Altingiaceae on pieni puukasviheimo koppisiemenisten Saxifragales-lahkossa, johon muun muassa rikkokasvit kuuluvat.
Tuntomerkit
Heimon kasvit ovat aina- tai kausivihantia puita, jotka sisältävät eräitä iridoideja (välkehtiviä yhdisteitä) ja hartseja sisältäviä erityskanavia. Lehdet sijaitsevat kierteisesti ja ovat liuskalapaisia ja korvakkeellisia. Kukat ovat yksikotisesti yksineuvoisia ja kehättömiä. Kukinto on vaihtelevassa määrässä mykerömäinen. Hedekukissa on 4–10 hedettä ja emiön jäänne, pistillodi. Emikukissa on emien välisiä ulokkeita, jotka tulkitaan steriileiksi kukiksi. Kahdesta emilehdestä muodostunut yhdislehtinen sikiäin on (puoleksi) kehänalainen, ja luoteissa on monisoluisia ulokkeita. Siemenaiheita on sikiäimessä paljon, ne ovat suoria, ja vain alimmat niistä ovat fertiilejä. Hedelmä on rakokota. Siemenessä on niukka endospermi.[1]
Levinneisyys
Heimon kasvualueita on Välimeren alueen itäosassa, Itä-Aasiasta Malaijien saaristoon ulottuvalla alueella ja Keski-Amerikassa.[1]
Luokittelu
Altingiaceae on vanhastaan jaettu kahteen sukuun: rasamaloihin (Altingia) ja ambrapuihin (Liquidambar)[2], mutta nyttemmin fylogeneettiset tutkimukset ja se, että kummankin suvun lajit risteytyvät keskenään, puoltavat kaikkien heimon 13 lajin sisällyttämistä samaan Altingia-sukuun. Aikaisemmin heimo on usein viety taikapähkinäkasveihin (Hamamelidaceae, esim. Cronquist 1981).[1]
Lähteet
Viitteet
