Afzelius aloitti muusikonuransa Mikael Wiehen kanssa Hoola Bandoola Bandissa ja jatkoi 1970-luvun lopulla sooloartistina.
Uran alku ei ollut helppo, koska kriitikot pitivät häntä kansanomaisena ja naiivina verrattuna akateemiseen Wieheen. Afzelius käänsi tämän kuitenkin voitokseen ja alkoi saada suurta kansansuosiota country rock -tyylisellä musiikillaan, jolla kuitenkin oli usein vahva vasemmistolainen sanoma. Hänen poliittisia laulujaan alkoivat esittää jopa ruotsalaiset dansbandit tanssipaikoilla. Hän sai suurta suosiota myös Tanskassa ja Norjassa.[1]
Björn Afzelius oli poliittisesti aktiivinen myös yksityiselämässään ja tuki muun muassa vapautusliikkeitä Nicaraguassa ja muissa kolmannen maailman maissa.[2] Afzeliuksen perustama säätiö Björn Afzelius International Culture Foundation tukee muun muassa tanskalaisten muusikoiden perustamaa Freemuse-sananvapauspalkintoa.[3]
Vuonna 1993 Afzelius julkaisi omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan romaanin En gång i Havanna, jossa ruotsalaismuusikko saapuu Kuubaan ja törmää paikalliseen kulttuuriin.
Vuonna 2003 murhatun ruotsalaisministeri Anna Lindhin hautajaisissa esitettiin Afzeliuksen laulu ”Sång till friheten”.[1]
Vuonna 2009 Afzeliuksen albumi För kung och fosterland (1976) pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat Ruotsissa julkaistujen kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja tv-ohjelmien klassikkoa.[4] Vuonna 2014 tuli ensi-iltaan Magnus Gerttenin ja Stefan Bergin ohjaama dokumentti Afzeliuksen elämästä nimellä Tusen bitar.[1]Yle Fem esitti sen toukokuussa 2016 suomenkielisellä nimellä Tuhansina palasina.
Suomessa Björn Afzelius ei koskaan noussut erityisempään suosioon. Vuonna 2005 turkulainen näyttelijä-laulaja Dick Holmström kokosi lauluillan Toista ei voi omistaa Björn Afzeliuksen ja Mikael Wiehen suomennetuista lauluista. Sitä esitettiin ravintola Linnankatu 3:ssa.[5]