Kehitysohjelma alkoi 1980-luvun alkupuolella vastineeksi Neuvostoliiton neljännen sukupolven MiG-29:lle ja Su-27:lle. Kone suunniteltiin aluksi ilmaherruushävittäjäksi, mutta kylmän sodan päättymisen myötä suuntautui enemmän monikäyttörooliin ja meritorjuntaan.
Kone on suunniteltu uudelleen ainakin kerran kehitystyön aikana. Käyttöön otettu malli perustuu läntisten arvioiden mukaan israelilaiseen IAI Laviin, joka oli Israelin yritys toteuttaa F-16C/D:n ja F/A-18C/D:n suorituskyvyn ylittävä oma hävittäjälentokone. Israelin projekti peruutettiin vuonna 1987 Yhdysvaltain painostuksesta.
Kehitysohjelma alkoi virallisesti vuonna 1986. Venäläinen Ljulka-Saturn AL-31F -moottori tuli käyttöön Kiinan jouduttua kesäkuun 1989 jälkeen Yhdysvaltain asevientikieltoon.
Tutkana on kiinalainen KLJ-3 pulssidopplertutka, joka perustuu mahdollisesti F-16:lle suunniteltuun AN/APG-66/68:een. Myös venäläinen Phazotron ja israelilainen Elta ovat tarjonneet omia tutkiaan hävittäjään.
Koneen aseistuksena ovat 23 mm tykki ja 11 ripustinta kaikkiaan 4 500 kg kuormalle. Aseistuksena voivat olla lyhyen matkan infrapunaohjus PL-8 (venäläinen R-73), keskimatkan tutkaohjukset PL-11 ja PL-12 (R-77), laserohjatut ja tavalliset pommit tai meritorjuntaohjus YJ-9K.
Käyttö
Ensimmäisen erän tuotanto alkoi vuonna 2002. Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien 44. divisioona Mengzissä, Yunnanin maakunnassa, sai käyttöön ensimmäiset koneet.
