Chrysler

FCA US LLC
Yritysmuoto	osakeyhtiö
Perustettu	Detroitissa 1925 Aiemmat nimet ja yhtiömuodot: Chrysler Corporation 1925–1998 DaimlerChrysler AG 1998–2007 Chrysler LLC 2007–2009 Chrysler Group LLC 2009–2014
Perustaja	Walter P. Chrysler
Toimitusjohtaja	Christine Feuell[1]
Kotipaikka	Auburn Hills, Michigan, Yhdysvallat
Toiminta-alue	maailmanlaajuinen
Toimiala	ajoneuvoteollisuus
Tuotteet	henkilöautot, hyötyajoneuvot, autojen osat ja komponentit
Liikevaihto	83 miljardia USD 2014[2]
Liikevoitto	1,5 miljardia USD 2014[2]
Nettotulos	1,2 miljardia USD 2014[2]
Henkilöstö	77 817 [2]
Emoyhtiö	Stellantis
Kotisivu	www.chrysler.com
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Chrysler [kraɪslər], nykyisin osa Stellantis-yhtymää ja virallisesti FCA US LLC (Fiat Chrysler Automobiles),^[3] on yhdysvaltalainen automerkki ja ajoneuvovalmistaja. Yhtiön pääkonttori sijaitsee Auburn Hillsin kaupungissa Michiganissa. Chrysler on yksi ”Kolmesta suuresta” amerikkalaisesta ajoneuvovalmistajasta. Yhtiö myy maailmanlaajuisesti autoja lippulaivanaan toimivan Chrysler-brändin alla, muita sen merkkejä ovat Dodge, Jeep ja Ram. Chryslerin tärkeimmät divisioonat ovat ajoneuvojen osia ja tarvikkeita valmistava Mopar sekä yhtiön autoista tehoversioita valmistava SRT.

Chrysler ilmoitti vuoden 2022 alussa että sen mallisto on vuoteen 2028 mennessä täysin sähköinen.^[4]

• Chrysler 300 (2004–)
• Chrysler Pacifica (2016–)
• Chrysler Voyager (2020–)

• 
  300
• 
  Pacifica
• 
  Voyager

Chrysler Corporation syntyi kesäkuussa 1925, kun Walter Chrysler osti selvitystilassa olleen Maxwell Motor Companyn ja sulautti sen osaksi aiemmin perustamaansa Chrysler-yhtiötä.

Vuoden 1919 lopulla pankkiirit lähestyivät Walter Chrysleria, joka tunnettiin kyvystään organisoida ajoneuvojen valmistuksen prosessit todella tehokkaalle ja voitolliselle tasolle. Häntä pyydettiin pelastamaan taloudellisissa vaikeuksissa ollut ohiolainen Willys-Overland Motors. Vuosina 1912–1918 Willys-Overland oli ollut Ford Motor Companyn jälkeen Amerikan toiseksi suurin ajoneuvovalmistaja, mutta I maailmansodan jälkeinen taantuma painoi yhtiön polvilleen. Chrysler lupautui tähän, mutta palkkiokseen hän vaati kaksivuotisesta sopimuksesta miljoona dollaria per vuosi. Lisäksi hän edellytti, että hänen toimipaikkanaan olisi Willys-Overlandin vuonna 1919 omistukseensa hankkima, entinen Duesenberg Motors Companyn lentokone- ja merimoottoritehdas New Jerseyn Elizabethissa.^[6]

Vuoden 1920 puolenvälin tietämillä Chrysler neuvotteli Willysille kolme Studebakerin johtavaa suunnittelijaa, Fred Zederin, Carl Breerin ja Owen Skeltonin sekä heidän tiiminsä. ZSB-tiimi siirtyi uuteen asemapaikkaansa Studebakerin työsopimuksella, jonka mukaan heidän tulisi saattaa tuotantoon jo valmiiksi suunniteltu, uusi Willys Light Six, joka oli käytännössä Willys Four kuusisylinterisellä moottorilla ja pidemmällä akselivälillä. Autosta tuli kuitenkin täysin luokaton, joten Chrysler antoi ZSB-tiimille tehtävän suunnitella pikaisesti korvaava kuusisylinterinen malli.^[7]

Uusi Light Six tulisi kantamaan Chryslerin nimeä ja sen valmistuksesta vastaisi vuonna 1920 Delawareen rekisteröity Chrysler Motor Company. Chrysler Motor oli Willys Corporationin divisioona, Willys Corporation taas toimi holding-yhtiönä kaikille John Willysin yrityksille, mukaan lukien Willys-Overland. Lokakuussa 1920 Willys Corporation antoi tiedotteen, jonka mukaan keväällä 1921 markkinoille esiteltäisiin uusi, kuusisylinterinen malli. Elizabethin tehtaalle asennettiin valomainos joka julisti: "CHRYSLER - The six cylinder motorcar" ja muun muassa autoa koskevien piirustusten omistajaksi oli merkitty Chrysler Motor Company, Division of Willys Corporation, Elizabeth, NJ.^[7]

Nämä hienot suunnitelmat kuitenkin kariutuivat kun kävi ilmi että uuden mallin suunnitteluun ja Elizabethin tehtaan varusteluun käytetyt varat olivat peräisin Willysin Toledon tehtaan kassasta. Willys oli selvitystilassa ja yhtiön ainoa keino selviytyä veloistaan oli omaisuuden pakkohuutokauppa. William Durant, joka oli vuonna 1920 häädetty jälleen General Motorsin johdosta, oli rakentamassa uutta imperiumia, Durant Motorsia ja hän lunasti vuonna 1921 yhtiölleen sekä Elizabethin tehtaan työkaluineen että Chrysler Sixin suunnitelmat. Malli näki viimein päivänvalon mallivuoden 1923 Flint-autona.^[7]

Pääartikkeli: Maxwell (auto)

Samaan aikaan kun Chrysler paini Willysin ongelmien kanssa, hänen käsissään oli myös toinen ongelmayhtiö. Vuonna 1904 New Yorkin Tarrytownissa toimintansa aloittanut Maxwell Motor oli vaiheikkaan historiansa johdosta vuonna 1920 tilassa, jossa sen omat keinot selviytyä olivat loppuneet.^[7]

Vuoden 1913 kesällä yhtiö oli tuonut markkinoille Maxwell 25 -mallin, joka tulisi elämään kauemmin Maxwell-merkki itse; se tulisi kehittymään ja [saamaan uuden nimen Good Maxwell, josta tulisi edelleen Chrysler Four ja viimein ensimmäinen Plymouth, vuonna 1928.^[8]

Vuonna 1916 Maxwell Motorin New Castlen tehtaille asennettiin koko tehdasrakennuksen kattava höyryvasarajärjestelmä ja Forge and Hammer Shop -nimellä toimivasta tehtaasta tuli Yhdysvaltain suurin autojen tako-osia valmistava laitos.

Vuonna 1917 Maxwell kaipasi kasvavan kysynnän täyttämiseksi lisää tuotantotilaa ja sitä oli tarjolla vaikeuksissa olevalla detroitilaisella Chalmers Motor Car Companylla. Yhtiöt neuvottelivat keskinäisen yhteistyösopimuksen, jonka perusteella Maxwell sai tuotantotilaa Chalmers Motorin jättimäisestä Jeffersson Avenuen tehtaasta ja Chalmers saisi autojaan myyntiin Maxwellin verkoston kautta. Loppujen lopuksi Maxwell Motor päätyi Chalmers Motorin omistajaksi.

Yhdistelmä toimi aluksi hyvin, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeinen talouden taantuma iski Maxwelliin rajusti. Menestyvä yhtiö velkaantui pahoin. Vuonna 1920 autoja valmistui tehtaalta 34 169 kappaletta ja näistä noin 26 000 kappaletta, eli kaksi kolmasosaa vuosituotannosta jäi myymättä.

Vuonna 1921 yhtiön täytyi lopettaa autojen valmistus Chalmersin tehtaalla. Osasyynsä myynnin romahtamiselle oli Maxwellin tuotteiden huonolla laadulla. Walter Chryslerin tehtävänä oli vaativa; saada varastossa olleet autot myytyä, parannettua tuotteiden laatua ja ajettava fuusio Chalmers Motorin kanssa loppuun, kaikkine siihen liittyvine velkomusoikeudenkäynteineen ym.

Ennen kuin Chrysler pystyi alkamaan toimiin, Maxwellin konkurssipesän hoitajien oli asetettava pesä julkiseen pakkohuutokauppaan. Huutokaupassa tarjouksia yhtiöstä antoivat muun muassa William C. Durant, Studebaker sekä monet muut ja pesänhoitajien oli maksettava 10,8 miljoonaa dollaria saadakseen yhtiön omistukseensa ja pystyäkseen luomaan uuden yhtiön nimellä Maxwell Motor Corporation. Walter P. Chrysler valittiin yhtiön pääjohtajaksi.

Chrysler toi yhtiöön ZSB-tiimin, luottomiehensä Fred Zederin, Owen Skeltonin ja Carl Breerin, jotka olivat toimineet autojen suunnittelussa yhdessä jo Studebakerilla ja Willysillä. Tiimi työskenteli uuden Chrysler Six -mallin suunnitelmien parissa ja ensimmäinen Walter Chryslerin nimeä kantanut auto esiteltiin markkinoille vuonna 1924.

Jotta rönsyjä ei syntyisi liikaa, kronologisessa historiassa on pyritty pitäytymään ainoastaan Chrysleria yhtiönä ja automerkkinä koskevissa asioissa. Eri automerkkien ja niitä valmistaneiden yhtiöiden kronologisesti tärkeimmät tapahtumat kerrotaan niiden omissa artikkeleissa.

Tammikuussa 1924 Walter Chrysler esitteli nimeään kantaneen B-70-mallin. Auto oli varustettu kuusisylinterisellä moottorilla ja sen laatu ja taso olivat huomattavan korkeat, kuitenkin kohtuulliseen hintaan. Vuoden 1924 Chryslerin moottori oli oman aikansa mittapuun mukaan korkeapuristeinen ja sen varusteisiin kuuluivat ilman- ja öljynsuodatin. Auto oli varustettu neljän pyörän hydraulisilla jarruilla, jotka perustuivat Lockheed Corporation -yhtiön suunnitelmille. Chryslerin insinöörit tosin muuttivat ja parantelivat järjestelmää niin, että sitä olisi voinut kutsua Chryslerin omaksi.^[9][10]

Toukokuussa 1925 valmistui viimeinen Maxwell-niminen auto. Sen korvasi kuukautta myöhemmin markkinoille tuotu Chrysler Four, ensimmäinen nelisylinterinen Chrysler, joka oli periaatteessa jatkokehitelty jo vuonna 1913 esitellystä Maxwell 25 -mallista. Vuonna 1926 kuusisylinterisen B-70:n korvasi Chrysler G-70.^[11]

• Insinööri K.T.Keller siirtyy General Motorsilta Chryslerin palvelukseen vuonna 1926.
• Maxwell-autoja Britanniassa kokoonpannut yhtiö siirtyy Chrysler Motors Ltd -nimellä emoyhtiön omistukseen vuonna 1927.
• Vuonna 1929 perustetaan Chrysler Motor Parts Corporation (myöhemmin Mopar). Manhattanille rakennettavan Chrysler Building -pilvenpiirtäjän rakennustöiden myötä Chryslerin insinöörit kehittävät aikansa ultramodernin huoneistojen ilmastointilaitteiston, jota valmistamaan perustetaan Airtemp-divisioona. Tämä järjestelmä jalostuu 1930-luvun myötä junien matkustajavaunuihin soveliaaksi ja 1950-luvun myötä se on autoihin sopiva paketti.^[12]

Pääartikkeli: Imperial (auto)

Chrysler käytti Imperial-nimeä kalleimman malliversionsa tunnuksena jo vuonna 1924. Ensimmäiset Chrysler-nimiset autot esitteli Maxwell Motor Corporation -yhtiö tammikuussa 1924. Kuukautta myöhemmin The Saturday Evening Post julkaisi Chrysler-mallien mainoksen ja niiden joukossa on Chrysler Imperial. Alkuperäinen Chrysler Imperial pysyi mallistossa vuoden 1925 lopulle, jolloin se erotettiin omaksi, E-80-koodia kantaneeksi, Imperial-tuotelinjaksi.^[13][14]

Pääartikkeli: Dodge

Dodgella oli yhtiönä taivalta takanaan lähes yhtä pitkälti kuin moottoriajoneuvoja oli Yhdysvalloissa valmistettu. Veljekset Horace ja John Dodge olivat vuonna 1902 aloittaneet vaihteistojen ja moottoreiden toimittamisen Ransom E. Oldsille. Vuonna 1903 veljekset rahoittivat Henry Fordin liiketoimintaa ja alkoivat toimittaa tälle lähes kaikki autojen valmistuksessa tarvittavat komponentit. Fordin kasvun aika oli myös Dodge Brothers -yhtiön kasvun aikaa. Kun Ford aloitti autojen kaupallisen valmistuksen, hänen palkkalistoillaan oli 12 henkeä ja Dodgella 135. Kun Dodge Brothers vuonna 1910 avasi Dodge Main -tehtaan Michiganin Hamtramckiin, siellä työskenteli noin viisi tuhatta henkilöä.^[15]

Vuonna 1913 aika oli kypsä sille, että veljekset aloittivat omaa nimeään kantaneen auton valmistuksen. Veljesten kuoltua äkillisesti vuonna 1920, miljoonayhtiön omistus siirtyi heidän leskilleen. Yhtiön johtoon palkattu Frederick J. Haynes aloitti Dodgen ja kuorma-autovalmistaja Graham Brothersin välisen yhteistyön ja vuonna 1924 Dodge avasi Kanadaan, Ontarion Walkersvilleen 20 000 työntekijän tehtaan. Samana vuonna lesket päättivät kuitenkin luopua yhtiön omistuksesta. Uusi omistaja oli investointipankkiiriliike Dillon, Read & Co., jolta Chrysler osti yhtiön vuonna 1928 ja liitti sen yhtiönsä divisioonaksi. Dodgen mukana Chryslerin omistukseen siirtyi Graham-kuorma-autojen valmistus, jonka Dodge oli ostanut vuonna 1925.^[15]

Pääartikkeli: Plymouth (automerkki)

Kesäkuussa 1928 Chrysler esitteli yhtiönsä edullisimmaksi malliksi nelisylinterisen Plymouthin. Chrysler-Plymouth Model Q -niminen malli perustui vanhaan Maxwell 25:een. Etuliite "Chrysler" jätettiin pois vuonna 1929, kun markkinoille tuotiin Plymouth Model U. Dodgen tehtaiden hankinta mahdollisti auton suuret tuotantomäärät, jolloin sen hinta saatiin pysymään kohtuullisena. Plymouth oli hyvin pitkälle se merkki, joka kantoi Chryslerin suuren laman ylitse. Plymouth-divisioona oli Chrysler konsernin suurin yksikkö koko elinaikansa.^[16]

Pääartikkeli: DeSoto

Elokuussa 1928 Chrysler esitteli keskihintaisen DeSoto -automerkin, joka sijoitettiin yhtiön mallipaletissa Dodgen alapuolelle. Vuonna 1933 nämä kaksi vaihtoivat paikkaa, tällä liikkeellä Chrysler vauhditti Dodgen takkuavaa myyntiä.^[17]

Vuonna 1928 Chrysler hankki vielä omistukseensa kuorma-autovalmistaja Fargo Motor Car Companyn.^[18]

• Vuonna 1931 valmistuu Chryslerin ensimmäinen kahdeksansylinterisellä sivuventtiili-rivimoottorilla varustettu malli, Chrysler CD. Chrysler Corporationin johtajaksi nimitetään Joseph E. Fields. Plymoutheja aletaan myydä DeSoto-, Dodge- ja Chrysler-edustustojen kautta. Chrysler Building valmistuu.^[11]
• Vuonna 1933 perustetaan ajoneuvo- ja moottoritekniikan insinöörikoulutusta tarjoava Chrysler Institute of Engineering^[19]
• Vuonna 1934 konsernin isojen ja keskikokoisten mallien yhteydessä esitellään Airflow-korimalli. Sen saavat DeSoto Six, Chrysler Eight, Chrysler Imperial Eight, Chrysler Custom Imperial Eight (kaksi eri kokoista) sekä Kanadan Chrysler Six. Chrysler Custom Imperial Airflow CW on maailman ensimmäinen korimalli yksiosaisella ja kaarevaksi taivutetulla tuulilasilla.^[20] Chrysler osti GM:ltä Detroitissa sijainneen Wyoming Avenuen tehtaan.
• Vuonna 1935, heinäkuussa, K.T. Keller nimitetään Chrysler Corporationin johtoon. Walter P. Chrysler jatkaa hallituksen puheenjohtajana. Yhtiön rakennetta muutetaan; Plymouth Motor Corporationista tulee Plymouth Division, Dodge Brothers Corporationista tulee Dodge Division, DeSoto Motor Corporationista tulee DeSoto Division ja Chrysler Motor Corporationista tulee Chrysler Sales Division. Maxwellin entinen tehdas Ohion Daytonissa muutetaan Airtemp-divisioonan käyttöön.
• Vuonna 1937 Indianan Kokomossa aloittaa toimintansa vaihteistoja valmistava tehdas. Chrysler-divisioonan johtoon nimetään David A. Wallace. Miljoonas Chrysler valmistuu. Ensimmäinen kerta, kun Chrysler Corporationin yhteenlaskettu vuosituotanto ylittää miljoonan auton rajan.
• Vuonna 1938 Della Chrysler, Walterin vaimo, kuolee. Joseph W. Frazer lähtee Chryslerilta ja siirtyy Willys-Overrlandille.
• Vuonna 1939 Imperial Chryslerissa esitellään Fluid Drive -nestekytkin. Chrysler ostaa Kalifornian San Leandrosta maa-alueen laajentaakseen valmistustoimintaansa. Chrysler- ja Dodge -merkkisten ajoneuvojen kokoonpano Britanniassa pysähtyy, maan julistettua sodan Saksalle.

• Vuonna 1940 Plymouth-, Dodge-, DeSoto- ja Chrysler-henkilöautot saavat uuden korin. Michiganin Highland Parkin alueelle valmistuu uusi tutkimuslaboratorio. Belgian Antwerpenissä sijainnut kokoonpanotehdas suljetaan sotatoimien vuoksi. Elokuun 18. päivänä Walter Chrysler kuolee ja saman kuun aikana yhtiö tekee Yhdysvaltain sotaministeriön kanssa sopimuksen panssarivaunujen valmistamisesta.^[21]
• Vuonna 1941 Dodge-, DeSoto- ja Chrysler-henkilöautot saavat uuden korin. Fluid Drive -nestekytkin tulee Dodge-, DeSoto- ja Chrysler-mallien valinnaisvarusteeksi. Chrysleriin on myös mahdollista valita puoliautomaattinen Vacamatic-vaihteisto. Panssarivaunujen massatuotanto alkaa syksyllä.
• Vuosina 1942–1945 yhtiö valmistaa Yhdysvaltain sotavoimille ajoneuvojen, panssarivaunujen ja moottoreiden lisäksi mitä moninaisimpia tarvikkeita ja laitteita. Yhtiöllä on merkittävä rooli SCR-584 -tutkalaitteiston kehittämisessä ja niiden valmistamisessa. Materiaalia toimitetaan myös Britannialle sekä Neuvostoliitolle.
• Vuonna 1946 esitellään uusi Presto-Matic-puoliautomaattivaihteisto. Ensimmäisenä maailmassa Chrysler tuo markkinoille säiliöön sijoitetun polttoainesuodattimen ja kaksisylinteriset etujarrut. Chrysler valmistaa ensimmäiset kaksioviset hardtop-mallit. Näitä Town & Country -mallistoon kuuluneita autoja valmistuu seitsemän kappaletta.
• Vuonna 1947 yhtiö ostaa Detroitin Warren Avenuella sijainneet Graham-Paige -yhtiön tehdastilat. Chryslerin perhe myy Chrysler Building -pilvenpiirtäjän. Yhtiö ei omistanut sitä koskaan.
• Vuonna 1948 yhtiön Los Angelesin tehdas palaa henkilöautojen valmistuksen pariin. Michiganin Warreniin valmistuu erilaisten osien prässäyksiä tehnyt Nine Mile Press -tehdas. Winfield Foundry -metallivalimo Detroitissa aloittaa toimintansa.
• Vuonna 1949 esittelee liimaamalla jarrukenkään kiinnitetyt kitkapinnat, ensimmäisenä maailmassa. Markkinointinimenä niillä on Cycleweld. Chrysler Crown Imperial -mallissa esitellään ensimmäiset itsetehostuvat rumpujarrut. Kaikissa Chrysler-konsernin henkilöautoissa otetaan käyttöön avaimella tapahtuva käynnistys. Henkilöautot saavat myös uudet korit, ensimmäiset sitten sodan päättymisen. Plymouthille hieman pienempi ja Dodge-, DeSoto- ja Chrysler -malleille suurempi. Chrysler-autojen passiivista turvallisuutta parannetaan pehmustetulla kojelaudalla ja iskun voimasta periksiantavalla sivuikkunoiden veivillä. Chryslerin brosyyri vuodelta 1950 esittelee Windsor-, New Yorker- ja Town & Country -malleihin tarjolla olleen kaksiovisen hardtop-versio Newportin. Mallivuodelle 1950 esitellyn korin valmistus kuitenkin aloitettiin jo vuoden 1949 puolella. Designeri Virgil Exner siirtyy Studebakerilta Chryslerille.

• Vuonna 1950 K.T. Keller siirtyi Chryslerin hallituksen puheenjohtajaksi ja hänen tilalleen yhtiön johtoon tuli L.L. Colbert. Chryslerin Windsor-, New Yorker- ja Town & Country -mallisarjoihin lisätään kaksiovinen hardtop Newport. Korean sodan myötä yhtiö avaa panssarivaunujen valmistusta varten Michoud Assembly Facility- ja Newark Assembly -tehtaat. Kahdes miljoonas Chrysler valmistuu.^[22]
• Vuonna 1951 yhtiö hankki maata testialuekäyttöön Michiganin Chelseasta. Chrysler Saratoga-, New Yorker-, Imperial- ja Crown Imperial- mallit saivat sivuventtiili-rivikahdeksikkonsa tilalle uuden 331-cid hemi V8 -moottorin. Presto-Matic-vaihteisto saa nestekytkimen tilalle Fluid Torque Drive -momentinmuuntimen. Suunnittelija Fred Zeder kuolee. Chryslerin alkuperäisen logon salamat ovat oikeasti ”Z”-kirjaimia, jotka oli omistettu nimenomaan Zederille, jolla oli ollut päävastuu Chryslerin auton luomisessa. Exnerin Chrysler K-310- ja C-200-konseptiautot esitellään.^[23]
• Vuonna 1952 avataan uusi Trenton Engine Plant -moottoritehdas. New York Cityn, Detroitin ja Los Angelesin kaupungeille valmistetaan erikoistyönä Chrysler Imperial Parade Phaeton -edustusautot. Chrysler C-200 convertible- ja Special coupe -konseptiautot esiteltiin.^[23]
• Vuonna 1953 Chrysler Imperial-autoihin tulee tarjolle Chrysler Airtemp autoilmastointi. Yhtiö ostaa korivalmistaja Briggs Manufacturing Companyn. Sopimusrikkomuksia välttääkseen yksi tehtaista jatkaa korien valmistamista Packardille mallivuoden 1954 loppuun. Yhtiön Los Angelesin tehdasta laajennetaan korien maalaus- ja varustelulinjalla. Indianapolisiin avataan uusi tehdas PowerFlite-automaattivaihteistojen valmistusta varten. PowerFlite tulee tarjolle Chrysler Custom Imperial- ja Crown Imperial -malleihin ja samalla vuosi on viimeinen, jolloin Chryslereissa on tarjolla puoliautomaattinen vaihteisto. Chrysler-divisioonan johtoon nimetään E.C. Quinn. Chrysler D'Elegance- ja GS-1 Special Coupe -konseptiautot esiteltiin.^[24]
• Vuonna 1954 testialue Michiganin Chelseassa otetaan käyttöön. Airtemp-divisioona esittelee huoneistokohtaisen, ikkuna-aukkoon asennettavan ilmastointilaitteen. PowerFlite-automaatti tulee tarjolle kaikkiin Chrysler-malleihin. Viimeinen mallivuosi, jolloin Chryslerin saa seitsemän hengen, pidennetyn akselivälin sedan- tai limousine-versiona. Yhtiö vuokraa Detroitin Conant Avenuen tehtaan Packardille. Chrysler LeComte- ja Chrysler LaComtesse -konseptiautot esiteltiin.^[25]
• Vuonna 1955 Imperialista tehtiin oma automerkkinsä, tähän asti se oli ollut Chryslerin mallisarja. Lannevyöt tulivat tarjolle dealeri-optiona. PowerFlite-automaatin valitsinvipu sijoitettiin kojetauluun. Chrysler Corporation esitteli maailman ensimmäisen täystransistoroidun autoradion, jolla päästiin eroon putkiradion vaatimasta lämpenemisajasta ja laitteen aiheuttamasta taustahurinasta. Muita transistoriradion hyviä puolia olivat sen 20 prosenttia pienempi koko ja murto-osan virrankulutus putkiradioon verrattuna. Laite tuli mallivuoden 1956 Chryslerien ja Imperialien valinnaisvarusteeksi. Konseptiautot Flight Sweep I, Flight Sweep II ja Falcon esiteltiin. Walter P. Chryslerin lapsuudenkodista Kansasin Ellisissä tehdään museo.^[26]
• Vuonna 1956 Indianan Kokomoon perustetaan TorqueFlite-automaattivaihteiston valmistusta varten uusi tehdas. TorqueFlite-automaatin yhteydessä kojetaulussa on vaihteiden painonappivalitsin, lukuun ottamatta oikeanpuoleisella ohjauslaitteistolla varustettuja malleja, jotka jatkoivat vielä vuoden kojetaulun valitsinvivulla. Michiganin Highland Parkin alumiinimäntiä valmistavan tehtaan tuotantoa kasvatetaan. K.T. Keller siirtyy huhtikuussa hallituksen puheenjohtajan paikalta eläkkeelle. Chryslerin paraatiautot muodistetaan mallivuoden 1956 Imperialin muotoiluteemojen mukaisiksi. Yhtiö aloitti PGM-11 Redstone -ohjuksen valmistuksen. Chrysler oli solminut sopimuksen ohjusjärjestelmän päävalmistajana ja sen testaus ja tuotanto tapahtui yhtiön Michigan Ordnance Missile Plant -yksikössä Warrenissa. Henkilöautojen myyntiluvut ovat edellisvuotta heikommat, vaikka mallisto on vielä tuore ja tärkeimpiin kilpailijoihinsa verrattuna moderni ja linjakas. Konseptiauto Dart esitellään.^[27]
• Vuoden 1957 mallit myyvät hyvin, mutta niiden kiirehtiminen tuotantoon kostautuu. Autoissa on runsaasti vikoja, korit ruostuvat nopeasti ja kärsivät muun muassa sisään vuotavasta vedestä. Chryslerin maine laadukkaiden henkilöautojen valmistajana saa ensimmäisen kolauksen, josta yhtiö toivu enää täydellisesti koskaan. Yhtiön Newarkin tehdas Delawaressa muutetaan panssarivaunujen valmistuksesta henkilöautojen tuotantoon. Engineering Division -tutkimusyksikön turbiini- ja mäntämoottoreita kehittävän osaston koko kaksinkertaistetaan. Trentonin moottoritehdas Michiganissa varustetaan uudelleen ja sen tuotantokapasiteettia kasvatetaan, uuden Chrysler B V8 -moottorin tuotantoa varten. Chrysler Corporationin New Process Gear Corporation -tytäryhtiöstä tulee New Process Gear Division -yksikkö. Autonosia prässäävä Twinsburg Stamping -tehdas Ohion Twinsburgissa avataan. Heinäkuussa Chrysler ostaa Ensamblaje Venezolana -yhtiön ja siitä muodostetaan Chrysler de Venezuela S.A.. Kolmas miljoonas Chrysler valmistuu.
• Vuonna 1958, aiemmin DeSotoja valmistanut McGraw Avenuen tehdas Detroitissa, Michiganissa, muutetaan autonlasien valmistukseen. Detroitin Wyoming Avenuen tehtaalle aletaan keskittää Chryslerin vientitoimintoja ja 1960-luvulla yksikkö toimii autojen viennin keskuksena. Chrysler Corporation ostaa Fordin 25 prosentin osuuden ranskalaisesta Simca (Societe Industrielle de Mechanique et Carosserie Automobile) -yhtiöstä ja aloittaa Simca-autojen, muun muassa Fordin lättäpää-V8 -moottorilla varustetun Vedette Beaulieun, maahantuonnin Yhdysvaltoihin. Konsernin muualla kuin Pohjois-Amerikassa olevien toimintojen kattoyhtiöksi perustetaan Sveitsin Genevessä pääkonttoriaan pitänyt Chrysler International S.A. Yhtiö korvasi aiemman Chrysler Export Corporationin. Indianapolisissa aloitti toimintansa yhtiön uusi, autojen sähkökomponentteja valmistanut Electrical Division -yksikkö. Yhdysvaltain ensimmäinen satelliitti, Explorer I viedään kiertoradalleen Chryslerin valmistaman Jupiter-C -kantoraketin voimalla. Chrysler esittelee maailman ensimmäisen elektronisen polttoaineensuihkutusjärjestelmän, jonka on valmistanut amerikkalainen Bendix. Järjestelmä on nykyaikaisten polttoainejärjestelmien esiäiti, mutta siinä on vielä niin paljon puutteita ja häiriöitä, että järjestelmää ei oteta sarjatuotantoon. Bendix-yhtiö myi suunnitelmansa ja patenttinsa saksalaiselle Boschille, joka ajan myötä kehitti niistä toimivan järjestelmän.
• Vuonna 1959 Chrysler Corporation esittelee kääntyvän etuistuimen ja automaattisesti himmenevän taustapeilin. Chrysler hankkii vähemmistöosuuden Chrysler de Mexico -yhtiöstä ja täysomistuksen Chrysler South Africa Ltd. -yhtiössä. Clare E. Briggs nimitetään Chrysler-Imperial -divisioonan johtoon.
• Vuonna 1960 yhtiön kaikki henkilöautot, Imperialia lukuun ottamatta, saivat itsekantavan korin. Suunnittelu tehtiin ensimmäistä kertaa tietokoneita apuna käyttäen. McGraw Glass Plant aloitti tuotantonsa. Huhtikuun 28. päivänä Chrysler Corporationin johtoon nimetään William C. Newberg ja hallituksen puheenjohtajaksi L.L.Colbert. Kesäkuun 30. päivänä Colbert ottaa myös Newbergin toimen itselleen. Societe Industrielle de Mechanique et Carosserie Automobile -yhtiö jaetaan kahtia. Simca Automobiles S.A. -yhtiöön kuuluvat automotive-toiminnot ja Simca Industries S.A. -yhtiöön kaikkien muiden tuotteiden valmistus.
• Vuosi 1961 on DeSoto-merkin viimeinen. Plymouth-DeSoto -dealereiden valikoimassa ja markkinoilla sen paikan ottaa uusi, edullisemmaksi hinnoiteltu Chrysler Newport. Chrysler-Imperial- ja Plymouth-divisioonat yhdistetään ja niistä muodostetaan uusi Chrysler-Plymouth -divisioona, jonka johtoon nimetään Clare E. Briggs. Chrysler Corporationin hallituksen puheenjohtajaksi nimetään George H. Love ja johtajaksi Lynn A. Townsend. Edellisenä vuonna sydänkohtauksen seurauksena lähes kuollut Virgil Exner jättää Chrysler Corporationin marraskuussa ja hänen tilalleen yhtiön pääsuunnittelijaksi nimetään Elwood Engle. Chrysler TurboFlite -konseptiauto esiteltiin.^[28][29]
• Vuonna 1963 viimeiset Virgil Exnerin suunnittelemat, "S"-koriteemaan pohjautuneet mallit, tulevat myyntiin, Elwood Englen kevyesti rukkaamina. Tammikuussa Chrysler Corporation nostaa omistusosuutensa Simcasta 63 prosenttiin. Helmikuussa yhtiö ostaa kanadalaisen Therm-O-Rite Products Ltd:n ja siitä tulee Chrysler Airtemp Canada Limited. Yhtiö ostaa Chrysler Hella S.A.I, (Greece) -yhtiön.

• Vuonna 1964 valmistetaan 50 kappaletta italialaisen Ghian korittamia Chrysler Turbine Car -autoja, jotka menevät keskivertokuluttajia edustavan testiryhmän käyttöön. Philip N. Buckminster nimetään Chrysler-Plymouth -divisioonan johtoon. Chrysler Corporation ostaa 30 % äänivaltaisista ja 50 % ilman äänivaltaa olevista, brittiläisen Rootes Groupin osakkeista. Konsernin automerkkejä ovat Hillman-, Sunbeam-, Singer- ja Humber -henkilöautot sekä Karrier- ja Commer -kuorma-autot. Marraskuussa California Motor Vehicle Pollution Control Board (CARB) hyväksyi ensimmäisen Yhdysvalloissa kehitetyn, pakokaasujen haitallisia päästöjä mittaavan järjestelmän, joka on Chrysler Corporationin suunnittelema. Chrysler luo Chrysler Credit Corporation -rahoitusyhtiön, joka myöhemmin tulee kantamaan emoyhtiötään vaikeiden tappiovuosien ylitse.^[30]
• Vuodelle 1965 esitellään uusi kokoluokka, C-kori. Osien prässäystä tekevä Sterling Heights Stamping -tehdas valmistuu Detroitiin. Indianan Kokomoon valmistuu uusi alumiinivaluja tekevä tehdas. Yhtiö ostaa wisconsinilaisen West-Bend Co:n ulkolaitamoottorien ja teksasilaisen Lone Star Boat Co:n veneiden valmistustoiminnot. Simca Automobiles S.A. -yhtiön nimeksi muutetaan Societe des Autos Simca.
• Helmikuussa 1966 Chrysler Corporation ottaa kontolleen Rootesin ja Simcan tuotteiden markkinoinnin. 25 % osuus Simca Industries -yhtiöstä vaihdetaan Fiatin 8 % osuuteen Societe des Autos Simca -yhtiöstä. Belvidere Assembly Plant valmistuu. Toukokuussa Chrysler Corporationilla on omistuksessaan Rootes Groupin äänivaltaisista osakkeista 45%, kokonaisomistuksen ollessa 77%. K.T Keller kuolee. Neljäs miljoonas Chrysler valmistuu. Konseptiauto Chrysler 300-X esitellään.^[31]
• Vuonna 1967 Lynn A Townsend nimetään hallituksen puheenjohtajaksi ja hänen tilalleen Chrysler Corporationin johtajaksi tulee Virgil E. Boyd. Chrysler-Plymouth -divisioonan johtajaksi nimitetään Glenn E. White. Kesäkuussa yhtiö ostaa American Motors Corporationin rahoitusyhtiö Redisco Inc:n ja yhdistää Chrysler Credit Corporationin kanssa. Uusi yhtiö on nimeltään Chrysler Financial Corporation. Lokakuussa yhtiö hankkii 77 % osuuden espanjalaisesta Barreiros Diesel S.A:sta. ja 92 % osuuden Chrysler do Brasil S.A:sta.
• Vuonna 1968 yhtiö ostaa termospullojen valmistajana tunnetuksi tulleen King-Seeley Thermos Co -yhtiön automotive-toiminnot ja muodostaa niistä Alabaman Huntsvilleen elektroniikkayksikön nimeltä Introl Division. Elokuussa perustetaan erilaisia muovikuituja ja -kalvoja auto- ja myös muulle teollisuudelle valmistava Chrysler Plastic Products Co. Chrysler Corporation nousee maailman viidenneksi suurimmaksi teollisuuskonserniksi. Huntsvillen tuotantolaitoksen siirtyessä pois rakettien kehityksestä ja valmistuksesta, sen kehittämä osien tarkistusjärjestelmä otetaan käyttöön myös yhtiön muilla tehtailla. Japanilaisen Nissan Diesel Motors Companyn kanssa allekirjoitetun sopimuksen mukaisesti yhtiö aloittaa Chrysler-Nissan -dieselmoottoreiden tomitukset Pohjois- ja Etelä-Amerikan markkinoille.
• Toukokuussa 1969 Chrysler Corporation ja japanilainen Mitsubishi Heavy Industries, Ltd solmivat yhteistyösopimuksen, jonka perusteella Chrysler ostaa japanilaisyhtiöstä merkittävän osuuden. Mitsubishi oli valmistanut laadultaan korkeatasoisia henkilöautoja jo kymmenen vuoden ajan, tekemättä niillä kertaakaan voittoa.
• Vuonna 1970 Richard K. Brown nimetään Chrysler-Plymouth -divisioonan johtoon ja John J. Riccardo Chrysler Corporationin johtajaksi. Chrysler Corporationin hallinnassa on nyt 73 % Rootes Groupin osakepääomasta. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä yhtiön nimeksi muutetaan Chrysler United Kingdom Ltd. Societe des Autos Simca -yhtiöstä tulee Chrysler France SA. Huntsvillen tehdas toimittaa ensimmäisen Chryslerin omaa suunnittelua ja valmistetta olevan autoradion. Huntsvillen tehdas on myös elektronisen sytytysyksikön kehityksen takana. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kyseinen teknologia otetaan käyttöön massatuotettujen henkilöautojen vakiovarusteena.
• Heinäkuussa 1971 Los Angelesin tehdas suljetaan. Teollisuus siirtyy moottorin tehon ilmoittamistavassa bruttohevosvoimien sijasta nettohevosvoimiin. Raju pudotus moottoreiden teholukemissa aiheuttaa runsaasti hämmennystä autojen omistajissa, koska asiasta ei juurikaan tiedoteta. Uuden mittaustavan mukaisesti laturin, vesipumpun, öljypumpun, tuulettimen ja polttoainepumpun aiheuttama tehonlasku on, moottorista riippuen, luokkaa 40–60 hevosvoimaa. Chrysler Corporation ostaa 15 % osuuden japanilaisesta Mitsubishi Motors Corporationista. Tästä alkaa yhteistyö, joka päättyy vasta kun DaimlerChrysler yrittää hankkia Mitsubishin omistukseensa, siinä onnistumatta.

Konsernin uutta vuosikymmentä leimasivat itseriittoisuus, kaksi energiakriisiä, penninvenytys, byrokratia sekä kasvanut inflaatio, jotka yhdessä työnsivät yhtiön konkurssin partaalle. Toisaalta, samaan aikaan yhtiön insinöörit ja suunnitteluosasto työskentelivät uusien teknisten ratkaisujen kehittämiseksi. Aikakauden innovaatioita olivat muun muassa elektroninen sytytys, moottorin tietokoneohjaus, autojen painonpudotus sekä vuoden 1960 malliston jälkeen ensimmäisen, täysin uuden amerikkalaisen Chrysler Corporation -henkilöauton suunnittelutyö. Vuonna 1980 Chrysler oli enää vain pelkkä varjo siitä maailmanlaajuisesta mahtiyhtiöstä, joka se oli aiemmin ollut. Yhdysvaltain liittovaltion pelastuspaketti löi konsernin otsaan huonon yhtiön leiman pitkäksi aikaa ja samalla se loi pohjan kahdelle tulevalle täyskäännökselle.

• Vuonna 1972 vuosikymmenen vaihteen hevosvoimasota oli vain muisto, ja moottoreiden tehot laskivat alas muutoinkin, kuin uuden nettohevosvoima-mittaustavan pakottamina. Chryslerilla olivat asiat kuitenkin kohdallaan, Rootes- ja Mitsubishi badge-engineering -mallien myötä yhtiöllä oli Yhdysvaltojen pienten autojen markkinoista 25 % osuus, Dodge Dartin ja Plymouth Valiantin pitäessä compact-luokasta hallussaan 40 % siivua. Yhdysvaltain henkilöautomarkkinoiden kokonaismyynnistä Chryslerilla oli 17 % osuus. Kaikkiaan konsernin koti- ja kansainvälisten markkinoiden myyntiluvut saavuttivat uuden ennätyksen ja yhtiö myi ao. vuonna noin kaksi miljoonaa autoa. Chryslerin elektroninen sytytysjärjestelmä oli ajettu sisään niin, että se oli viimeistenkin moottoreiden varusteena mallivuoden '72 loppuun mennessä. Savusumun haittoja vastaan Chryslerilla kehitettiin Cleaner Air System, jossa osa pakokaasuista kierrätettiin takaisin palotilaan, jolloin palotapahtuman lämpötila laskee alemmas. Samaan pyrittiin sähkötoimisella automaattirikastimella, joka aiempaa tarkemmin ja nopeammin laski polttoaineseoksen rikastusta alemmas sekä sytytysennakkoa aiempaa tarkemmin ohjanneella OSAC (Orifice spark advance control) -järjestelmällä.
• Vuosi 1973 oli viimeinen halvan bensiinin vuosi. Yhdysvalloissa kehitetyt, vielä primitiiviset saastelaitteet, söivät moottoreiden tehoja ja lisäsivät niiden polttoaineenkulutusta, yhdessä jatkuvasti kasvaneen painon myötä. Chrysler-konsernin kokonaistuotanto Yhdysvalloissa kasvoi edellisestä vuodesta 13,1 prosenttia, Yhdysvaltojen teollisuuden kokonaiskasvun ollessa 9,5%. Myyntiluvut ympäri maailmaa jatkoivat kasvuaan ja konserni myi noin 2,2 miljoonaa autoa. Yhtiön nettotulos oli 1,1 miljardia dollaria, uusi ennätys sekin. Samaan aikaan Britannian autoteollisuuden ongelmat alkoivat heijastua Yhdysvaltoihin. Plymouth Cricket -nimellä Yhdysvalloissa myyty Hillman Avenger alkoi kärsiä laatuongelmista, jotka lukuisten muiden syiden ohella painoivat mallin myyntilukemat pohjamutiin. Vuonna 1971 Yhdysvaltojen markkinoille lanseerattu pikkuauto (amerikkalaisittain) poistettiin vähin äänin myynnistä vuoden 1973 lopussa, kesken mallivuoden. Vuonna 1973 Yhdysvalloissa astui voimaan liittovaltion laki, jonka mukaan henkilöauton etupuskurin on kestettävä 5 mph (8 km/h) ja takapuskurin 2,5 mph (4 km/h) vauhdilla tapahtuvat törmäykset muotoaan muuttamatta. Tämä määräys vaikutti suuresti sekä amerikkalaisten että tuontiautojen ulkonäköön.
• Chrysler esitteli uudet C-koriset mallinsa vuodelle 1974, juuri samaan aikaan kun energiakriisi iski päälle lokakuussa 1973 ja romahdutti täyskokoisten automallien kysynnän. Ostajien siirtyessä pienempiin autoihin, konsernin A-korimallien (Dart ja Valiant) optiolistoille lisättiin suurempien mallien varusteita. A-koristen autojen osuus yhtiön myynnistä nousi yli 50 prosenttiin. Autojen valmistuksessa käytettyjen nimikkeiden (osat, komponentit) määrä karsittiin lähes kertarykäisyllä 21 000:sta 15 000:een. Moottorien öljynvaihtoväliksi nostettiin 6 kk/5000 km. Puolen vuoden vaihtoväli oli käytössä vuoteen 2013 asti. Uutta vuodelle 1974 olivat törmäyksessä periksiantava ohjauspylväs, ovien turvapalkit, uudet hydraulisesti iskuja absorboineet puskurit, suljettu jäähdytysjärjestelmä ja ainoastaan ao. vuonna käytössä ollut järjestelmä, joka esti moottorin käynnistämisen, mikäli turvavyö oli kytkemättä. Chrysler-autot saivat kojelaudan alta esiintaittuvan sulakerasian, ja pysty- ja syvyyssuunnassa säädettävän ohjauspyörän. Massiivisempi kojelaudan verhoilu imi itseensä melua aiempaa tehokkaammin.
• Vuonna 1975 ottomoottoristen henkilöautojen päästömääräyksiä monissa Yhdysvaltain osavaltioissa kiristettiin katalysaattoripakolla, tiukimmat määräykset olivat jälleen Kaliforniassa. Markkinoille esiteltiin B-korinen Chrysler Cordoba, ensimmäinen Chrysler, joka ei ollut full-size -kokoluokkaa. Rootes Group tuotti tappiota ja työllisyyden turvaamiseksi Britannian hallitus myönsi Chryslerille 100 miljoonan dollarin tukipaketin. Chrysler Corporationin myynti Yhdysvalloissa putosi 24 % vuoden 1974 lukemista, ja maailmanlaajuisesti myynti putosi 2,5 miljoonaan yksikköön. Yhtiön menetykset yhden vuoden aikana olivat 260 miljoonaa dollaria, niistä 55 miljoonaa muodostui alle tasearvonsa myydyn Airtemp-divisioonan aiheuttamista alaskirjauksista. Yhtiön markkinaosuus Yhdysvalloissa laski 15:een prosenttiin, mutta trucks-luokan autojen siivu markkinoista nousi 13 prosenttiin. Kiitos tästä kuului erityisesti erilaisilla varustepaketeilla höystettyjen Dodge D -sarjan pick-upien myynnin kasvusta. Heinäkuussa 1975 Lynn Townsend, mies joka aiemmin oli nostanut Chryslerin kansainväliseksi jättiyhtiöksi, joutui omistajien vaatimuksesta eroamaan. Hänen tilalleen hallituksen puheenjohtajaksi nimettiin konsernin aiempi johtaja John Riccardo, jonka paikan taas otti Ed A. Cafiero, aiempi varajohtaja.
• Vuonna 1976 konserni korvasi pitkäikäiset Dodge Dart- ja Plymouth Valiant -mallinsa hieman suurempikokoisilla Aspen- ja Volaré -malleilla. Mallien esiinmarssia ryyditettiin massiivisilla mediakampanjoilla, mutta autoista muodostui Chryslerille pian painajainen. Mallit oli kiirehditty markkinoille energiakriisin aiheuttaman suurten mallien myynnin romahtamisen seurauksena liian vähäisellä testauksella. Autoissa oli runsaasti takaisinkutsuja aiheuttavia vikoja sekä valmistuksen laatuongelmia, jotka aiheuttivat Chryslerille kirvelevän kolauksen maineeseen ja runsaasti rahanmenetystä. Euroopassa Simca 1307 voitti "Vuoden Auto" -tittelin.
• Vuonna 1977 yhtiön tilanne näytti hetken hieman valoisammalta. Aspen- ja Volaré -mallien laatua oli kohennettu ja markkinoille tuotiin niihin pohjautuvat, intermediate-kokoluokan M-koriset, Dodge Diplomat- ja Chrysler LeBaron -mallistot. Autoelektroniikan jatkuvan lisääntymisen myötä Huntsvillen tehdasta laajennettiin. Yhtiö teki ao. vuonna voittoa 163 miljoonaa USD.
• Vuonna 1978 Chrysler Corporationin johtajaksi nimetään Lee Iacocca, joka alkaa järjestämään yhtiön asioita uuteen uskoon. Hän lopettaa joitain hankkeita, käynnistää uusia ja ajaa tuotannossa läpi laadunkohotusohjelman. Huntsville saa sarjatuotantoon Chrysler EVIC (Electronic Vehicle Information Center) -ajotietokoneen. Uudistetut B-sarjan vanit jatkavat Yhdysvaltojen myyntilistojen pitkään jatkunutta dominointia. Euroopassa esitellään uusi Chrysler Horizon, joka voittaa "Vuoden Auto" -tittelin. Yhdysvaltain markkinoille mallista kehitetään Dodge Omni- ja Plymoth Horizon, jotka ovat ensimmäiset amerikkalaisvalmisteiset, etuvetoiset subcompact-luokan automallit. Britanniassa markkinoille tuodaan uusi Chrysler Sunbeam -malli. Chrysler Defense aloittaa suunnittelemansa M1 Abrams -taisteluvaunun valmistuksen. Chrysler esitteli kehittämänsä lukkoturbiinin. Yhtiön tappio ao. vuonna oli 200 miljoonaa USD. PSA ostaa Chrysler Europe -yhtiön nimelliseen yhden dollarin hintaan, mutta ottaa samalla vastuun yhtiön veloista. Chrysler Corporationille jää lisäksi optio PSA:n osakkeisiin.
• Vuonna 1979 Iacocca oli pakotettu hakemaan Yhdysvaltain liittohallitukselta hätärahoitusta, koska yhtiön pääluotottajat kieltäytyivät investoimasta yhtiöön, jonka ne katsoivat jo tekevän kuolemaa. Presidentti Carterin hallinto ei antanut yhtiölle suoraa rahallista tukea, mutta lupasi sille 1,5 miljardin USD:n lainatakuun. Joukkoirtisanomisien uhatessa ne osavaltiot, joissa Chryslerilla oli toimintoja, lainasivat yhtiölle rahaa, samoin kuin esim. ranskalainen PSA. Ammattiliitot ja työläiset suostuivat leikkaamaan palkkojaan. Yhtiön tappio vuonna 1979 oli 1,1 miljardia ja autojen myynti maailmanlaajuisesti oli ainoastaan 1,8 miljoonaa yksikköä.
• Vuonna 1980 Chryslerin maritime-toimintoihin kuulunut Chrysler Boats myydään, moottorienvalmistusta lukuun ottamatta, Texas Marine International -yhtiölle. Chryslerin tappiot ovat 1,7 miljardia, mutta se kykenee silti loppuvuodesta tuomaan markkinoille uudet, K-koriset, etuvetoiset Plymouth Reliant- ja Dodge Aries -mallistonsa. Yhtiön autojen maailmanlaajuinen myynti laski vielä 1,2 miljoonaan yksikköön, mutta Reliantin ja Ariesin myötä yhtiön pitkä yö alkoi päättyä ja aurinko jälleen nousta.

Chryslerin ensimmäinen comeback rakentui autoille, joiden suunnittelu oli alkanut yhiön pimeimpinä vuosina, konkurssiuhan alla. Lee Iacoccan johtamana Chrysler uudisti tuotelinjansa täydellisesti, pysähtyen tämän jälkeen paikalleen. Näin yhtiö itse haali itselleen samantyyppisiä ongelmia, jotka olivat koitua sen kohtaloksi 1970-luvulla. Näennäisesti tyynen pinnan alla ongelmat alkoivat kasautua ja odottaa purkautumistaan.

• Vuosi 1981 oli K-koristen autojen (Plymouth Reliant, Dodge Aries) ensimmäinen mallivuosi. Niiden vääntövoittoinen moottori oli ostajille tutunoloinen, etuvetoinen ja moderni paketti oli laadukkaan oloinen ja raikas. Kaikkiaan auto oli habitukseltaan hyvin amerikkalainen ja siksi ostajille luonnollisempi valinta kuin saman koko- ja hintaluokan tuontiautot. LA 360 V8 -moottori pudotettiin pois henkilöautojen voimalinjastosta, samoin kuusisylinterinen rivimoottori. Chrysler Cordoba sai uuden, päivitetyn sisustan ja New Yorker siirtyi uuteen, aiempaa pienempään M-koriin. M-koria käytti myös Chrysler-brändin huippuversio Fifth Avenue. Yhtiö tuotti vielä tappiota ao. vuonna.
• Vuonna 1982 markkinoille tuotiin K-korinen Chrysler LeBaron. Samana vuonna esiteltiin maailman ensimmäinen täysdigitaalinen autoradio, joka oli Chrysler-Huntsvillen ja National Semiconductor -yhtiön yhteishanke. Kanadan Ontariossa sijaitsevaa Windsor Assembly -tehdasta alettiin varustaa uuden ja vallankumouksellisen minivan/MPV -mallin valmistusta varten. Yhtiön kolmannen kvartaalin tulos oli positiivinen, ensimmäiseen kertaan viiteen vuoteen. Markkinaosuus Yhdysvalloissa kohosi kymmeneen prosenttiin.
• Vuonna 1983 markkinoille tuotiin K-korista akseliväliä pidentämällä muokattu E-pohjalevy. Chrysler-brändin alla isompaa koria käyttivät New Yorker- ja E-sarjan mallit. Lee Iacoccan vaatimusten mukaisesti K-pohjalevylle perustuvien mallien määrää kasvatettiin. Chrysler-brändin mallistoon lisättiin Town & Country Convertible ja jatkettu limousine Chrysler Executive. Chrysler Defense, Inc. myydään General Dynamics -yhtiölle 239 miljoonan dollarin kauppahinnasta, tällä summalla Chrysler ostaa 12,5 prosentin osuuden ranskalaisesta PSA Peugeot Citroën -yhtiöstä.^[34] Chrysler Outboard myydään Bayliner Corporation -yhtiölle.
• Vuonna 1984 yhtiö toi markkinoille uudet minivan-mallinsa, Plymouth Voyagerin ja Dodge Caravanin. K-koriin perustuneet mallit nousivat välittömästi suureen suosioon. Ne olivat ketterämpiä käsiteltäviä kuin full-size-vanit ja henkilöautomaisina ne kelpasivat esikaupunkilähiöiden ajokiksi. Ne tarjosivat suuremmat ja käytännöllisemmät tilat kuin perinteikkäät henkilöautojen station wagon -versiot, joiden markkinoita minivanit alkoivatkin syödä. Chrysler oli nyt tarjolla 2.2 R4 -moottorilla, mikäli optiolistalta valitsi turboahdetun verssion, sen mukana tuli myös polttoaineen sähköinen suihkutusjärjestelmä (EFI).
• Vuonna 1985 markkinoille tuotiin mid-size-kokoluokan H-korinen LeBaron GTS sport-luxury -malli (Euroopassa Chrysler GTS). Chryslerin autoradiot olivat saaneet jo vuotta aiemmin digitaalisen kellon sekä -asemahaun. Nyt äänentoiston huippua edusti taajuuskorjaimella varustettu Ultimate Sound System. 2.2 R4 -turbomoottorit saivat tietokoneohjatun ahtopaineentarkkailujärjestelmän.
• Vuonna 1986 alkoi yhteistyö, jonka perusteella American Motors Corporation (AMC) aloitti Chrysler Fifth Avenue-, Dodge Diplomat- ja Plymouth Gran Fury -mallien valmistuksen yhtiön Kenoshan tehtaalla. J-pohjalevylle toteutettu LeBaron esitellään. Dodge/Plymouth Conquest siirtyy Chrysler Conquest -nimen alla myytäväksi malliksi ja samalla se syrjäyttää markkinoilla Chrysler Laserin. Huntsvillen tehtaan automotive- ja sotilaselektroniikkatuotantoa laajennettiin.
• Vuonna 1987 Lee Iacocca teki "pöydän alla" Renaultille ostotarjouksen sen omistamista AMC:n osakkeista. Sopimus saatiin viimeisteltyä elokuun lopulla. Chrysler osti lisäksi avoimilta markkinoilta 2%:n osuuden yhtiön osakkeista, jonka jälkeen yhtiöllä oli AMC:n omistuksessa määräenemmistö. Kauppa maksoi Chryslerille noin 1,1 miljardia dollaria. Kaupan tärkeimpiä anteja Chryslerille oli Jeep-brändin siirtyminen yhtiön omistukseen. Chrysler-rivineloset saivat polttoaineensuihkutusjärjestelmän. Ahdettujen moottoreiden Turbo I -sukupolvi tuotiin markkinoille.
• Vuonna 1988 yhtiön siviili- ja sotilaselektroniikka-divisioonasta muodostettiin Pentastar Electronics, Inc (PEI) -yhtiö. Uusi C-pohjalevylle valmistettu Chrysler New Yorker tuotiin markkinoille. Malli oli ulkoapäin perinteikkään edustavan näköinen, mutta sisätilojen materiaaleissa oli käytetty edullisia ja vähemmän laadukkaita materiaaleja. Malli myi silti kohtuullisen hyvin etenkin iäkkäämmän ostajakunnan parissa. Chrysler alkoi tarjoamaan aikansa huippulaatuisia Infinity-stereojärjestelmiä autojensa optiovarusteina. Neliportainen automaattivaihteisto (periaatteessa ylivaihteella varustettu TorqueFlite) korvasi kolmiportaisen.
• Vuonna 1989 turbo-, standard- ja 2.5 -moottorit saivat uuden, vahvemman peruslohkon. Markkinoille esiteltiin 2.2 Turbo IV VNT (variable nozzle turbo) -moottori, joka edusti pitkään lajinsa kehityksen huippua. Samana vuonna debyyttinsä tehnyt neliportainen Ultradrive-automaatti taasen romutti Chryslerin maineen pomminvarmojen voimansiirtolaitteiden valmistajana. Suurimpana syynä Ultradriven alkupään versioiden ongelmiin olivat kuitenkin käyttäjävirheet (vääränlaisen öljyn käyttö) sekä tietämättömyys auton "nilkuta kotiin" -moodista.
• Vuonna 1990 esiteltiin Chrysler 3.3 -moottori, joka on yhtiön toinen omaa suunnittelua oleva V6-moottori. Yhtiön henkilöautoihin vakiovarusteisiin lisättiin asteittain kuljettajan turvatyyny. Kalleimmat mallit saivat neljän pyörän lukkiutumattoman jarrujärjestelmän. Konsernin kaikki merkit ja mallit saivat vakionopeudensäätimen ja Kanadassa otettiin käyttöön DRL (Daytime running lamps) eli päiväajovalot.
• Vuonna 1991 yhtiö piti hallussaan minivan-luokan kahta kärkisijaa. Mallivuodelle 1991 markkinoille tuotiin toisen sukupolven edustajat.
• Vuonna 1992 Lee Iacocca siirtyi yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Tässä toimessa hän työskenteli vuoden loppuun, jolloin hän jäi eläkkeelle. Chryslerin liikevoitto oli 723 miljoonaa USD, liikevaihdon ollessa 37 miljardia. Yhtiö myi 2,2 miljoonaa ajoneuvoa 80 maassa, 8000:n edustuspisteen kautta. Autotehtaita yhtiöllä oli 13, voimansiirtokomponentteja valmistavia tehtaita 10, kolme peltiosia prässännyttä laitosta, 21 komponenttitehdasta ja 123 000 työntekijää. Luvut ovat joulukuulta 1991 ja sisältävät myös tytäryhtiöt. Chrysler myi enemmän minivaneja kuin kaikki muut sen kilpailijat yhteensä. Yhtiö perusti Steyr-Daimler-Puch -yhtiön kanssa yhteisyrityksen, jonka Itävaltaan perustettu tehdas valmisti Euroopan markkinoille 25 000 minivania vuodessa. Tämä oli noin viidennes Euroopan tila-automarkkinoista. Chrysler myi osuutensa Pohjois-Amerikassa toimineesta Diamond-Star Motors -yhtiöstä yhteisyrityksen toiselle osapuolelle, Mitsubishi Motorsille.

1990-luvun alussa Chrysler joutui uudemman kerran kohtaamaan taloudellisia vaikeuksia. Vuoden 1987 Musta maanantai sekä Yhdysvaltain pankkikriisi 1988–1991 olivat painaneet julkista ja yksityistaloutta alaspäin jo jonkin aikaa, mutta itse yhtiön ongelmana oli paikalleenjähmettyminen ja sen myötä 1980-luvulla hankitun menestyksen kadottaminen. Konsernin henkilöautomallisto perustui jo ikääntyviin K-autojen johdannaisiin. Yhtiön kassaa ja taseita rasittivat kalliit italialaismerkit Lamborghini ja Maserati sekä American Motorsin hankinta ja alaskirjaukset. Kotimarkkinoiden painetta lisäsivät japanilaiset yhtiöt, jotka valmistivat laadukkaampia autoja taloudellisesti tehokkaammin.

Auto- ja taloushistorioitsijoiden yleisesti hyväksymä käsitys on, että yhtiön kertaalleen suosta kammennut Lee Iacocca oli liian pitkään konsernin johdossa. Iacoccan siirryttyä eläkkeelle vuoden 1992 lopussa, yhtiön insinöörit pääsivät vihdoin suunnittelemaan jotain täysin uutta. Chryslerin omat suunnittelukansiot olivat täysin tyhjät ja nopeimmillaankin uuden auton markkinoille saaminen veisi aikaa noin 1,5 vuotta, ja aikaa yhtiöllä ei enää ollut. Siksi yhtiössä päätettiin lähteä liikkeelle AMC:n Renault-omistuksen aikana kehitetystä Eagle Premier -mallista, josta muovaantui Chrysler LH-pohjalevy ja sen pohjalle toteutettu uusi mallisto.

• Vuonna 1993 alkaa LH-autojen aikakausi. Ensimmäisinä Chrysler-malleina Pohjois-Amerikassa esitellään Concorde, New Yorker, LHS ja Eagle Vision, jota myydään Euroopassa nimellä Chrysler Vision. Chrysler Marine, joka tässä vaiheessa valmisti enää sisälaitamoottoreita, häipyi vähin äänin kentältä. Chrysler oli maailman suurin turboahdettujen vakiomoottoreiden valmistaja, mutta tämä vuosi oli niiden viimeinen.
• Vuonna 1994 markkinoille tuotiin compact-luokan mallit Plymouth / Dodge Neon. Useilla markkina-alueilla, muun muassa Euroopassa, mallia myytiin nimellä Chrysler Neon. Mallin myötä konserni toi markkinoille myös täysin uudet neliportaisen manuaalivaiheiston ja nelisylinterisen moottoriperheen.
• Vuosi 1995 oli K-autojen viimeinen. Chrysler-merkin alla tämä tarkoitti että LeBaron-malliston neliovisen mallin (Euroopassa Saratoga) korvasi uusi Chrysler Cirrus. Euroopan markkinoilla malli oli myynnissä nimellä Chrysler Stratus. LeBaron coupén korvasi uusi Sebring. LeBaron Convertible pysyi edelleen tuotanossa, GTC-varustetasona, kunnes uusi Sebring Convertible saataisiin valmiiksi
• Vuonna 1996 Chrysler myi Electrospace Systems, Inc. -sotaelektroniikkayhtiönsa ja siihen kuuluneen Chrysler Technologies Airborne -yksikön aseyhtiö Raytheonille. Chryslerin osuus Yhdysvaltain markkinoista ponnahti 16,2 prosenttiin. Chryslerin tulos ennen poistoja ao. vuonna oli 61,4 mrd. USD ja nettotulos 3,5 mrd. USD. Yhtiö ei ollut tehnyt tappiota vuoden 1993 jälkeen. Markkinoille lanseerattiin Sebring Convertible ja täysin uudistetut, kolmannen sukupolven tila-autot. Vuodesta 1996 vuoteen 1999 yhtiö myi miljoona minivania vuodessa. Chrysler ja Mitsubishi lopettivat yhteistyönsä hyvässä hengessä. Yhtiöt muun muassa jatkoivat moottoreiden ostamista toisiltaan. Chrysler-autojen logoksi otettiin merkin käytössä 1930-luvulla ollut sinetti". OBD-II -järjestelmä tuli Yhdysvalloissa henkilöautojen pakolliseksi varusteeksi.
• Vuonna 1997 Chrysler myi viimeisen aseteollisuusyksikkönsä, Pentastar Electronics Inc.'n ja tästä eteenpäin yhtiö oli puhtaasti ajoneuvoja ja niiden komponentteja valmistava konserni.

1990-luvun loppu oli Chryslerille taas kerran kulta-aikaa, kunnes multimiljardööri Kirk Kerkorian teki valtausyrityksensä. 36 miljoonalla osakkeellaan Kerkorian oli Chryslerin suurin yksittäinen omistaja. Hänen todelliset vaikuttimensa eivät ole tiedossa, mutta se mitä julkisesti tiedetään on, että hän yritti monimutkaisen LBO-menettelyn kautta saada yhtiön hallintaansa, tässä kuitenkaan onnistumatta.

Kerkorianin toimet johtivat Chryslerin etsimään itselleen suojausmekanismeja. Chrysler oli jo 1990-luvun puolivälissä käynyt neuvotteluja Daimler-Benz -yhtiön kanssa mahdollisen yhteistyön aloittamisesta, mutta hanke ei ollut edennyt sen pidemmälle. Daimler-Benz oli siis luonnollinen valinta Chryslerille, joka suojautuakseen valtausyrityksiltä osti D-B:n osakkeita ja tämä vastavuoroisesti osuuden Chryslerista.

Chryslerin silloinen pääjohtaja Robert Lutz näki yhtiön uhkana länsimarkkinoilla olleen henkilöautojen tuotannon ylitarjonnan ja yhtiön tarpeen laajentua globaaleilla markkinoilla uusille alueille. Kaikkiin näihin uhkiin ja haasteisiin tarvittiin suurempaa kokoa, ja sitä löytyisi yhteistyön kautta. Huomionarvoista on, että Chryslerin ja D-B:n yhdistymisestä käytettiin sanamuotoa "merger of equals" eli tasavertaisten yhdistyminen. Fuusion pienempi osapuoli Chrysler oli tuloksentekokyvyltään paremmassa kunnossa, kun taas D-B ei saanut suuremmalla liikevaihdollaan aikaan läheskään yhtä hyvää katetta. Yhtiöiden välinen fuusio toteutettiin siten, että osakkeenomistaja sai yksittäistä Chryslerin osaketta kohden 0,6235 uuden yhtiön osaketta. Yhdysvaltain toimintojen viralliseksi nimeksi tuli DaimlerChrysler Motors Company LLC, yleisesti käytössä ollut nimi oli Chrysler Group.

Yhdistymisen tuottamia etuja alettiin pian hypettää. Alabaman Tuscaloosassa valmistettu Mercedes-Benz M-sarja:n SUV oli niin kysytty malli, että tehdas ei kyennyt vastaamaan tilauksiin, vaan autoa joutui jonottamaan. Itävallan Grazissa sijaitsevalla, Jeep Grand Cherokee -malleja kokoonpanevalla Magna Steyr -tehtaalla taasen oli vapaata kapasiteettia. Yhteisyrityksen sopimusten kautta Daimler sai osan M-sarjan autoistaan valmistettua Itävallassa ja säästi siten Euroopan markkinoille tarkoitettujen malliensa osalta sekä aikaa että rahaa.

Mielihyvä ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan pitkään, ja huhut siitä, että "merger of equals" oli itse asiassa peitelty yritysosto, saivat lisäpontta. Daimler oli uuden yhtiön dominoiva osapuoli ja se näkyi selkeästi muun muassa Yhdysvaltain toimintojen johtajanimityksissä. Vuoden 2001 maaliskuuhun mennessä toistakymmentä Chryslerin pitkäaikaista johtajaa oli joko siirtynyt eläkkeelle tai irtisanottu. Minivanit olivat pitkään olleet Chryslerin menestystuote, mutta nyt etenkin japanilaismerkit olivat tuoneet tuotteita samoille markkinoille ja tämä leikkasi Chryslerin voittoja. Taistelussa kapenevasta markkinaosuudestaan Chrysler alkoi tarjota ostajille suuria alennuksia sekä matalakorkoisia rahoitussopimuksia ja nämä toimet söivät katetta entisestään. Vuonna 2000 Chrysler Groupin johtoon nimettiin saksalainen Dieter Zetsche, D-B:n pitkäaikainen ja kokenut luottomies. Vuonna 2003 Kirk Kerkorian haastoi Zetschen ja DaimlerChryslerin oikeuteen sijoittajien harhauttamisesta. Hän vaati korvauksena miljardia dollaria ja väitti että D-B:n johtaja Jürgen Schrempp oli laskenut liikkeelle valheellisen merger of equals -sloganin, jolla omistajat ja sijoittajat oli harhautettu mukaan fuusioon. Fuusion jälkeen yhtiön oskkeen arvo oli ollut jatkuvassa liu'ussa alaspäin. Osakkeen arvo oli vuoden 1999 alkupuolella 108 USD ja maaliskuussa 2003 se oli painunut alle 27 dollarin. Chryslerin tappio vuoden 2000 kolmannella neljänneksellä oli 512 miljoonaa dollaria. Tämän suuruusluokan tappioita yhtiö oli kokenut viimeksi vuonna 1991.

Fuusiolla tavoitellut synergiaedut jäivät todella laihoiksi. Niistä tärkeimpinä voi mainita Mercedes-Benzin diselmoottoreiden sovittamisen Jeep- ja Chrysler -mallien keulalle joillain markkina-alueilla, Toisen sukupolven Mercedes-Benz Sprinteriin perustuvat Dodge Sprinter -hyötyajoneuvot ja Mercedes-Benz SLK -perustainen Chrysler Crossfire.

Ilmaan voidaan heittää kysymyksiä kuten "kannattiko fuusio ylipäätään tehdä" ja "mitä fuusiolla haettiin, saavutettiinko jotain ja jos ei, niin miksi". Yhtiön alamäestä on aina helpoin syyttää johtoa ja hallitusta, toisinaan voidaan osoittaa myös ulkopuolisten faktorien ja jopa puhtaan sattuman osuus menestykseen tai epäonneen. Olisivatko asiat Chryslerin kannalta menneet toisin, mikäli joitain asioita olisi tehty eri tavalla, on puhtaasti spekulaatioiden varassa. Kriitikoiden sormi osoittaa kuitenkin joitain Yhdysvaltain markkinoiden kannalta tehtyjä päätöksiä, joilla on voinut olla vaikutus yhtiön taloudelliseen alamäkeen:

• Fuusion alussa likvidoitiin automerkki Eagle. Tämän merkin myynti oli ollut laskussa jo jonkin aikaa.
• Alihankkijoiden kilpailuttaminen niin ahtaalle, että niiden oli laskettava komponenttien tasoa.
• Jatkuva kulukarsinta ja työvoiman irtisanomiset, johtajien kannustinpalkkiot näistä toimista, vaikka yhtiö tuotti tappiota.
• Yhtiö ei enää keskittynyt niihin asioihin jotka se osasi, kuten edullisten ja silti laadukkaiden massatuotettujen autojen valmistus. Esimerkkeinä tästä investoinnit matalien myyntimäärien Crossfire-coupen valmistamiseen tai Daimlerin panostus ultrakalliin Maybachin suunnittelutyöhön, kun rahaa ei enää liiennyt edullisen Plymouthin kehittämiseen.
• Saksalaisten ja amerikkalaisten johtamiskulttuurien välinen ero.

DaimlerChryslerin johtajaksi tammikuussa 2006 nimetty Dieter Zetsche ilmoitti huhtikuussa 2007, että yhtiö aikoo myydä Chrysler Groupin. Fuusion alkuvaiheessa parhaassa terässä ollut yhtiö oli enää raunio, johon Daimler joutui kaatamaan jatkuvasti lisää rahaa. Käytännössä Daimler joutui maksamaan, päästäkseen eroon kaikista Chryslerin aiheuttamista sitoumuksista.^[37]

Helmikuun 14. päivänä vuonna 2007 DaimlerChrysler antoi ilmoituksen, että se on halukas luopumaan omistamastaan Chrysler Groupista. Tämä herätti kiinnostusta suurissa investoreissa kuten Cerberus Capital Management, Blackstone Group, Magna International sekä Kirk Kerkorian, joka jätti Chrysler Groupista 4,58 miljardin dollarin tarjouksen. Toukokuun 14. päivänä vuonna 2007 DaimlerChrysler myi 80 % osuuden Chrysler Groupista Cerberus Capitalille 7,4 miljardin dollarin kauppahinnasta.

Cerberus Capitalin johtoon kuului entisiä Chrysler-johtajia ja yhtiön takana oli myös poliittista arvovaltaa. Ennen kauppasumman siirtoa, 3. päivänä elokuuta, yhtiö ilmoitti jälleen joukkoirtisanomisesta, jonka myötä 13 000 ihmistä menetti työpaikkansa. Tehtaiden kylttien vaihtotyö alkoi hitaasti, elokuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Useissa tapauksissa Cerberus ei kustantanut kylttien vaihtoa, vaan työntekijät tai johtajat ainoastaan peittivät kyltistä nimen Daimler. Esitteissä, varaosapakkauksissa ym. olleita tunnuksia päivitettiin satunnaisesti, joten varaosia ja komponentteja toimitettiin DaimlerChrysler-logolla aina siihen asti, kun Fiat otti yhtiön haltuunsa. Uudelle yhtiölle annettiin nimi Chrysler Holdings LLC, jonka alaisuudessa toimivat jatkuvaa voittoa tuottanut Chrysler Financial sekä automotive-yhtiö Chrysler Corporation, LLC.

Yrityskaupan jälkeen yhtiön henkilöstön odotukset olivat taas kerran korkealla. Cerberus loi itsestään kuvan patrioottisena toimijana, jonka tarkoitus on pelastaa suuri amerikkalainen ajoneuvovalmistaja. Jo vuoden 2007 aikana alkoi käydä ilmi, että Cerberus Capitalin todellinen kohde oli ollut voitollinen Chrysler Financial -rahoitusyhtiö, itse ajoneuvovalmistuksen ollessa täysin toisarvoista. Cerberus Capitalin toimitusjohtaja, multimiljardööri Steve Feinberg, ei esimerkiksi sijoittanut Chrysleriin yhtään omaa rahaa, siirsi komponenttivalmistusta Kiinaan ja pyrki myös myymään koko Chryslerin kiinalaisille. Lisäksi Cerberus otti 10 miljardin lainan, jonka takuina se käytti Chryslerin omaisuutta.

Amerikkalaisessa talousalan lehdistössä oli artikkeleita, joiden mukaan Cerberus etsi yhteistyön muotoja Volkswagenin, Tatan, Magnan ja suurten japanilaisvalmistajien kanssa. Loppukesästä 2007 yhtiö ilmoitti perustavansa Chryslerille uudet suunnittelukeskukset Puolaan, Intiaan ja Kiinaan.

Vuonna 2007 alkaneen finanssikriisin seurauksena Chryslerin myynti putosi 30 % vuotta aiemmasta. Muiden amerikkalaisvalmistajien pudotus ei ollut läheskään yhtä raju.^[39] Marraskuun 18. päivänä 2008 Chrysler pyysi rahoitusta liittovaltion varoista, jotta se ei joutuisi maksukyvyttömään tilaan.^[40] Koska Daimler omisti Chryslerista vielä 20 prosentin siivun, yhtiön pääomistaja Cerberus esitti Daimlerille vaateen lisärahoituksen järjestämisestä.^[41] Joulukuun 19. päivänä vuonna 2008 Yhdysvaltain väistyvä presidentti Bush lupasi yhtiölle 4 mrd. dollarin hätälainan, mikäli se pystyy maaliskuun 2009 loppuun mennessä esittämään kelvollisen saneerausohjelman.^[42] Tammikuussa 2009 Chrysler ja Fiat S.p.A. allekirjoittivat aiesopimuksen, jolla tähdättiin yhtiöiden väliseen liittoon.^[43] Chrysler vaati lisää rahoitusta, sen vastineeksi presidentti Obaman uusi hallinto edellytti velkojen uudelleenjärjestelyjä ja yhtiön työntekijöiden palkkojen laskemista muiden ajoneuvovalmistajien tasolle.^[44] Ammattiliitto UAW suostui palkkojen alentamiseen tietyin ehdoin ja 27. päivänä huhtikuuta vuonna 2009 Daimler-omistus Chryslerissa lakkasi täysin.^[45] Neuvottelut pankkien ja hedgerahastojen kanssa, joille yhtiö oli velkaa noin 6,9 mrd. dollaria, päättyivät tuloksettomina 29. huhtikuuta.^[46] Huhtikuun 30. päivänä presidentti Obama ilmoitti, että Chrysler pääsee Chapter 11 -järjestelyn piiriin ja saa siten konkurssisuojan.^[47]

Chrysler pysäytti tuotantonsa yhtiön kaikissa 23 tehtaassa.^[48] Daimlerin maksamien irtautumisrahojen myötä ammattiliitto UAW:n eläkerahastosta tuli 57 % prosentin osuudella Chryslerin suurin pääomistaja ja Fiat sai erilaisten teknologiasiirtojen myötä 20 prosentin osuuden.^[49] Chryslerin suurimmat velkojat haastoivat yhtiön tässä vaiheessa oikeuteen.^[48] Korkeimmalta oikeusasteelta saadun tuomion jälkeen pystyttiin yhtiön omistusjärjestelyjä jatkamaan. Kymmenes päivä heinäkuuta vuonna 2009 allekirjoitetun sopimuksen mukaisesti Chrysler LLC -yhtiöstä tuli Chrysler Group LLC, josta Fiat omisti 20 %, ja samalla Chryslerin johto siirtyi Fiatin käsiin.^[50] Yhtiön tehtaiden tuotanto käynnistyi uudelleen 29. päivänä heinäkuuta.^[51]

Yhtiön johtajaksi nimetty Sergio Marchionne esitteli 4. päivänä marraskuuta vuonna 2009 suunnitelmaansa konsernin seuraavalle viisivuotiskaudelle. Siihen kuului muun muassa autojen erilaisten pohjalevyjen määrän pudottaminen yhdestätoista seitsemään.^[52] Fiatin ja Chryslerin malleja tultaisiin yhdistämään ja limittämään, pienintä kokoluokkaa konsernin tuotannossa edustaisi vuonna 2007 markkinoille tuotu uusi Fiat 500.^[53]

Syksyllä 2010 Fiat teki päätöksen Chrysler- ja Lancia-merkkien yhdistämisestä. Molemmat merkit työskentelisivät täst'edes yhteistyössä ja kehittäisivät yhteisen malliston. Myynti ja markkinointi jakautuisivat siten, että englanninkielisillä markkinoilla (ml. Iso-Britannia ja Irlanti) autojen brändinä olisi Chrysler ja muualla Euroopassa ja Venäjällä se olisi Lancia. Lanciaa tultaisiin myymään osassa markkina-alueita olemassa olevien Fiat- ja Chrysler-edustusten kautta ja myös uusia edustuksia tultaisiin hankkimaan. Osa Euroopassa myytävistä malleista tulisi olemaan Yhdysvalloissa valmistettuja, mutta täällä ne myytäisiin Lancia-brändin alla.^[54]

Tammikuussa 2014 Fiat-konserni ilmoitti, että ostavansa ammattiliitto UAW:n muodostamalta VEBA (Voluntary Employee Beneficiary Association) -varainhallintaorganisaatiolta sen hallinnassa olleen osuuden Chrysler Group LLC:stä. Fiat-konserni omisti yhtiön nyt 100-prosenttisesti ja siitä tehtiin konserniin kuuluva tytäryhtiö.

Joulukuun 16. päivänä vuonna 2014 annettiin ilmoitus, jonka mukaan Chrysler Group LLC:n nimeksi muuttuu FCA US LLC.^[55]

Chryslerin ensimmäisenä maahantuojana Suomessa toimi vuodesta 1926 alkaen Ab Hans Koch Oy.^[56] Vuonna 1939 Chrysler oli Suomessa kolmanneksi yleisin henkilöautomerkki Fordin ja Chevroletin jälkeen 4,7 prosentin osuudella rekisteröidyistä autoista.^[57] Vuosina 1953–1976 Chryslerin edustus oli Berner Oy:llä.^[58] Tämän jälkeen Chryslerin maahantuojaksi tuli monia muitakin yhdysvaltalaisia automerkkejä edustanut Aro-Yhtymä Oy Autokeskus.^[59] Suomessa kaksi Chrysler New Yorkeria on ollut tasavallan presidentin virka-autona, ensimmäinen Urho Kekkosen kaudella vuosina 1963–1971 ja jälkimmäinen Kekkosen ja Mauno Koiviston kausilla vuosina 1972–1985.^[60]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chrysler Wikimedia Commonsissa

• Chrysler ja Imperial -myyntiesitteitä ym. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Chrysler Corporation, myyntiesitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Chrysler Canada, myyntiesitteitä
• Chrysler Australia, myyntiesitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Chrysler ja Imperial, amerikkalaisia lehtimainoksia
• Chrysler Canada, lehtimainoksia
• Chrysler Corporation, amerikkalaisia lehtimainoksia
• Chrysler History: 1920 - 1990 -video