. ISBN 978-0-691-01468-5(englanniksi)
↑Zhou Youguang 周有光. The Historical Evolution of Chinese Languages and Scripts; 中国语文的时代演进, translated by Zhang Liqing 张立青. Ohio State University National East Asian Language Resource Center. 2003.
