Alfa Romeo on Stellantis-konserniin kuuluva, Stellantis Europe S.p.A. -yhtiön omistama italialainenhenkilöautojen valmistaja. Alkuaan autoissa oli nimenä A.L.F.A. (Anonima Lombarda Fabbrica Automobili).
Alfa Romeo 6C vuodelta 1930Alfa Romeo 8C 2900 Mille Miglia vuodelta 1938Alfa Romeo 2000 Touring Spider (1959–1961)Alfa Romeo GT 1300 Junior vuodelta 1972Alfa Romeo Montreal (1970–1977)Alfa Romeo 33 1.3 vuodelta 1991Alfa Romeo 156 Sportwagon (1997–2007)Alfa Romeo 156 GTA (2001–2005)Alfa Romeo 159 (2004–2011)
Alfa Romeo -nimellä nykyään tunnettu merkki perustettiin 1907 Napoliin valmistamaan ranskalaisperäisiä Darracq-merkkisiä autoja myytäväksi Italiassa. Yhtiö ei ollut menestynyt erityisen hyvin, joten italialaiset sijoittajat ottivat haltuunsa yrityksen, jolle annettiin myös uusi nimi A.L.F.A., ja uusi tehdas perustettiin Il Portello -kaupungin laitamille. Ensimmäinen tuotantoauto (1910) oli Giuseppe Merosin suunnittelema 24 hv. Alkuun kauppa kävi hyvin, mutta ensimmäinen maailmansota pysäytti autojen valmistuksen. Vuonna 1916 Nicola Romeo otti yhtiön johtoonsa, ja vuonna 1918 hän osti koko yhtiön. Sodan ajan yhtiö valmisti sotatarviketuotteita, kuten generaattoreita ja lentokonemoottoreita. Sodan loputtua merkiksi vaihtui Alfa Romeo.
Merosi korvattiin vuonna 1923 Vittorio Janolla. Enzo Ferrari oli tuona vuonna jo Alfalla kilpakuskina. Janon suunnittelema ensimmäinen Alfa oli kilpa-auto P2, jossa oli muun muassa DOHC-rakenne moottorissa. Auto voittikin ensimmäisen maailmanmestaruuden vuonna 1925. P2:sen moottorin pohjalta Jano suunnitteli sarjan 4-, 6- ja 8-sylinterisiä moottoreita, joille oli tunnusomaista kevytmetallirakenne, puolipallon muotoiset palotilat (hemi), tulpat keskellä, kaksi riviä yläpuolisia venttiilejä ja yleensä myös kaksi yläpuolista nokka-akselia.
Yhtiö ajautui valtion omistukseen vuoden 1929 tietämissä, ja vuonna 1934 yhtiö sulautettiin fasistihallituksen muodostamaan eri yhtiöistä koostuvaan yksikköön Instituto di Riconstruzzione Industrialeen (IRI) yli 50 vuoden ajaksi. Koko 1930-luvun yhtiön autot osallistuivat ahkerasti kilpa-autoiluun, kunnes toinen maailmansota keskeytti jälleen autojen valmistuksen. Sodan aikana tehdas valmisti muun muassa moottoreita asevoimien tarpeisiin. Tehdas vaurioitui pahasti liittoutuneiden pommituksessa. Sodan loputtua tuotanto aloitettiin hiljalleen uudelleen ja menestyksekkäästi: vuonna 1950 Alfa voitti F1-mestaruuden tipo 158 Alfetta -mallilla (Giuseppe Farina) ja vuonna 1951 tipo 159 -mallilla (Juan Manuel Fangio). 1960- ja 1970-luvut olivat suurta kasvun aikaa, ja kaksi uutta tehdasta perustettiin: ensimmäinen Areseen, Pohjois-Milanoon 1960-luvun alussa ja toinen Pomigliano d’Arcoon 1970-luvun alussa.
Alfa Romeo ajautui vuonna 1987 Fiat-konsernille, joka jo hallitsi Italian autoteollisuutta. Kovaa kilpailua Alfa Romeon ostosta kävi tuolloin myös Ford. Omistajanvaihdoksen jälkeen Alfat muuttuivat pikkuhiljaa etuvetoisiksi, ja viimeiseksi takavetomalliksi jäi Alfa Romeo 75 (= 75-vuotisjuhlamalli). Alfojen myynti lopettiin Yhdysvalloissa vuonna 1994. 2000-luvulle tultaessa Alfa Romeo kasvatti mallistoaan, johon kuuluivat hatchback 147, sedan- ja farmarimallisto 159, suurempi sedan 166 sekä linjakas GT-coupé ja urheiluautot Brera ja sen avoversio Spider. Nelivetoiset Q4-malliset versiot täyttivät mallistoa. Aiemmin vuonna 1998 156 valittiin Euroopassa vuoden autoksi.
2010-luvulla Giulietta korvasi 147:n, ja mallistoon oli päätynyt rinnalle myös pienempi hatchback, nimeltään MiTo, jonka suorimpia kilpailijoita lienee MininCooper-mallit. Kauan suunnitellun ja pitkään odotetun 159:n seuraajan myötä Alfa teki paluun takavetoon keskikokoisella Giulia-mallillaan. Giulialla pyritään kilpailemaan erityisesti Jaguar XEtä sekä BMW 3 -sarjaa vastaan sporttisten sedanien osa-alueella. Ennennäkemätön citymaasturi päätyi niin ikään mallistoon Stelviona. Mallistoon ovat päätyneet myös tehokkaat Quadrifoglio Verde -mallit, joiden vihreää neliapilaa tarkoittava nimi juontuu Alfan moottoriurheiluun liittyvästä historiasta.
Toteutuneen FCA-fuusion myötä myös merkin logoa uusittiin, ja Alfaa koetetaan profiloida vielä aiempaakin selkeämmin urheilulliseksi edustusautoksi.
Viimeiset Alfan legendaarisella V6-moottorilla varustetut autot olivat myynnissä vuonna 2005. Alfa Romeo otti autoissaan käyttöön General Motorsin V6-moottoreista lohkoista edelleen kehitetyt moottorit. Alfan oma V6 on ääneltään ja luonteeltaan ainutlaatuinen. Muun muassa Tekniikan Maailma kehui Alfan ääniä jäljittelemättömiksi.
Alfa Romeoihin liittyy myös paljon kerhotoimintaa ja autonomistajien vahvaa yhteishenkeä. Suomessa toimii kaksi aktiivista kerhoa AREF ja CARF, jotka järjestävät rata-ajoa ja tapaamisia. Ensimmäinen kerho, Club Finlandese Alfa Romeo, perustettiin vuonna 1969. Alfa Romeojen kuljettajien perinteisiin kuuluu myös toistensa tervehtiminen. Etenkin vanhat Alfat ovat arvostettuja harrastajapiireissä.
Alfa Romeo Suomessa
Suomessa Alfa Romeo on paljon tunnetumpi automerkki kuin sen täkäläiset myyntimäärät edellyttäisivät. Alfa Romeo -autoja oli nähty ensimmäisen kerran Eläintarhan ajoissa ulkomaisten kilpailijoiden käytössä jo 1930-luvulla, mutta varsinaisen maahantuonnin aloitti Helkama-konsernin tytäryhtiö Suomen Koneliike Oy vuonna 1951.
Alfa Romeo pysyi vuosikausia hyvin harvinaisena merkkinä, ja henkilöautojen tuonnin vuonna 1962 vapauduttuakin niitä myytiin Suomessa vain 10–20 kappaletta vuosittain. Parhaana myyntivuonna 1968 rekisteröitiin 42 Alfa Romeota.[2] Alfa Romeolla ei ollut vuosikausiin edes omaa piirimyyjäverkostoa, vaan merkkiä haluavat tilasivat autonsa suoraan maahantuojalta. 1970-luvun aikana Suomessa rekisteröitiin 870 Alfa Romeota – eniten vuosina 1972–1975 –, ja merkkiä oli ajoneuvorekisterissä vuoden 1979 lopussa 1 099 autoa. 1970-luvun lopulla Alfa Romeon tuonti hiipui yksittäiskappaleiksi, kunnes merkki otettiin tuontiohjelmaan vakavasti jälleen 1980-luvun puolivälin tienoilla.[3]
Helkaman lopetettua Alfa Romeon edustuksen 1980-luvun lopulta lähtien maahantuonnista vastasi Alfa Romeo Svenska Ab:n Helsingin sivuliike. Huippuvuonna 1989 Suomessa rekisteröitiin 701 Alfa Romeo -autoa.[4] Vuonna 1993 maahantuonti siirtyi Oy Konela Ab:n tytäryhtiölle Italkon Oy:lle.[5] Vuoden 1995 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 3 123 Alfa Romeota, jolloin se oli 28. yleisin henkilöautomerkki.[6]
Vuonna 2006 Suomessa rekisteröitiin 417 Alfa Romeota, joista yli puolet (218) yritysten ja yhteisöjen käyttöön. Tuolloin Alfa Romeo oli automerkkikohtaisessa myyntitilastossa 28. sijalla, ja sen osuus Suomen henkilöautomarkkinoista oli 0,3 prosenttia.
Vuosina 2015–2019 Alfa Romeon maahantuoja oli Fiat Group Automobiles Finland Oy.[7] Bergé Auto Group osti FCA Finland Oy:n vuonna 2019, jolloin sen nimeksi vaihdettiin Italmotor Finland Oy.[8] Merkin maahantuoja oli vuoteen 2023 asti Astara Ital Finland Oy.[9]
Maaliskuussa 2023 Bassadone Automotive Nordic ilmoitti ostavansa Alfa Romeo-autoja maahantuovan Astara Ital Finland Oy:n.[10] Alfa Romeon maahantuoja on kyseisestä vuodesta alkaen Auto-Bon Ital Oy.[11]
Perustamisestaan lähtien yhtiö on ollut aktiivisesti mukana autourheilussa. Se on ollut mukana muun muassa F1-merkkinä 1950–1951 ja vetäytyi sen jälkeen, kun autot muuttuivat F2-mallisiksi. Formula 1 -sarjaan Alfa palasi takaisin vuonna 1976 moottoritoimittajana Brabhamille ja itse valmistajana kesken kautta vuonna 1979, kunnes lopetti jälleen vuonna 1985. Viimeisen kerran Alfan moottoreita käytettiin Formula 1 -sarjassa Osella-tallin autossa kaudella 1988. Vuosina 1989–1991 se toimitti moottoreita myös IndyCar -sarjaan. Euroopan vakioautosarjoissa on tullut myös menestystä.
Merkittävimmät saavutukset autokilpailuissa
Italian vakioautojen mestaruus, 1992
Ranskan vakioautojen mestaruus, 1982
Saksan vakioautojen mestaruus, 1982 ja 1983
Saksan vakioautosarjan mestaruus "DTM", 1993
Englannin vakioautosarjan mestaruus, 1994
Espanjan vakioautosarjan mestaruus, 1994 ja 1995
Italian vakiosautosarjan mestaruus, 1988, 1998 ja 1999
.jpg)
