Habsburgien ja Osmanien valtakunnanvälinen15-vuotinen sota alkoi vuonna 1593.[1] Sota oli aluksi ollut hyvin suosiollinen Itävallan keisarillisille.[2] Lopulta kuitenkin molemmat osauolet olivat ottaneet voittoja ja kärsineet tappioita ilman, että kumpikaan olisi kuitenkaan saavuttanut ratkaisevaa voittoa. Osmanien onneksi Transsilvanian ruhtinasIstván Bocskai oli nostattanut Habsburgien vastaisen kapinan, mikä tasoitti ajoittain heikkojen osmanien asemaa.[1]
Sopimus
Bocskai ja Habsburgit saavuttivat syyskuussa 1606 niin sanotun Wienin rauhan, joika kompromissiratkaisuna velvoitti Habsburgit tunnustamaan Bocskain Transsilvanian ruhtinaana ja ruhtinaskunnan riippumattoman aseman. Sen sijaan ajatuksesta Osmanien tukemasta Unkarin kuningaskunnasta luovuttiin. Bocskai ryhtyi sitten välittämään neuvotteluja Osmanien ja Habsburgien välillä.[2] Kolmen osapuolen neuvottelut alkoivat 29. lokakuuta 1606. KeisariRudolf II:ta edusti Ernst Molart, sulttaani Ahmed I:stä Budanbeglerbegi Ali ja Bocskaita paroni István Illésházy. Neuvottelut käytiin veneillä Žitavan (unk.Zsitva) ja Tonavan yhtymäkohdalla. Nimi Zsitvatorok tarkoittaa Zsitvan suuta. Neuvottelujen lopputuloksena oli sopimus, joka allekirjoitettiin 11. marraskuuta 1606.[1]
Sopimusken oli sen ehtojen mukaan tarkoitus olla voimassa seuraavat 20 vuotta. Se sisälsi useita eri kohtia, joista joitakin tärkeimpiä olivat 1. kielto hyökätä osapuolten linnoille ja ottaa vankeja, 2. jo otetut vangit oli vapautettava, 3. keisarin tuli maksaa osmaneille kertaluontoisesti 200 000 floriinia ja 4. Nógrádin seudulla vallatuja osmanilinnoituksia ei palautettaisi, mutta he säilyttivät Esztergomin hallinnan ja Kanizsan alueen kohtalosta päätettäisiin myöhemmin.[1] Kaiken kaikkiaan valtakuntien rajat pysyivät sodan jälkeen suurin piirtein ennallaan.[2]
↑ abcdP. J. Bearman, Th. Bianquis, C. E, Bosworth, E. van Donzel ja W. P. Heinrichs: The Encyclopedia of Islam New Edition, s. 545-546. (Volume 11 W–Z) Leiden: Koninklijke Brill, 2002. ISBN 90 04 12756 9(englanniksi)
↑ abcJuhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari - Maa, kansa, historia, s. 86-90. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2
