Krusenstern sai ajatuksen maailmanympäripurjehduksesta, joka suuntautuisi Tyynenmeren rannikoilla Kamtšatkan niemimaalla ja Pohjois-Amerikassa sijaitsevien venäläisten siirtokuntien luo. Ehdotus herätti lopulta kauppaministeri Nikolai Rumjantsevin, meriministeri Nikolai Mordvinovin ja Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian johtajan Nikolai Rezanovin mielenkiinnon.[4] Vuonna 1802 keisari Aleksanteri I määräsi Krusensternin johtamaan tutkimusretkikuntaa, jonka tuli saattaa Rezanovin johtama Venäjän diplomaattinen valtuuskunta eristyneeseen Japaniin, kuljettaa elintarvikkeita Kamtšatkan ja Amerikan siirtokuntiin sekä luoda kauppasuhteita Kiinaan. Kronstadtista elokuussa 1803 alkanut matka kesti kolme vuotta.[4][5][1] Miehiä oli mukana 139.[3] Kahdesta laivasta Nadeždan kapteenina oli Krusenstern itse ja Nevan kapteenina Juri Lisjanski.[4] Itseään retkikunnan todellisena johtajana pitänyt Rezanov käyttäytyi hankalasti koko matkan ajan.[5]
Matka kulki AtlantiltaKap Hornin ympäri Tyynellemerelle.[2] Tyynenmeren ylityksen aikana retkikunta pysähtyi huhtikuussa 1804 Marquesassaarilla ja sitten Havaijilla. Sieltä Krusenstern jatkoi kohti Kamtšatkaa, mutta Lisjanski kääntyi Alaskaan vallatakseen Sitkan siirtokunnan takaisin tlingiteiltä.[5][4] Heinäkuusta 1804 lokakuuhun 1805 Krusensternin retkikunta oli pohjoisella Tyynellämerellä kartoittaen Kamtšatkaa ja Sahalinin saarta samalla kun Rezanov kävi neuvotteluja Japanin Nagasakissa.[1][4][2] Krusenstern keräsi myös hydrologisia ja etnografisia tietoja sekä kauppatilastoja.[4] Lähetystön perustaminen Japaniin epäonnistui japanilaisten kieltäydyttyä yhteistyöstä, joten Rezanov lähti heinäkuussa 1805 Maria-laivalla Amerikkaan perustamaan uusia siirtokuntia.[5] Krusenstern ja Lisjanski sen sijaan lähtivät Kiinan Kantonista paluumatkalle, joka kulki Sundasalmen kautta Intian valtamerelle ja sieltä Hyväntoivonniemen ympäri takaisin Atlantille.[2][1]
Myöhemmät vaiheet
Krusenstern julkaisi maailmanympärimatkastaan vuosina 1810–1812 kolmiosaisen kuvauksen Reise um die Welt in den Jahren 1803–1806. Myöhemmin hän julkaisi useita maantiedettä käsitteleviä teoksia, kuten 34-osaisen Tyynenmeren kartaston Atlas de l’Océan Pacifique (1824–1827) sekä muistelmateoksen Recueil des mémoires hydrographiques (1824–1827, täydennysosa 1835).[1] Teoksissaan hän nimesi Tyynellämerellä sijaitsevat Cookinsaaret englantilaisen tutkimusmatkailija James Cookin mukaan ja Gilbertsaaret kapteeni Thomas Gilbertin mukaan. Molemmat nimet ovat jääneet käyttöön.[6][7]
Pietarin Vasilinsaarella merikadettikoulun rakennuksen edustalla on vuonna 1876 pystytetty Krusensternin patsas.[1] Krusensternin Virossa omistamassa Kiltsin kartanossa on ollut vuodesta 1995 museoitu A. J. von Krusensternin muistohuone.[9] Venäjän laivaston koululaiva Kruzenštern on nimetty hänen mukaansa.
