Armas Kullervo Willamo (sukunimi aik. Wilander; 22. elokuuta 1889 Helsinki – 5. maaliskuuta 1949 Helsinki[1]) oli suomalainen liikemies ja elokuvatuottaja.
Willamon vanhemmat olivat kauppias Johannes Wilander ja Johanna Matilda Friman. Hänen vanhempi veljensä oli Lapin keisarina tunnettu jääkärieversti Oiva Willamo. Armas Willamo oli naimisissa vuodesta 1916 Airi Forsiuksen (1891–1978) kanssa. Heidän poikansa, toimitusjohtaja Harri Heikki Willamo (1919–2008) oli tunnettu ikonikeräilijä.
Willamo pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta. Valmistuttuaan Suomen liikemiesten kauppaopistosta vuonna 1911 hän meni A. Parviainen & Co Oy:n palvelukseen. Willamo sai 1914 Pauligin stipendin jonka turvin hän teki opintomatkan Venäjälle ja oleskeli siellä sitten vuoteen 1917 saakka toimien A. Parviainen & Co:n edustajana Venäjällä.
Palattuaan Suomeen Willamo liittyi Helsingin suojeluskuntaan. Suomen sisällissodan alettua Willamo pyrki pohjoiseen valkoisten hallitsemille alueille mutta joutui punaisten vangiksi. Hän oli vankina Katajanokan vankilassa ja päästyään vapaaksi hän osallistui Helsingin valtaukseen. Sodan jälkeen Willamo toimi senaatin elintarviketoimikunnan kauppaosaston päällikkönä vuoteen 1920 saakka ja sen jälkeen hän oli Suomen Valtamerientakainen Kauppa Oy:n konttorin johtajana Riiassa Latviassa.
Willamo omisti vuodesta 1926 Helsingissä toimineen Oy Fennica Ab:n joka oli teknisten tarvikkeiden ja öljytuotteiden agentuuriliike. Vuonna 1928 Willamo rahoitti nuorten Valentin Vaalan ja Teuvo Tulion ensimmäisen elokuvan Mustat silmät, joka valmistui seuraavana vuonna. Oy Fennica Ab toimi viiden ensimmäisen Vaalan elokuvan tuotantoyhtiönä. Kuudeskin elokuva ehdittiin aloittaa, mutta sen teki loppuun toinen tuotantoyhtiö.[2]
Vuonna 1932 Vaala osti vähemmistöosuuden Oy Fennica Ab:sta. Seuraavana vuonna myös Tulio osti yhden osakkeen. Vuonna 1934 yhtiö joutui talousvaikeuksiin, mutta se välttyi konkurssilta epämääräisten olosuhteiden vallitessa, jossa myös tuotantoyhtiö Aho & Soldan kärsi tappioita. Tämän jälkeen Willamo toimi saksalaisen Kruppin agenttina Suomessa ja välitti ammusten puolivalmisteita Sakolle. Hän muutti 1936 asumaan Kulosaareen Hopeasalmentie 15:een. Samassa talossa asui myös Willamon appi, eläkkeellä oleva aistivialliskoulujen tarkastaja Valter Voldemar Forsius (1856–1939).
Vuonna 1939 Willamosta tuli saksalaisen Willy Daugsin ostaman Ergo-laivanvarustamon toimitusjohtaja. Willamo omisti tässä vaiheessa myös pienen polttoturvetta valmistaneen yrityksen Keski-Suomen Turve Oy:n, jolla oli polttoturvetehdas Seinäjoella. Hän hankki yhtiön Ergo-varustamon antamalla lainalla.
Vuonna 1946 Willamo joutui oikeuteen kavalluksesta syytettynä, kun hän oli nostanut ilman lupaa 3,45 miljoonaa markkaa Ergo-varustamon sekkitililtä provisioina. Kavallussyyte hylättiin 1947 raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa. Samaan aikaan myös Ergo-varustamo siirtyi saksalaisomaisuutena Neuvostoliiton haltuun. Willamon kavallussyytteen kaaduttua Ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunta alkoi ajaa asiaa siviilikanteena. Willamo kuoli keväällä 1949 sairastamaansa diabetekseen.
Innokkaana urheilijana tunnettu Willamo oli mukana perustamassa Helsingin jalkapalloklubia ja Helsingin nyrkkeilyklubia. Hän oli myös Suomen olympiakomitean jäsenenä.
Armas Willamon tuottamat elokuvat
Lähteet
- ↑ Hautakivi Kulosaaren hautausmaalla
- ↑ *Laine, Kimmo & Lukkarila, Matti & Seitajärvi, Juha (toim.): Valentin Vaala, s. 26. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 956) Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2004. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
