Autarkia (kreik.αὐτάρκεια ’itsenäisyys, itsehallinto’) tarkoittaa talousjärjestelmää, joka perustuu täydelliseen omavaraisuuteen. Autarkkisessa järjestelmässä alueen talousjärjestelmä toimii omaehtoisesti ja omiin raaka-aineisiin ja tuotantolaitoksiin perustuen. Tavoitteena on alueen täydellinen riippumattomuus muista alueista. Käytännössä autarkia edellyttää (ainakin laajasta) ulkomaankaupasta luopumista, omien tuotantojärjestelmien ja palveluiden kehittämistä sekä riittävää omaa perustuotantoa. Koska vain harvalla maalla on riittävästi edellytyksiä tuottaa itse maan tarvitsemat raaka-aineet ja elintarvikkeet, pyrkimys autarkiaan on johtanut yleensä pulaan ja talouslamaan. Toisaalta autarkiapyrkimys on saanut useita maita kehittämään omaa teollisuuttaan ja täten parantamaan alueen omavaraisuutta.
Historiassa autarkiapyrkimys on liittynyt usein kansallismielisyyden eli nationalismin nousuun. Useat valtiot ovat pyrkineet autarkiaan vähentääkseen maan riippuvuutta muista valtioista ja mahdollistaakseen täten itsenäisen politiikan. Samalla autarkian on ajateltu tekevän valtiosta vahvemman ja kestävämmän kriisien aikana. Esimerkiksi kansallissosialistinen Saksa ilmoitti pyrkivänsä maatalous- ja teollisuustuotannossaan omavaraisuuteen. Tämän politiikan taustalla olivat osittain kokemukset ensimmäisen maailmansodan ajoilta, jolloin ympärysvaltojen toimeenpanema taloussaarto oli osaltaan edesauttamassa Saksan keisarikunnan hajoamista.
Taloustieteilijä Paul Krugman on sanonut: "Jokainen 1900-luvun onnistunut esimerkki taloudellisesta kehityksestä – joka tapaus, jossa köyhä valtio on työstänyt tiensä kohtuulliseen tai ainakin dramaattisesti parempaan elintasoon – on tapahtunut globalisaation kautta, tuottamalla maailmanmarkkinoille pikemmin kuin pyrkimällä omavaraisuuteen'".[4].
Maailmankauppa toi hyvinvointia kehitysmaihin
YK:n UNDP:n raportti kertoi inhimillisen kehityksen mittareiden osoittavan huomattavaa paranemista 2000-luvulla. Syynä tähän on kaupan kasvu. Globalisaatio on vähentänyt kaupan esteitä ja levittänyt tuotantoketjuja valtionrajojen yli. Tämä on kiihdyttänyt köyhien maiden talouskasvua. Niiden osuus maailmankaupasta kolminkertaistui ajanjaksona 1980–2011. [5]
Vapaakaupan kehitysmaat ottavat kiinni teollisuusmaita, suljetut jäävät jälkeen
Professori Jeffrey Sachsin mukaan syy siihen, että osa kehitysmaista on ottanut teollisuusmaita kiinni mutta osa jää jälkeen, on se, että vapaampaa kauppapolitiikkaa harjoittavat köyhät maat kasvavat tuplasti niin nopeasti kuin teollisuusmaat ("catch-up effect" eli kiinniottajan etu) mutta suljetut taloudet jäävät jälkeen.
Sachs ja Andrew Warner totesivat 111 maata kattaneessa tutkimuksessaan vuosien 1970–1989 ajalta, että teollisuusmaiden talouskasvu oli 2,3 %/vuosi/henkilö, avoimen talouden kehitysmaiden 4,5 % ja suljetun talouden kehitysmaiden vain 2 %.[6]
Lähteet
↑Lehtonen, Reino & Sipilä, Leea-Mari: Taloussanasto, s. 224. Taloustieto Oy, 1989. ISBN 951-628-168-0
